suo,,,

suo,

hyytävän harmaa,

hiljaisuuden kuiskkaama

hetki,

marjaretki,

en elämöi,en huutele suuria, en

pienempiä,

sillä olenhan luojani laitamailla, siellä jossa menneet

asuvat,

kurjet ja karhut marjastavat

ja minäkin,

ihmisparka 

 

suo painuu jalkojeni ala,

pelkään että se vetäsee minut

sisuuksinsa,

siksi tunnustelen,mättäältä mättäälle

etenen,karpaloita poimin,

kunnes huomaan emokarhun

suon itälaidalla, sekin on marjastamassa,

talvivarastoaan täydentämässä

 

en tiedä miksi metsän kuningas

ei havainnut minua,

ehkä se johtui siitä että olin tuulen

alapuolella,tahi siintä, että kurkipariskunta

laskeutui samalle marjamättäälle jossa

itsekkin marjastin

 

lähdin poispäin

takaperin,

sillä halusin säilyttää

tämän hetken syvälleni,

eikä mua haitannut yhtään se että

ämpärini pohja juuri ja juuri peittyi 

marjoista, sillä olinhan saanut

paljon enemmän