sateinen perämiehenkatu,
ihmiset harmaita,
eikä yhtäään iloista
vastaantulijaa
menijää,hyvän näkijää,
tahi saattaappi ollakkin, mutten vaan
huomaa,sillä mun
lippalakin nappas myrskytuuli ja lennätti
sen toiselle puolelle kattuu,
nyt
se sattuu mieleni syvimpiin,
hetkeni fiiliksiin,
siksi olen hetkeni murjoma
perämies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti