russakka..

Juon aamukahviani,
siirrän kielenkärjellä
syrjemmälle russakan, joka on kuppiin
pudonnut katon harjasta,
jossa niillä on valtakuntansa.
Russakka on veitikka,
kissakin karttaa,
mutta minä oon ihastunut
tuohon syrjittyyn.
Imasin loput sumpit,
kielenkärjellä koppasin russakkani,
puhalsin palkeeni täyten ja
sylkäsin sen kotioloihinsa,
katon valtakuntaan.
Lähdenkin kaupunkiin asioille,
russakat paltoon vuorissa,
sirottelen niitä hienoihin konttoreihin,
ja paikkoihin missä käyn.
Täytyyhän iloa jakaa,
olen hyväsydämmellinen
maalaisukko,
kalakukko on arkiruokaa, mut
lanttutäytteellä pyhät juhlitaan,
maanantait
piereskellään russakoitten
tanssiessa.