torstai 5. maaliskuuta 2015

en kuollutkan...

Huokasin syvään,
henkeni helpottui,
pelästyin,
kasvoni kalvakkaiksi,
kehoni kuoleman jäykäksi
säikähti.
  Heräsin unesta,
heräsin elämään,
unessani putosin kerrostalon katolta,
suoraan kadulla auki olevaan 
katuviemäriin,
jonka toinen pää
on jätelaitoksen kemiallinen
puhdistamo.
  Vitsi, elän ja elän mieluusti
paskoissain,
muutan varmuudenvuoksi maalle,
matalaan rintamamiestaloon,
viemäröimättömään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

raskas kuorma,,,

silloin ihminen on kevyemmillään kun hänellä ei ole ylisuurta kuormaa kannettavanaan, siksi he jotka pyrkivät elämään varastoimatta elämänre...