kevätauringon
varjokin hymyilee,
kaikkia koskettelee,
sillä taakse jäivät
kaamosajat,
pimeän päivän vierustat,
tunkkaiset tunnelmat, sillä nyt on
kesänaamu,
wappu
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti