ihminen on vanha vasta sitten,
kun menemiset muistelemiseksi vaihtuu,
silloin,
kun hän ei riennä kevään ensimmäisen
auringonsäteitten vieraaksi,
niittykukkien tanssittajaksi,
vasta sitten
oon lihonut, syönyt ja hyvinvoinut, mutta en hoikistunut, itseäni kavennellut, siksi näytän itseltäni, jälkieni jättäjältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti