lauantai 28. maaliskuuta 2015

kuki...

Juoksen poispäin,
istun aloillain,
mut
poispäin.
Olen elämäni
niityillä,
kedonkukat hymyää,
minäkin,
mutten aikaani kuki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...