oveluuden tyyssija,
tunteiden kaatopaikka,
rospuuton kulkijoita,
syntisäkkiä kerrakseen.
Katson silmiisi,
ethän minua
kompostoi,
minä sinut ikkunalaudalleni
asetan,
kauniimmalle paikalle,
elämääni.
ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti