perjantai 29. tammikuuta 2016

suunvuoro....

Tarusjärven korpi
kuiskaa,
näyttää kädellään elämän
arvoituksen,
elon pyhimmän sielun,
muttei se meluisalle
vieraille sen enempää.
  istun laavulla,
kuuntelen,
minun ei tarvitse puhua,
luonnolla on suunvuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...