keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

yksijalkainen....

Kello puoltayötä nakuttaa,
uutiset,
sade ropisee,
ei väsytä,
kirjoitan,
pyyhin ja kirjoitan.
Joskus ihmettelen jutujani,
enimmäkseen naurattaa,
siksi kaiketi.
  Varikseni koputti oveen,
avasin ja tervehdittiin.
Jutut juteltiin,
vaitiolovelvollisuus,
molemminpuolin,
annoin evästä,
hän toi rannekellon,
oli kuulemma ollutr työlästä hankittaa,
ei kertoillut tarkemmin,
en kysellytkään,
komia kultakello.
  Hyvät yöt toivotimme,
jalo on ystäväin, yksijalkainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...