kärpänen heräilee
ikkunaruutujen välikössä
johon
kevään sarastus
pilkistää,
siin se siipiään oikoo,
pukuaan pyyhkii,
kunnes lennähtää tuttuun
keittiölampun varjostimeen,
jossa se tanssiksi pistää,
sillä onhan se herännyt
elämän kevääseensä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti