keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

yksijalkainen....

Kello puoltayötä nakuttaa,
uutiset,
sade ropisee,
ei väsytä,
kirjoitan,
pyyhin ja kirjoitan.
Joskus ihmettelen jutujani,
enimmäkseen naurattaa,
siksi kaiketi.
  Varikseni koputti oveen,
avasin ja tervehdittiin.
Jutut juteltiin,
vaitiolovelvollisuus,
molemminpuolin,
annoin evästä,
hän toi rannekellon,
oli kuulemma ollutr työlästä hankittaa,
ei kertoillut tarkemmin,
en kysellytkään,
komia kultakello.
  Hyvät yöt toivotimme,
jalo on ystäväin, yksijalkainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

olosuhteet,,

maailmaa ei kannata vaihtaa, vaan olosuhteitaan, sillä ne ovat helpoimmin liikuteltavissa