käänsin sille
poskeni,
kylmän kostea,
talven viimeiset varastot
luoja tuiskuttaa,
sit
kevät sateet,
säteillä auringon
loistattaa.
olen vain en muuta, sillä tilani on pieni ja viaton, kokoiseni ja hänen joka viipyy myöhemminkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti