metsän vanhin puu
on vanhempi kuin mikään muu,
siksi se ei kysele,
heilukkaan,
vaan tyyntyneenä kelottuu,
arvokkaasti vanhettuu
halaan sponttaanisti, sillä minusta
olemme vanhoja tuttuja,
läheisiä,toisiamme
tuulimyllyjen lavat pyörivät kauempaa,
elämänvirtaa
pyörittävät,luonnollisesti, sillä ihminen ei voi
kelottua,vaan hänen täytyy puetuttaa itsensä
luonnonvoimilla, sillä meillä ei ole yhtä syviä
elämänjuuria kuin ikimännyllä, joka kelottuneenakin
elää ja elättää muita,
tarjoten elämän heillekkin, jotka eivät ole
juurettuneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti