tiistai 24. maaliskuuta 2015

uniset...

Hieron silmiäni,
vääntelen kehoani,
kello tulisesti herättää,
on aamu.
  Totutusti kuppi naamaan,
ulsteri niskaan,
ulko-ovi naks,
kadulla muiden seassa,
yhtä unisten.
  Ei tässä
järkeä kaivata,
siksipä
olenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...