kevätauringon
varjokin hymyilee,
kaikkia koskettelee,
sillä taakse jäivät
kaamosajat,
pimeän päivän vierustat,
tunkkaiset tunnelmat, sillä nyt on
kesänaamu,
wappu
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti