kärpänen heräilee
ikkunaruutujen välikössä
johon
kevään sarastus
pilkistää,
siin se siipiään oikoo,
pukuaan pyyhkii,
kunnes lennähtää tuttuun
keittiölampun varjostimeen,
jossa se tanssiksi pistää,
sillä onhan se herännyt
elämän kevääseensä
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti