Kuikka,
tuo Jalolintu
Suvilintukainen,
laulelee kuuluvan
koriast,
sointuvan heliäst,
elää ja voi mainiosti
täällä ikimetsän suoja
säissä,täällä jossa luonto
kukkii ominensa,
kaikki syntyvät ajallaan,
poismenevät tavallaan
kulje sitä puolta elämäsi tiellä, jossa on vähemmän vastatuulta, ikävän hetkiä,turhia retkiä, sillä siten säilyt ehjempänä, mutta kulje kuit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti