Kuikka,
tuo Jalolintu
Suvilintukainen,
laulelee kuuluvan
koriast,
sointuvan heliäst,
elää ja voi mainiosti
täällä ikimetsän suoja
säissä,täällä jossa luonto
kukkii ominensa,
kaikki syntyvät ajallaan,
poismenevät tavallaan
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti