torstai 2. huhtikuuta 2015

kahdeksan...

Rannekelloni on kahdeksan
sekunttia vaille
tosiaikaa,
oon tottunut.
Synnyin ilta kahdeksalta,
lottonumerossani onni
sykkii kahdeksalla,
muutenkin se oli
kokeitteni keskiarvo,
kahdeksan,
melko kiva.
Seitemän veljeksessäkin olis kahdeksan,
jos
Aho ois itsensä
kirjannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...