Ruokataukoni loppuu,
dösän rattiin
hoppu.
Espoosta Helsinkiin matka sujuu
suurinpiirtein näin.
Viistoista pysäkkiä,
kaasutusta ja jarrutusta,
Omenan kohdalla ilopierut,
sillä tarjous on voimassa,
viis kertaa vilkutusta vasemmalle, kuus kertaa
toiseen suuntan.
Morjenstan kolleegoilla satakertaa,
jaan kummallekkin kädelle,
työpaikka liikuntaa,
en hymyile,
ei kuulu ruuhkabussin hapitukseen,
en puhu ollenkaan, olen täydellinen
dösä-kuski.
Kampissa hengitän,
hymyilenkin,
sillä taas
pierettää,
nyt annan palaa,
vartijat hädissään apuun
rientävät,
happiletkuissa poistuvat,
niin on kovat paukut dösä-kuskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti