Kuikka,
tuo Jalolintu
Suvilintukainen,
laulelee kuuluvan
koriast,
sointuvan heliäst,
elää ja voi mainiosti
täällä ikimetsän suoja
säissä,täällä jossa luonto
kukkii ominensa,
kaikki syntyvät ajallaan,
poismenevät tavallaan
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti