kuutamolle...

menen ja tuun,
oon ja oottelen,
minä
kerran syntynyt,
kesken uniein valmistautunut.
kirkko istuu
mäellään,
sieltä on lyhyin matka
kuutamolle.

hitusen...

kissat katsovat kulkukoiraa,
varista naurattaa,
käpytikka ei moksiskaan,
sillä
tänään on
ylimääräinen päivä
karkauspäivä,
pakkasta hitusen.

työnantajat

julkinen sektori
työnantajille riesan turha,
julkinen sektori
maata raamittaa,
mut työnantajat
työttömyyttä ylläpitää.

hupsis ja hei,
työ on jokaisen etuoikeus,
nyt vain
harvojen aherrus

savotta...

metsä tuoksuu
elämältä,
savotoissa elämä
tuoksuu,
pihkaiset miehet
kahvitauolla,
metsäjänistä naurattaa,
susi on
hukassa.

sikijä...

ihminen on ihmisen orja,
intohimoinen
sikijä.
ihminen perii
ominaisuuksia
vuosien takaakin,
sieltä
suvun aikaisemmilta.

katseet...

katsot  ja katsot,
minäkin sinua,
emme tämän enempää,
tällä kertaa,
katseemme kohtaavat,
joskus.

eilinen meni...

eilinen meni,
tänään olen ahavoitunut,
eilinen oli
ulkoilmallinen,
olin aamusta saakka iltamyöhään
ulkosalla.
näin oravan,
ja jäniksen,
katsoin heitä,
luonnon kulkijoita.

aika...

on aika,
on,
mennyt ja tuleva,
aika ei pysähdy,
vai käyttäjät nukuvat,
aikansa.

ade ja nella...

ade ja nella,
mulle syväntä
syvempää,
lastenlapset
kuutamoiset.

päijänne ja puruvesi

päijänne on puruveden serkku,
muikukas
järvi.
puruves
savon syvämmes,
päijänne
häneen helmois,
mut voi,
ku
on kalaisaa..

nuikuin...

nukuin, yövyin itsessäni,
elin hiljaa,
kuiskauksenikin
varjostui,
nukuin.
  heräsin,
sain unesta kylläkseni,
ei minun luonteellani
pitkiä aikoja nukuta,
haluan
kerätä päivänvaloa..

kaalipää...

kaalikääryleet,
aih,
miten onkaan maukasta
elon evästä makoisaa.
kaali,
tuo kaalipää,
vaatimaton suven juures,
mutta voimallisen maukas
kaalipää.

heikotus...

heikotus vaivaa
haukottelijaa,
nauru ilopäiviä heiluttaa,
miel matalana
räystään alusilla.
  koristelen itseni hyvälle
mielelle,
vaikka haukottaa ja sadekkin
ropisee.

elellä...

lumessa talvi pöllyää,
kesä heinäseipäillä lymyää,
vienotuulina
suven sulavaisessa.
elämä
on hetkiä,
kesiä ja talvisäitä,
syksyn keväisiä,
niissä on mukavaa
elellä.

piä...

silimät näkevät,
korvat kuulostelevat,
aivot viestejä
valakkaavat,
niistä ajankohtaiset poimivat,
teoiksi ja toimeksi
muotoilevat.

särki..

särki on maukas kala,
joka onkeen nappaa,
kaikkea herkkua makoisaa.
 särki ei lohikala,
särki rannoilla kaislikon,
uomissa rantojen,
sieltä herkkua kalamiehen.

onneton...

onneton ei liene
onnen terälehti,
onneton ei liene
kenkään,
sillä
sydän rakkautta jakaa.

rakastan...

minulla on sinut,
sinut,
ja minut,
rakastan,
rakastathan sinäkin,
tunnen,
toivoa, näen sinut,
rakastan.

turvahassa...

kissa on kotieläin,
ilves
pihassain,
susi rajoillain,
karhu reviireilläin,
oon turvattu,
luonnonhelmassa
turvahassa.

pr- hommaa...

perkeleet lentävät,
papit saarnaavat,
minä kolehtia kannan.
oon ristiinnaulittu,
minnuu kutituttaa,
oon kolehtia vaillinen...

maaseutu...

maaseutu on
hallituksellemme
sontaläjä,
ihmisineen.
onneksi linnut itsekseen lentävät,
opaskoirat
perinnoittä
jäänevät.

keskustapuolue...

keskustapuolue on
joutunut syöpäläisten
pesäksi.
viisaat on siirretty
paavon viereen,
muut ovat rospuuton saatossa
saapuneet,
tolkun ihmiset
kaikonneet.

synninpäästöt..

pappilanvirasto on tyhjä,
hiirikin ikävissään
pappi sylkee synninpäästöjä,
ilo on
syntiä,
ilottomat papin
raamatussa.

hiki...

hiki vaikka on
kylmä ja tuulinen
sää,
omantunnon tuskat
mieltä
hikoiluttaa,
tunnontuskia
kutituttaa....

ihminen...

ihminen on pienelukka,
pienepi,
kun russakka,
ihan mitätön,
mitättömämpi,
kun
päästäisen jäljet.

pontikka...

kaverini keittää
pontikkaa, kiljussa harvase
hetki,
haisee epäpuhtaalle,
mut
nauraa
,makiasti,
ups ja kippis,
kyl tuimaa on.

tekarit...

oksettaa,
maha täynnä
olennaista,
hetkenpäästä
vaillinaista,
uh ja hei,
yrjö tekarini vei...

hetket...

herrat perkeleitä siunaavat,
itsekkin
syntyneet
tuhkasta ja intohimoista,
miehen ja naisen
onnen oikusta.

jokaikinen...

neekeri on tumma,
tyhmän makuinen,
minä valokuituinen,
tyhmäkin.
ihminen alkujaan,
jokaikinen ,
ihan pienestä pitäen....

ihminen...

ihminen istuu sisällään,
miettii, muttei mitään ymmärrä,
ihminen,
aikansa turha
olija.

isänmaa...

omat sanat,
sisältä tulevat,
ulkorappusilla
hytisevät,
näkevät nousevan maan,
aurinkoisen isänmaan.

kiitos

kiitos on
kaunis
sanottuna.

usko pois...

vaivat,
niitä ei tunnistella,
niillä
voivotellaan,
pyhä tukkaa kampaillaan,
itkua väännetään,
on tänään,
usko pois.

karkausvuosi..

sumun jälkeen aurinko
loistaa,
lämmittäen paistaa,
hanki kiiltäen heijastaa,
on helmikuun viimeinen
aamu,
karkausvuosi.
oon nälissäin,
elämä edessäin,
kevät korvillain.

kissa tykkää...

kissa tykkää, kun silittää
taaksepäin,
tykkää.
kissalla on viikset,
ne on
kissan.

lahti...

lahti on karjalaisten
maa,
ihan kaupunki kotomaan.
siel karjalaisten sydän
sylittää,
miel
aloilleen uudismaan,
muttei silmä koskaan
karjalanmaan ummista saa.

padasjoki ja saamelaiset...

padasjoki on soliseva joki,
siin ennenmuinoin lappalaiset
virsiä pesivät,
noituutta keittivät,
joiguja jujuttivat.
entisaikaan,
nyt joki hiljaa virtaa,
saamelaiset käräjillään oman
maan,
yksinsuojaa
tuntureitten viiman.

puolet....

puolet maailmasta on kuollutta,
toinen puolisko elämää sikisee.
se on elämää,
   muurahainen on viisas
kulkija,
kärpänen on viluinen ja itikka ihan
inisee.
   maailma on puoliskot,
jommalla kummalla
ain ollaan,
itkikat ja
muutkin inisijät.

ammattisuoja...

ammattisuojat hävis,
duunarikin herrojen hommiin
kelpas,
herra duunarin haalareihin sopis.
jees,
kyllä
kehtaa.

elämä...

elämä on rakkauden
yksinäisyyttä/
elämässä asuu onni,
suru ja hyvä olo/
elämä on sinun juttusi,
ota kaikki tai vaikka
osaset/
miten vaan haluat.

hävettää...

eilinen on muistoja,
opiksi otettavia.
eilinen oli raskaanpaa, kun
tämänpäiväinen.
ihminen oppinut
laiskemman
viisaammaksi,
kun eilisen käsityöläinen.
  nyt ponsse hoitaa savotat,
villapaidan kutoo intian kaatopaikoilla
elävä pienipalkkainen lapsi,
raiskattu lapsi.
  nykypäivä on helppoa,
mutta
välillä
hävettää.

varistan...

varistan eilistä,
varistan lihakeittojain,
maukasta,
maukkaampaa, kuin eilinen.

ite...

ihmisen on
synnyttävä,
ihan ite,
syytönhän hän
alkujaan,
mutta ihan ite on
elämää katsottava, ja
kaupassa käytävä.

rippeet....

heiluttelen mieltäni,
kävelytän koiraani.
niin teen koiran vuoksi,
itselläni ei niin väliä.
   koirani tarvitsee kolmetuhatta metriä ja
pyörähdykset päälle,
jotta
homma toimii ja
raaputukset päälle.
  varis aamutuimaan männyn latvassa
päivystää,
karsea on äänensä,
mutta ilves ei välitä,
se ruokailee, varista kiehtoo
rippeet.

haavoittunut....

elämä on kuunvaloa,
yön lumoa,
narskuva pakkaskeli ja
nyystölänlahden lumeton
pinta , josta näen luojani kasvot,
näen elämän,
tunnen korkeuteni.
  haavoittunut mieli,
rakkaudeton elämä,
sydänten äänet,
jäänpinta hymyilee,
pilvet kuun verhoaa.

syvässä...

joillakin ei ketään,
ei itseäänkään,
on vain taakkansa,
sille ei jakajaa viereltään.
  yksinäinen unohdettu,
liian syvässä on itsessään.

tekemätön käsipari...

tekemätön käsipari,
yhteiskunnan oleskelija,
ihminen,
jolla aamut ja illat
joutavaa.
  pois kääntynyt on ilo kurjuuden,
kauaksi on kerinnyt
itsetuntokin.

tyhjä pää...

joskus on hyvä olo,
ihan syyttömästi,
nahkani kummastelee tilannetta,
pääni on ihan tyhjä,
olen onnen tyytyväinen,
tai jotain sen tapaista.
  tunnen, ettei tämä jatku
kauaa,
aurinko nousee,
sillloin viimeistään rupee
kuumottaa.

taivas ja maa...

taivas ja maa,
kuljen ja taivallan
alla
taivaan ja maan.
elämäni on lyhyt,
mut
yhä vain taivas ja maa,
enhän enempää
tarvisekkaan.

nyystölänlahti..

nyystölänlahti,
siellä aarre muhii,
desanttien kultaaarre
mahdoton.
satakiloa puhdasta kultaa,
lahdessa päijänteen helmen.
  desantit pudottivat aarteen,
mutteivat hakemaan kyenneet.

näky.....

pienet viat
kutittavat,
suuremmat ahistavat,
avohaavat jo menoakin
hidastavat.
  oon vikoja täynnä,
kutittavat yötpäivät,
oon herkistynyt,
katson peiliini,
sama näky.

näet...

näet lähelles,
muistat kauaksi,
huomista tuskin aistelet,
sillä
olethan niitä koetellutkin.

hautausmaan asukas....

hiljaisuus elää,
kuolleet hymyilevät,
mutten näe,
eivät virka olostaan.
hautausmaalla pierut tuoksuvat,
kuolleet päästelevät loppujaan,
ovat
hiljaisuuden
päästettelijöitä.

kissat...

kissat on pieniä ja
silitettäviä,
sylissä hymyilevät,
viiksiä vahaavat,
mutta
kissat eivät koiria hauku,
nauttivat kuutamon
varjoista,
keskiyön hiljaisuudesta.

elät..

elät,
muutenhan et,
näet, muutenhan et,
tunnet, mutta
et kaikkea,
et, vaikka
olet puolialaston.

aika...

kaikki ajat kuluvat,
menevät,
mutta eivät palaa.
ikäännyt,
minäkin,
nuoruus solisi ohi,
vanhuus näkyy,
mut siltikkin aika kuluu,
eikä vähene.

helevettiin on lyhyt matka...

helvettiin on lyhyt matka,
paratiisiin en kerkiä,
siksipä maan päällä
tuumailen,
katselen elämää,
kuuntelen kuunkierron
risahduksia ja rakastan, ja
sinua ja enemmän.

lataudutaan...

valoinen päivä,
keskipäivä,
aamut ja illat heijastusta
vaan,
yöt
lataudutaan.

ilonpäivät...

ilonpäivät iltaa
istuvat,
öihinkin kerkiävät.
ihminen on osallinen,
elämällä on
kasvot,
monet ilmeet ja
kasvot,
ihminen katsoo
ajallaan.

hämäläiset ovat hitaita...

hämäläiset on hittaita,
nukkuvatkin ennen ja jälkeen,
nousevat vuoteestaas,
ennenkuin panivat maaten,
perillisetkin joku
hoiti ennen
heitä.

isoäiti...

kaikilla on isoäiti,
se
vanha akka,
jolla oli huivi päässään,
rakas mummoni,
sinnuu yhä
ihastelen.

ihminen on rumannäköinen...

ihminen on rumanäköinen,
syntyykin
avuttoman kauniina,
kuin hiiren lapset,
jotka loukkuun
murrosiässään joutuvat.
ihminen on ruumisarkun asukas,
toiset kepin nokassa sulatellaan,
toiset muuten vaan
kuopassaan
huokailevat.

kevät...

kevät,
elämän syntymä,
vaikka tulinkin talvella,
kevät on
ihmisen aikaa,
mielenkielen
sulavaa.

ihminen ja kastelukannu...

ihminen ei ole suuri
keksintö,
kastelukannu on suurempi.
ihminen on monimutkainen korjattava,
tarvitsee monia
spesialistejä,
kastelukannu on
yksinkertainen.

luonnon voimaa...

tuulivoimaa ja aurinkoisia
säitä,
niistä lämpöä
mieliin jokahikisen.
myrskysäät ropelia tuulettaa,
suvisäät
lämpöä hehkuttaa.

suomalaisuus...

suomalaisuus on tauti,
ei kulumatta
peseydy,
ei itkemättä naura,
ei ryyppää
huvikseen,
ikävikseen
voikertaa.

padasjoen nyystölä...

Padasjoen Nyystölän kylä,
nuijasodan kohtaloin,.
veripeltojen karujen.
Nyystölä,
päijänteen helmen
suojissa sinisisissä,
kattonaan sinitaivas
maan ja taivaan.

ihminen...

ihminen on loiseläin,
ihan
kelvoton
simenpussi.
ihmisellä on iso suu,
peraukko jätepää.
ihminen on  kristitty tai muunmaalainen
höyrypää,
eskimo tai koltta saamelainen.

hometalot...

hometalot kuntaa
kasvattavat,
peruskoulua homehuttavat,
home,
sairas home,
suomeksi  sanottuna
sairastuttaja,
mutteivät päättäjät siellä
majailekkaan.

helevetin suuri puro...

helevetin suuret rinteet
vuoria
koristavat,
katson ylöspäin,
olen allapäin.
kiipeän ylöspäin,
alhaalla on puro,
vuorten jokipuro,
jumalten janoinen,
meen jumalten kotoon,
kättelen ja
jään illalliselle.

kekkonen...

kekkonen oli katse ja tahto,
kekkonen
oli
päättäjä Kainuun
karuilta kasvimailta.
mitä nyt,
on vain itkijöitten
kyyneleitä,
avuttomia aatteita.

Padasjokelainen unelma...

Padasjokelainen unelma,
luonnonhelmat luonnon
omanaan,
sinijärvi
Päijänteen,
sisäjärvet kunnan sisimpäin,
unelmaa koristavat
luonnon katseet,
rauha ja aika, joka käy
olijalleen.

matkamies...

matkamies, laukkusi on kadonnut,
passisi varastettu,
ja sinäkin
luvattomilla reissullais.
  mietit, miten
selviät,
antaudutko vai jatkatko.
matkamies on
elämänkarkuri,
hällä ei omatunto pidä,.
sutii
ihan tykkänään.

onneton lapsuus...

ameriikka on rikollisten
pesäpaikka,
afriikka on ihmisen
sijaisäiti,
eurooppa yrittää kaikkea
tyynyttää.
venäjä vaan on
onneton kulkija.
aasiassa kaikki on toisin,
halvalla saadaan,
silkkitiellä onneton lapsuus.

eksäsi...

puolet helvetistä on
sinussa,
kuolaatkin
onneasi,
sydämmetön on
unesi,
helvetin
rakkaus kihlasi
eksäsi.

amputoitu...

kuninkaan jalka amputoitiin,
pois leikattiin,
lentohaudattiin,
koreata on alppien tuulet,
korpit laulavat,
sinitaivas jumalaa kumartaa,
kuninkaan jalkatynkää
tuulettavat.

padasjoen kirkonkylä...

padasjoen kirkonkylä,
kirkko ja
hautausmaa,
venesatama kesäisin,
kalakauppias pyhäisin,
voi miten on luonto
kuntaan rakastunut,
sirotellut hyvää mieltä
pientareitten,
luonnon koreutta
sirotellut.
nyystölänlahti siintää,
siinä kirkon kuva heijastuu,
kalastajan saalis pyhäpäiviin
ihastuu,
voi miten luonto osannut sirotella..

roomalaiset on kupattu...

filistelialaiset
syövät porkkanoita,
maamyyrän kotiloita,
suvi-suomen junannusta,
syövät ja saunovat,
nauravat makiasti,
roomalaiset on kupattu.

karhunpoika..

kaikki taivaat ja maat,
suopursut kielokukkineen,
missä on pesäpuu
tikan kottaraisen,
siellä
kaikki maat ja taivaat.
  karu maa,
ilmaa vain luonnon sinitaivas,
lintu ilmoissa liitelee,
karhunpoika ketun kanssa
korttia lyö.

rumat sana...

rumat sanat suutuspäissääm
sanotut,
ei sen kummempaa.
sanat voimaperäiset,
tavuviivoitta loihditut,
ei sen
enempää.
elämä on kauniin
rumia sanoja,
arki ja pyhäpäiväisiä,
niistä sanat muodostuu.

pykälä...

kello kahdeksaa näyttää,
uutisia
radio tuottaa,
aamuni valkenee,
kesää kohden kuljetaan.
   yön vietin,
mitään en valvonut,
kaikki meni lepovaihteella vain,
nyt pykälässäin on
vetoa,
jolla päivääni ajatan.

kiltit pojat..

kiltit pojat
harmia tuottavat,
heissähän homot sisään siittyvät.
kiltit pojat,
minnuu oksentaa.

horroksissa...

illat tulevat,
aamut avautuvat,
mitä päivä tuokaan,
olen horroksissa,
ihan toisissa aamuissa.

tikittää...

ajat kuluvat,
kertovat kysyjilleen,
mutteivät vastauksia sanele,
ajat on ikuisia,
vanhempia kun kello,
sekin aikaa
tikittää.

otus...

ihminen on kesytetty eläin,
maailmalopun
hylkäämä,
viaton
otus.

metsä...

metsä on ihmisen sydän,
luonto sielunsa syvin,
kedonkukka kainokainen,
rakkauden vienokainen.
   metsä kertoo,
tunteellaan vartoo,
tule, tule
ihmis miel...

padasjoki...

padasjoki,
ihan pien joki,
ihan pien päijänteen
pohjukka,
luonnon kaunis oikukas,
aarre ihmisille,
elämän mukavaisille.

kuolematta paras...

elämähän ei ole päivän selvää,
välillä pilvet,
väliin
myrsytuulet,
mut viimein suvanto lahden poukaman.
elämä on
kuolematta paras,
ihan
hyvinkin.

helvetti...

helvetti on leveä tie,
tänään
kuljen kapeampaa,
mut
huomenna kenties.

pienet hetket...

pienet hetket ovat
isoja,
elämän täydestä
voivat.

kaikki kissat....

kaikki kissat koirista tykkää,
haukkuvat
puolestaan.
ihminen on
toista maata,
toisiaan haukkuvat,
ilman syytä.

kuljen..

kuljen,
tuun ja
makoilen.
  elämä on lyhytnäköistä,
herran verran vaan.

  tänään teen pitkän matkan,
meen vessaan,
tuun pois ja
makoilen.
  

asettuu...

maisemat avautuvat,
kun astun ulos,
ihmisten ilmoille.
tuvassani näen
itseni,
kissan ja
latsicatsin,
kissani syömättömät eväät,
lähti kanssani ulos.
   maisemat tarjoavat elävää
ravintoa,
melkein samaa,
kun mullekkin,
maisemat,
niillä mieli ja masu
asettuu.

kieroon kasvanut...

kieroon kasvanut,
varjopaikkoja kierrellyt,
ihminen,
ilman päivänvaloa
elämässä
selvinnyt.
ihminen on kohtalonsa
orjaherra,
kohtalon, joka
munissa kytee,
kohtalo.

päivä asettuu..

päivä on kaunis,
niin näen,
mutten iltaan saakka näe,
olen vain, meen ja tuun,
päivänvalo seuranain.
iltaan on matkaa,
mutta
silloinhan päiväkin
mailleen asettuu.

lukija...

lukija näkee,
kuuleekin enemmän,
silmät tietoa imevät,
mieli pilkutarkasti
jäsentää,
mieleen sopivaksi asettaa.
lukija elää,
tietäen elää ja laskee,
pulkkamäkeäkin.

aavistin...

aattelin, kun en tiennyt,
vaivasi
mieltäni,
siksi aattelin,
mutten tulokseen
tullut,
vain aavistus
jäi.

siivosti...

elämän edustaja,
tämä päivä,
elän sen siivosti,
jotta huomiseen kehtaisi
astua.

meen tuun...

luovutanko vai
annanko olla vain,

elänkö vain itsellein,
elän elämällein,
katselen luontoain,
kuuntelen luonnon luomaa,
puen vain itseni ja
meen tuun.

ihmisen hyvä...

jos ihmisen hyvä olis
politiikan ainut
tavoite,
mihin puolueita tarvittaisiin,
mihin riiteleviä
mielipiteitä kaivattaisin.
  jos ihmisen hyvää
haluttaisiin,
ei lautakuntien edusmiehiä
oiskaan,
ois vain oikiamielisiä
päättäjiä vain.

kylätie...

kylätie kuutamossa
kulkee,
unelmien kohtaloita
kuljettaa.
kylätie ei päivälläkään
melussa kiemurtele,
mut,
kuutamossa siinä kulkee
menneisyyden jäljet,
tulevaisuuden askeleet,
hiljaa, vain kuutamo varjonaan.

nykyisyys...

taivas ja maa,
kaukana toisistaan,
kuin yö ja päivä,
kuin ikuisuus ja nykyisyys,
hetket ja menneet.
  hiljaisuus kuuntelee,
hiljaisuus olen,
olen äänekäskin,
mutta silloin, en
kuuntele,
olen, kuin yö ja
päivä,
ikuisuus ja nykyisyys.

katseesi..

katseesi kertoo,
tulin kuuntelemaan,
katseesi kertoo vaan,
minäkin yhä vaan,
kiitos,
että jaksat.

yli...

sinä,
hetki ja kasvosi,
sanasi hymylläsi loistivat,
nyt
niitä mietin,
mut
olet matkojesi takana,
minä
kuljen yli.

eilen olin...

eilen olin,
tänäänkin,
huomenna on uusi päivä,
semmoinen päivä,
jota haluaisin tavata,
huomenna huokaista,
mutta
kaikki on
minua suurempaa,
elämääkin vahvempaa.

aikani...

suren aikani,
itken hetkeni,
kuitenkin elän,
näinhän pitikin,
mutta
koville otti.

on...

elämä vain
on,
niin kauan,
kun
on.
taiteilet itsesi jokainen aamu
päivääsi,
iltasi onkin sitten
päivän silottelema.

kunnanvaltuusto...

kunnanvaltuusto on viisaita
tyhmiä
täynnä.
kato ite,
eiväthän edes
aatosta jaloa,
ihan vaan
itekseen.
  valtuusto on
herran kieleke,
häpy,
kiihotttava rasvameisseli,
jolla
kuntalaisia syötetään.

erakon poika...

helvetti vei pöytäliinani,
sen ainoan,
jonka äiteeltäni perinnöksi
sain,
sen kehtasi piru
nussia
minulta.
  olen uskovainen vanhapoika,
kirkossakin vihitty
poika,
minä,
erakon poika,
äiteeni ainut.

tilhi...

kysymykset ilman
iltaa,
vailla aamun sarastusta,
valvon ja
mietin.
olen ohut,
olen tuskin ollenkaan,
elänkin vain
tilhen lailla.

olen isä...

olen isä,
olen vanhempi,
kokenut isompi,
mutta
vain.
käteni isot avuttomat,
järkeni onneton,
olen
tyhjää,
olen enemmän ohut ja
taitamaton.

Illastan...

Illastan,
Mutten syö,
Kävelen illan saatellessa,
Ihmiset väsyneen oloisia,
Yksi iloinenkin.
Mutta taitaa olla ihan aina.
Minä oon lenkillä,
Kolestroolit juoksuttavat,
Lääkäri määräsi,
Siksi illastan.

Kukita...

Rakastatko todella,
Näytä,
Riisu minut itseesi,
Kukita huomiseen ja
Luovuta
Sielusi.

Sanoit...

Sanoit,
Kuuntelin,
Erosimme,
Sanoimme ja kuulimme.

Kevät...

Kevät sulattaa jäät,
Lumet ja uniset mielet.
On pajukissojen taikaa,
Kesän etsikko aikaa.
Pitkä oli talven pimeä aika,
Silloin silmät uinuivat,
Mielet hämärään alistuivat.
Kevätaurinko mielet jälleen piristää,
Pois harmauden karistaa,
Valon aikaa, sillä sydämmet sulajaa.

Näen...

Näen,
Mutten kauaksi,
Niin kauaksi,
Että,
Sinut
Kuulisin.

Ihminen...

Ihminen oli alkujaan orja,
Mut
Työehtosopimukset loivat
Ihmisestä matosen,
Joka ongen koukussa kyttää silakoita.
Ihminen,
Ihme juttu.

Tuotantoeläin...

Tulisit ja menisit,
Jos voisit,
Mut olet elos karsinassa,
Tuotantokyyttönä elämässäis.
Ihmisen kohtalo on lehmää
Vaivaloisempaa,
Joutuu itseään ruokkiman,
Tuotantoaan muille jakamaan,
Lehmälle riittää
Märehtiminen vaan.

hauskan näköistä...

ihmisillä on liian pienet jalat,
liian iso pää ja
keskivartalokin
on muotoaan vailla.
  evoluutio tai mikä
piirustusvirhe luojalta
lieneekään,
mutta hauskan
näköistä.

appelsiini...

appelsiini on auringon
hedelmä,
makia ja raikas,
aurinko lämpöään luo,
kyl on ihmispolon hyvä
lunta luoda.

kassaneiti...

kiitos kuuluu vienosti,
kassakone laskuttaa ostajia,
tavarat hihnalla kassseihin
kulkevat,
kassaneiti hymyilee,
loihii kiitokset ostajille,
jotka ostavat itseään,
ovat tuppisuita veneen pohjatappeja,
uppoavan veneen,
sillä
he ostivat veneensä täyteen,
ilman kiitosta,
siksikin kassaneiti hyvästiksi
hymyilee,
kiitoksilla siunaten.

vastasyntyneet vihityt...

miljoonat elämät
elämää
keinuttavat,
miljoonat kuolleet
tasapainoilevat,
vastasyntyneet vihityt,
niillä on puhdas pöytä.
  elämässä tulee rupia,
kasvot ahavoituvat,
kuolevatkin,
mutta elämä jää,
vastasyntyneet vihityt hymyilevät.

aavalla mielellä...

aavalla mielellä elämää
katson,
en tyrmää näkemääni,
sil
olenhan uudistulija,
ihminen.
  elämä on iso,
minä vain pieni näkemisen
kokeilija,
hetken
oleilija.

kotini...

kotini,
minun kotini,
pieni ja vaatimaton,
mutta minulle suuri ja
mahtavin.
maailman tuulissa riennän,
mutta
kotiini armaaseen
sieluni asettuu.

uneksin..

uneksin ja haaveitani
punon,
arkeani sillä elätän,
vaivoin hymyilen,
mutta unelmissain
arkikin hymyn
leveimmän luo.

pää kolmantena jalkana....

menin tänäänkin
pää kolmantena jalkana,
menin ja tulin,
mutten enää jaksa
muistaa mitä tein.
  ilta on armollinen,
antaa vain olla,
päivä juoksuttaa
ylenmäärin,
sillä enhän minä
voi päivästä levolla
päästä.

Naurattaa

Naurattaa,
Makiasti,
Ei itketä,
Eilen sitä
Sydäntä kylmäten.

olo...

mieli on ihmisen olo,
olo,
keinuen heiluupi miekkonen
elossaan,
toinen raskaasti saapastelee
olossaan,
toiselle on ihan sama,
sillä hällä fiilikset
oloneuvosten.
olo on
tila,
iso tila
pienessä
tilassa.

kotini..

kotini on siellä missä
kaikki on minun tahi
pankin tai voudin, taikka
vaimon armaan,
siellä on
paikkani
armain.

matkailu...

matkailu on upeaa,
saa nähdä
kotiovea kauemmaksi,
aistia
vieraan maan kamarat.
  matkailussa on kuitenkin kivointa
kotioven avaaminen,
sisäänpäin.

rakkaus...

rakkaus on tunteeton
sana,
sana, joka muuttuu hyväksi,
kun katseet kohtaavat,
luottamusta koetaan,
kädet toisen kättä hyväilemässä.
   rakkaus on kiron mellakoita,
hellää puhetta,
arkisen pyhäpäiväistä,

jokapäiväistä elämää,
se tuntuu
rakkaudelta.

toisilla..

toisilla ei ole juomavettä,
toisilla sitä riittää
vessan pönttöönkin.
  toisilla on verinen olopöytä,
kuollut vanhempi lattialla,
  toisilla pöydällä kukkaset sulassa sovussa,
vanhempikin luonniollista tietä
sinutussa maassa.
  toisilla ei ole ketään
läheistä,
toiset eivät heitä edes
huomio.
  toisilla on aina toisin.

katselet..

katselet ohikulkijoita,
etsit jotain itsestäsi,
arvostelet joitakin,
vietät aikaasi,
vaikka sinulla olisi tekemistä,
itsessäsi.

kevät mieli...

keväinen mieli
auringon loisteessa loimuaa,
hyvin silmin elämä katsoo,
tulevaisuutta tarjottaa,
kevät luo elämää.
   luonnon herääminen avaa
ihmisellekkin
kesälaitumet vallattomat,
luontopolun muut luodut
sen luonnostaan aistivat.

kylillä puhutaan...

kylillä pahaa puhutaan,
monttuja kaivellaan,
ilkeyksillä haastellaan.
  miksi kylillä ei
hyvää puhuttais,
miksi ei toista
avitettais,
miksi ei hyvää päivää
toivottais,
miksi?

olen pettynyt...

olen pettynyt,
itseeni,
miksi olenkaan  sinua kohtaan
ylimielinen,
miksi sinua kurmutan,
sinua minun kaikkein
läheisintäni.
  moitin ja vaikerran,
mutta nyt itseeni kohdistan,
huomenna pyrin
kohdallasi
parempaan.

vaikeaa käsittää...

vaikeinta ei ole ymmärtää,
vaikeinta on
käsittää.
  maalaisjärki pelaa
jokapäiväisessä elämässä,
mutta hukkuu jo
katuvalojen loisteessa.

syntymä kunto...

en voi syntyä uudelleen,
siksi paikkailen itseäin,
korjaan ja parsin.
   kuluin elämässä,
en taitanut elää
taitavasti,
siksi
mustelmoiduin,
nyt
hoitelen itseni
syntymä kuntooni.

järki...

järki ei suutu,
siksi sen omaavat
usein hymyillen
poistuvat
järjettömästä.
  järki ei ole viisaan
tauti,
sitä ilmenee
tyhmälläkin,
mutta viisas osaa sitä
käsitellä,
tyhmempi
suutahtaa.

radio...

radio on yksinäiselle
seuraa
sanat ja sävelet
yksinäiseen hetkeen.
radio kulkee matkoillain,
läpi suomen kulkiessain,
radio hankoniemellä
soi,
tuntureissa lapin kairojen
tunnen radion läheisyyden.

kolmas maailmansota...

