bussikuski...

Kuljettaja huokaa,
tauon paikka,takana
viisi tuntia
ruuhkabussin puikoissa,
mieli jytisee,
nivelet kaipaisi hellän
hellyttäjän,
mut taukotilan ikikulunut
sohva riittäkööt.
  Tunti huilia, sitten toinen
viiden tunnin rynkytys
kivikatuja.
Ihmisiä tulee ja  menee,
pysäkit jotenkuten,
mieli on automaattisella
vaihteella,
kuten kulkupelikin,
kumpikaan ei menneitä muistele,
kuski tuntee itsensä
tsombiksi,
bussikin.
  Työpäivä päättyy,
mielellään kotia kohti, rahastusreppu
naulakkoon ja
untenmaille,
sinne
kielomerten ihanille.