syysilmeeni

syysilmeeni on uninen,

harmaan hiljainen,

mutta ei aatokseton,

sillä ruskan kauneus

piristää uteliaisuuttani,

sen katseita luonnon luomiin

mahdollisuuksiin, sen tuomiin

ulottuvuuksiin

 

lähden lähimetsään ja

otan sienikopan mukaani, sillä koskaan

ei tiedä milloin osun maukkaitten luo 

 

syksyllä luonto puhisee enemmänkuin

 keväällä,

sillä nyt luonnon ei tarvitse kohennella

itseään,vaan luovuttaa satonsa

luontoäiteelle, siksi sitä puhisuttaa, sillä

luonto tuntee olevansa alaston 

 

istahan kannolle,

kuuntelen tuhinoita,

joita tulevat sieltä täältä,

sammaleista ja ikipetäjän

latvuksista,syvän kuusikon kätköistä,

hetkistä jolloin luonto valmistautuu

talveensa ja tiputtaa haaveensa vaahteranlehden

viereen,juuri siihen kohtaan jossa havaitsen

mustakorvasieniä