olen pohjimmiltani uskovainen,
mutta käytännönsyistä
vähemmän,
sillä
pidän vaihtelevista
olosuhteista, niistä joissa voi ylitellä
tavanomaisuuksia,
noitua niitä näitä,
mutta yhtä helposti voin palata
kristilliseen olomuotooni ja jatkaa
siunattua matkaa
kotini seinällä on
mummoni julma kuva,
teräväkatseinen,
hän ,joka rakasti minua yli kaiken,
mutta vähemmän kuin helluntaiseurakunnan
körttipappia, joka huusi suu vaahdossa jumalan
oppia
mummon kuvaa katsellessa
tulee ikävä ensimmäiseksi mieleen,
sillä hän oli elämänpehmeä ihminen,
taitava elämänopetaja lapsenlapselleen,
kaikille, sillä hän ei opettanut elämän perusjuttuja
saarnaten,vaan esimerkeillään, jotka usein liittyivät
luontoon, sen monimuotoisuuteen,mahdollisuuksiin,
siksi pidän vielläkin rupisammakoista, jotka olivat
hänelle enemmänkuin kesytetyt tuotantoeläimet, kissat tahi
koirat, sillä sammakot kuulemma olivat luontoäiteen jaloimpia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti