sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

iki oma...

Varikseni itkee,
isovaras harakka nappas nenäkorun,
hänen varastamansa,
puolalaisen kähveltämän,
juutalaisten kultavaroista
natsien sulattaman.
  Yksi jalkainen
lintuni nyyhkyttää,
onnettomasti jalallaan.
  Ojennan pääsiäis,munasta saamani korun,
siitä
nokka värisee,
silmä kiiluu,
molemmat,
ystävyytemme on
ikiomaamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...