päivän jälkeen,
siksi se taivaanrannalle
ruskottuu
mieltämyöten
tyynyttyy
yönsyliin tyynesti painautuu
kuutamonsilloille jalkaantuu
kunnes aamun ensisäteet
verhon rakosesta sut päivääsi
herätää
ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti