katselen kuulasta
lokakuun aamua,
hiljaista odotusta,ei yhtään
kiirettä,vaan kaikki menevät
sovitusti, kurren poikakin poppeli
puussa tasaiseen tahtiin häntäänsä
harjailee,varis tuntuu odottelevan
talvea, koska ei laulele kauniita
laulujaan ja minä,
ihmisen poika, oon vaan ja oottelen
ensimmäistä kuurankukkaa
akkunallein
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti