kurkiaura...

Kurkiaura äänekkäästi ,yläviistosti
kotini ylittää,
joka vuosi,
syksyllä nokka toisen suuntaan.
Nyystölän veripelloilla
evästävät,
siipiään huilauttavat.
  Huutelen huomenet,
moikkaavat,
muistamme toisemme, mut
yksi lintu uudisasukas,
hän uusi aurassa,
komia suloposki,
notkuva kurkkuinen.
Kevät, lintujen riemuaikaa,
silmäni
hyväilevät.