tiistai 3. maaliskuuta 2015

nurinperin....

Elämä,
joskus hymyää,
toisinaan
nurinperin ahertaa,
elämä sinun ikiomasi,
ihan itsesi kokoinen.
Jolloinkin tuntuu, ettei
otetta kulustaan saa,
mut
nurkan takana lymyää onnen
hetket,
ne joilla
matka jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olen vain,,

olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin