lokakuinen yötaivas
tanssii
revontulien
tahdissa,
tuhansissa tuulissa,
väriloistossaan,jotka
haihtuen häipyvät,
mutta samaan hengenvetoon
hetkessä leimahtavat yötaivaan
syliin,
se on kaunis näky, sillä sitä väriloistetta
ei ihminen väritä,
tekoäly kehitä, sillä se on luotu
luontoäiteen värikynästä, joka ulottuu
mielen syvimpiin,
hymyillen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti