maanantai 30. kesäkuuta 2014

syylä

Luulottelin itseni menneeksi tapaukseksi.
Syylä ottaani puhkesi.
Lääkärikirjat selasin.
Ennusteet huononivat
tautitiluottelon kasvaessa.
Hyvästelin mielissäin eletyn.
Tulevaisuuden kummulle.
Syylä yhä kutkutti.
Vailla ennakkoluuloja
elävälle tohtorille näppylää tarjosin.
Hän näppylän siveli pois,
tulehtunut itikanpisto.
Olin mennyttä, kun tauti katos.
Kaikki alusta aloitettava.
Elämä on painokasta.
Onneksi en juhlijoita
kutsunut.
Kummulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...