sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

iki oma...

Varikseni itkee,
isovaras harakka nappas nenäkorun,
hänen varastamansa,
puolalaisen kähveltämän,
juutalaisten kultavaroista
natsien sulattaman.
  Yksi jalkainen
lintuni nyyhkyttää,
onnettomasti jalallaan.
  Ojennan pääsiäis,munasta saamani korun,
siitä
nokka värisee,
silmä kiiluu,
molemmat,
ystävyytemme on
ikiomaamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ihekseen,,,

ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä  hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran