bussikuski,,,

sadepisarat rummuttavat

autoni kattoa,

pyyhkijät huitovat,

maisenat vaihtuvat, ohimennen

ajan linjaa

helsingistä jyväskylään,

kuten olen tehnyt vuosia.

maisemat ovat autioituneet,

toiset enimmiksi asuttuneet,

ihmiset vaihtuneet vanhemmiksi

nuoremmiksi ja väliinputoajiksi

enää ei kolikoilla makseta,

viimeisiä pennosia lasketa,

vaan kännykällä vilautetaan,

eikä puhuta edes halaistua sanaa,

kuten ennenmuinoin,

silloin kun nykyistä moottoritietä

ei ollut ja jyväskylään

mentiin padasjoen kautta

ennenvanhaan tunsin

isännän,

palkkani maksajan,

tänään en, eikä hän minua,

siksi tunnen usein itseni

orvoksi

paljon on sitten

alkuaikojein muuttunut,

minäkin,

joskus tuntuu että huonompaan,

joskus tunnen että parempaan,

mutta siitä olen surullinen että ihmiset

asuvat moottooritien päissä,

eikä mun tarvitse pysähtyä

maitolaitureitten kohdilla,

sielläntäällä missä ukko tahi akka

kapsäkkeineen huitoo ja

vasta leivottuja karjalanpiirakoita

tarjoo