arvokas ihminen...

Arvokas ihminen ei heiluttele
ukkovarvastaan,
hän heiluttelee korvalehteään,
vasenta enimmäkseen.
  Arvokas ihminen sontii kerran
kuussa,
kuseskelee pyhä aamuisin,
hällä tyyliä.
  Arvokas ihminen ei lisäänny,
hän ymmärtää,
että maan matoset popsivat
suihinsa,
hän ei ole niitä ihmisiä,
krematorin kuumuus sulattaa,
tuhkat tuuli kuljettaa,
elämä jatkuu,
perintöriidoilla
aloitetaan,
arvokkaasti..