suurkaupunki elää,,,

suurkaupunki herää

ratikoiden aikaan,

ulvoo ja kolisuttelee seitsemän

maissa, 

pitkänpäivän

töitänsä takovat,

perkeleitä latovat, 

kunnes ratikat jälleen tulevat

ja kerrostalojen ikkunoista loistaa

uudisasukkaiden

yksinäiset valot,

tosin 

muutamat 

elämän virkeimmistä viilettelevät

lenkkipoluillaan,

kantakuppiloissaan, mutta karusellin

sivummalle 

unohdetut haukkovat henkeään

puistoissa,kadunkulmissa,

yöjunissa, asematerminaaleissa 

notkuvat, 

sillä heitä ei kukaan tunnista,

eivät itse itseäänkään,sillä he ovat 

elämänlamaantuneita jotka eivät 

jaksaneet