perjantai 20. maaliskuuta 2015

näläkäs....

Laihdutin väärillä
eväillä,
minusta tuli nälkiintyneen
supikoiran varjo,
jolta tupi oli
karvatkin nyhtänyt.
Vaaka huusi ilon päivää,
mut kehoni itki,
olin voimaton näläkkään
kieli.
  Muutin tyyliä,
söin mieleni mukasesti,
en ähkyyn saakka,
ulkoilin itseni elämään,
juhlinkin ystäviä,
vaaka naksutteli  isosti,
numerot yläpäästä,
mut mieleni kevyt, kehoni hymyilee,
elämä janottaa, juon ja nautin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...