kolmas maailmansota on käymättä,
sotimatta,
vain
nurkkatulitusta kiivasta,
mut sotalippu heilumatta.
   ydinaseet sen estävät,
hulluinkin kiihkoilija tietää,
ettei voittajaa ole,
ei ole mitään jälleen rakennettavaa,
kaikki olisi pois.
   kolmas maailmasota ei syty
ilman,
että ydinaseet poistettaisiin ,
ken aloittaisi aseriisunnan?

vitamiinit...

suurvallat ovat isoja,
ovat kaikkea pientäkin,
ovat
olevinaan herroja,
kaikkivoipia herraskaisia,
mutta
kuitenkin hauraita,
sillä kokonsa
ei saa
riittävästi
vitamiinejä.

pilvinen sää...

pilvinen sää,
miel
matalana,
räystäät vuotavat,
vedän peiton korvillein.

miljoonat...

miljoonat ovat syntyneet,
ihmiset
tunteilla tehty,
toiset
toisilla tunteilla,
monet väsyksissä tienattu.
mut
miljoona on rahaa,
se on kovaa täpäkkää,
sillä voi irroitella.
miljoonat syntyvät,
monilla menoilla.

vaihteet...

elämä on vaihteita täynnä,
eteenpäin vaihtavia,
mut
pakki vain.
automaattisia menoja,
mut
ihan itsekseenkin
saa vauhtiaan
vaihdella.

isosonni Onni...

kuumat kesähelteet
ajoittuvat lapsuuteeni,
muistojeni taa.
lapsuus,
viatonta heinäpellon sarkaa,
laitumen lehmät,
kaksi ja niiden lapsi,
tuleva isosonni, Onni.
  lapsuus,
sitä haluan lapsillenkin tarjota,
vaikkei niitä kahtaa lehmää
ja heidän lastaan,
isosonnia Onnia ole,
eikä
laidunmaatakaan.

luonnon vadelma...

puolukat ovat happamia,
karpalot kirpeinpiä,
mustikat huulet värjäävät.
kielonkukka kauneutta
kielii.
   luontoa huvittaa
ihminen,
sil
tämä ohitseen kävelee.
   ikipetäjä viisautta
vuosikerrattaa,
luonto on
hapan,
mutta hyvä mielistä
luonnonvadelmaa.

pyhä---

maailma on pyhä paikka,
luostarissa sen sydän,
kirkonkirjoissa moni
meistä,
osa luovuttanut,
etsivät
yhä.

Kolkot..

Maailma on pieni,
Lentokoneella kiertelin,
Jalalla kuljin.
Maailman kolkot kulmat,
Siellä hyiset tuulet,
Siksi kotonain
Muistelen,
Hyvinmielin.

Voimani...

Viellä tämän kerran voimani
Kokoan,
Luokseis koputan,
Ellet avaa oveasi,
Lähden,
Vaikka voimani huvenneet,
Sinuun valuneet.

Orpo...

Olet jätetty,
Rakkaudesta pois pyyhitty,
Orpo,
Yksinäinen orpo,
Rakkautesi lähti,
Jäi vain orvon kyyneleet.

Yksin...

Yksin,
Arvokkaasti seurueessa,
Yksin turvassa,
Omassaan.

Avoin rakkaus...

Avoin rakkaus,
Päällepäin näkyvää,
Sielujen kylpylämatkailuja,
Rakkautta,
Jolla on
Tunteet.

Juoppo

Kaikki herran humalat olet juonut,
Oksennellut sisuksesi
Ojien pientareille,
Rappukäytävien
Kokolattiamatoille.
Olet ollut sika,
Mutta kehittynyt kurjemmaksi,
Sen tunnet,
Kun ensimmäistä tuoppiasi jälleen kumoat.
Olet itkenyt kurjuuttasi,
Muttet halua siitä luopuakkaan.

Kurjin...

Kurjinkin ihminen on
Ihminen,
Siskosi ja veljesi,
Lapsesi tai toisten lapset.
Käännät pääsi innosta,
Mutta katsoppa itseäsi
Tarkemmin,
Huomaatko,
Kuinka kurja oletkaan.

Avulias...

Ahkera ihminen usein unohtaa itsensä,
Hän muita auttaen hoivaa
Mut viimein auttajasta autettava.
Avulias asenne,
Siin ihmisluonne sovelian.

Hetket...

Hetket,
Ikävän kauniit,
Rakkauden hetket,
Kauniit unelmat,
Hetkistä iänikuisemmat,
Tunnelmien muistot,
Hetkiä,
Jotka ovat menneet,
Eikä uusia tilata voi,
Sillä mennyttä et voi
Uudistaa.

Katse parka....

Katseesi kiertelee,
Mielesi häpeilee,
Tuntosi ovat arat,
Et totuutta voi silmiin katsoa,
Olet syyllistynyt,
Katseesi karkaa,
Voi mielesi parka.

Täyttyy...

Hetken olen,
Hetken.
Aikani on kokoiseni,
Pienen pieni,
Mut minun aikani,
Minun ja tähtitaivaan,
Hetken verran vain.
Kaikki täyttyy aikanaan,
Vain aika käy,
Eikä koskaan täyty.

Paperiton....

