ensimmäisen ratikan
ääni,
mustarastas sentään on laulanut
aamun valjettua,
mutta katu viellä harvaan asteltu,
sillä kello käy postinjakajan
aikaa,
aamu kolmea,
jolloin tavalliset ihmiset viellä
nukkuvat,erikoisemmat kukkuvat,
kuten minäkin,
koditon
pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti