elämän kevät...

Itkin kuolemaani,
peittelin itseni syvemmälle,
lähdin kaikesta pois,
kuolin hiljaa,
elin hiukkasen.
  Kevät,
mustiin mietteisiini
tunkeutui,
tuoksulla havahdutti,
säteillään kosketti,
kevään riemulla
eloon kutsutti.
  Liitelen perhosten kera
niityllä hankikannon,
valon kirkkaus elonrintaani
nostattaa,
elän taivaan riemuissain,
elämän kevään aikaa.