Kuikka,
tuo Jalolintu
Suvilintukainen,
laulelee kuuluvan
koriast,
sointuvan heliäst,
elää ja voi mainiosti
täällä ikimetsän suoja
säissä,täällä jossa luonto
kukkii ominensa,
kaikki syntyvät ajallaan,
poismenevät tavallaan
jokainen päivä on elämysmatka, nekin jotka vähemmän hymyilevät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti