rankkasade,,

syksyinen rankkasade

taivuttaa puita ja pensaita,

muttei ikipuuta,

honkapuuta humisevaa

joka seisoo paikallaan,

kuten on tehnyt vuosisadan

meen puun juureen

lämmittelemään,

sillä puussa on

elämänlämpöö,sitä

joka saa mielen mukavaksi,

harmit haaleammiksi,

hetket rakkaimmiksi

salama piiskoo

pilvissä,

jyrisee,

muttei pelota, sillä olenhan

ikihongan sylissä,

taivaanisän kainalossa