kevätaamu,
valoisa,
kaunis ja mukaansa tempaava,
meen luokseen,
kävelen ripeän kevyesti,
sillä mulla on sellainen olo,
hyvä olo,
vaikka olen nuhan kourissa,
uuvuttunut arkeni
taivaltaja
hohtavat hankiset kaikkialle hymyilevät,
kuurankukkapellot säihkyvät,
pakkasherra nenänpäätä
nipistää,
mutta minun mieleni on
keveän ripsakkaalla
päällä ja katseeni näkee
vain valoisan tien,
huomisen
olen keväällä syntynyt,
siksikö tämä on
näin vanhempanakin
hienoa aikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti