ihminen nurkkasokeutuu,
omiinsa sulkeutuu
sopeutuu ja viimein
unohtuu itseltäänkin, ellei hän
käy välillä haistelemassa muun maailman
tuulia,
niitä näitä ympärillään olevia,
heitä jotka ovat itsekkin
karanneet vankilastaan
kun katsot tähtiin, näet toivon hyvänolon,näet ja tunnet, muttet voi syliisi ottaa,sillä välillänne on monen monta hetkeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti