tiistai 31. maaliskuuta 2015

taivaanranta...

Taivaanranta kaukaa lähestyy,
silmillein verhoutuu,
istun alas,
kuuntelen luontoni
kuiskaukset,
olen elämäni sylilapsi,
luontoäiteen
esikoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...