lennähellä,,

 nuorena katsoin

elämää

haukaten siitä palasen

sielt täält,

siksi matkustelin,kaikkialla kiertelin,

taivaanrantoja maalailin,

kunnes eräänä elämäni iltapäivällä

istahdin ja huomasin

olevani kaikkea sitä mitä olin

tavoitellut,

saanut,

viereeni kerännyt,

sillä havahduin katsomaan ahavoituneita

käsiäni,

tunnustelin raihnaista kehoani 

kutittelin mielirikasta luontoani,

josta olen ammentanut osani,havahduin sillä

nyt on minun aikani vain kuunnella elämää,

aistia hetkilläin olevaa,

hymyillä ja itkeä itseksein,

taivaan tuulille vilkutella,

elämäni lintusten kaa lennähellä,

eikä mihinkäänpäin riennellä