kun harmittaa,
silloin päätä raavituttaa,
mieli matalana vetelöö,
kehokin itekseen
matelee.
silloin hetkosen
tukea otan,
ja
useimmiten tilkankin,
painelen luonnon helmaan,
otan tilkkasen,
ja koko putelinkin,
useimmiten silloin minua
laulaen naurattaa,
ryhtinikin
nousukunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti