puistonpenkillä,,,

istun puistonpenkillä

yksinäni,

istun ja tuumailen

aikaani kulutan,

kaikkea ajattelen,

mutten pitemmälle,

sillä ensin katselen ohimenijät,

mittailen heidät,

sovittelen itseni heidän kulkueeseensa,

paitsi en yhden tyypin,

joka kävelee nurinpäin 

 

elämä on nuoria

vanhoja,

sekalaisia,

erivärisiä,

mutta melkein kaikkia koirat vetelee

perässään,

minua ei 

sillä

elän kissani kanssa kahdestaan,

eikä se päivänvalossa näyttäydy,

vaan enemmälti on kyljellään

nojatuolissani ja vahaa viiksiään

 

kun ruuhkaisat ihmiset ovat

menneet tulleet,

nousen penkiltä

ja kipasen kaupassa,

ostan itselleni suuhunpantavaa,

kissalleni enemmän

ja meen kotiini,

mutten nurinpäin, kuten se yksi tyyppi