Olet ja nimikin sulle kirjoitettiin,
Sosiaaliturvatunnuksilla varustettiin,
Et ole paperiton heiluja,
Luimistelija,kujankulmien.
Ennen kulkukissat kujia
Kulkivat,
Nyt paperittomat ihmiset.

yrjöilen...

meen kohta töihin,
tuun uuvuksissa takaisin,
saan tilin,
tuhlaan ja minulla on
krapula.
toistan itseäni ja
meen jälleen töihin
ja
yrjöilen onnesta.

rusinat...

rusinat ovat
rypistyneitä viinirypäleitä,
nahkapaloja,
joita
myydään pullataikinaan.

jämä...

jämät on vähän käytettyjä,
hieman kulutettuja,
tupakan puolikkaita,
ikäihmiset ovat
jämiä,
lapset  varttuvat,
jämiksi.

masentaa...

välillä masentaa,
välillä ei,
silloin on tasapaksua.
ilonpäivät juoksuttaa,
niitä ei passa usein viettää,
menee masennus
piloille.

kuljen...

kuljen, mutten tiedä
minne,
enkä muista mistä tulin.
en tunne tätä paikkaa,
olen vieras,
tutut menneet,
uusia tuttavuuksia en solmi,
menen mutten tiedä minne.

arki...

arkisuus luo
pyhäpäiviin hohtoa,
mielen lohtua,
sil
arki
totuuden näyttää.
arki on elämää,
pyhäpäivistä jokainen
selviää,
arjessa jokunen
itsensä kadottaa.

soma...

olet liian soma,
liet toisen oma,
niin luulen,
siksi vain
vienosti hymyilen,
mutta sydämmelläin
enemmän.

tunnut tutulta...

tunnut tutulta,
vaikken nimeäsi tiedä,
tulit töitä kysymään,
näyttelit cv kansioitais,
mut
turhaanhan minä niitä,
tunnuit tutulta ja
työpaikka sinua
kaipasikin.

ystäväin...

ystäväin,
olet mielessäin,
oon sinnuu huomiotta jättänyt,
omatuntoin kolkuttaa,
tuun vierees huomenissa,
sil
sinähän elämäni tukijalkoja vainen.

aamutuimaan..

aamutuimaan puhelin
elämästyi,
töihin olis yllätys tarvis,
siispä haalareihin oitis.
  uni oottamaan jäi,
sil vajaaksi taasen jäi.
aamukahvit nuorison tapaan,
juostessa
vaan,
hjei elämäähän tää
vaineti.

Tampere...

tampere,
perkele,
vappu ja juhannus,
siinä muistot
seitskytluvun.
tampere on aina tiellä,
tulitpa mistä suunnasta tahansa,
millä tahansa,
ain
siltaan nojaat,
koskea kosketat ja
useimmiten ikihyviksi
ihastut.

rakkauden aikaa..

linnut onnesta laulavat,
pyrstösulkiaan lennossa
huiskivat,
on
kevät,
rakkauden aikaa.
   orkesterin soinnut
tansittavat,
hiukset mouskuttaa,
nuotit säveltävät kauneinpiaan,
on
kevät,
tanssilavojen
aikaa.

pääomatuloinen..

kun pieni ihminen itseään
puolustaa,
hän isottelee,
kun palkkaa lisää pyytää,
hän saamarin sosialisti,
kun hällä nälkä,
siinäkään
ei pääomatuloilla elävä
sentilläkään avita,
hänhän siitä sentistäkin kuntaverotkin hoitaa,
mut
pääomatuloinen, jolla osingotkin
hyvänmiehen lisänä, laistaa laillisesti
koko verokarhun.

menetetyt ajat...

menetetyt ajat,
meneet,
nyt tavoittelet, mutta
menneet,
etkä niitä
takaisin saata.

eilinen oli kiireinen,
teit itsesi täyteen,
mut
jotain ei mahtunut,
tänään sitä
haikailet.

Sanat...

Satoja sanoja sanot,
Miljoonia ajattelet,
Muttet kylmettymään niitä päästä.
Sanat,
Sanattomat ilmeet,
Tunteitten ilmaisimet,
Sanomattomat sanat.
Sanoihin vastauksia odotat,
Ilmeet voit toistaa.

Villit vuodet...

Villit vuodet ohi hurahtaneet,
Muistelupuolella kuljetaan,
Ennen ruuti ain kuivaa,
Nyt savuavana tupsahtelee.
Lapsena ei ymmärtänyt,
Riittävän iäkkäänä ei senkään vertaa.
Ihmisen parasta aikaa on saada
Ensimmäistä kertaa,
Loput onkin sitten menoa vaan.

Luonteenlaatu...

Vaikeat hetket,
Niissä ihminen punnitaan,
Tuntojaan höylätään,
Luonteenlaatua koetellaan.

Ihminen elääkseen onnellisesti
Tarvitsee murheen alakuloa
Jotta osaisi
Onneaan
Juhlia.

Ihmisen mieli on jalo,
Muttei ain
Päällepäin näy.

bonukset...

ihminen voi rakastaa
useita
suhteita,
mutta kannattaa keskittyä
yhteen,
sillä
pysyy paketti kasassa.

rakkaus on kallista huvia,
keskittäminen on edullisempaa
ja
bonuksilla höystetty,
suudelmat ihanimmat.

pyhimpiin...

luottamuksen kautta
tienattu elämä,
sillä siunausta maallistakin,
sill
luottamus on
avain
kaikkein pyhimpiin.

näkemisiin...

kaikki on näkemiin,
lähtemisen tulemista,
ei hetken rauhaa,
ei huokasta saata.

elämä on kiireessä
parsittu,
olen neule,
solmu suorastaan,
elämä kutoo minut
näkemisiin.

kohtaloni...

kuljen kohtaloni kanssa,
päiväni iltoja odottavat,
kaikki hetkeni kohtaloni
vierellä,
mut
joskus eksytän sen,
silloin
kaidoilla kujilla kuljen,
keinun, kuin viimeistä
päivää,
ilman kohtaloni
katseita.

Laina...

Laina on
Velkaa,
Unettomuutta ja
päänvaivat
Sivukuluina.

Olet...

Olet tuskani helpotus,
Olet matkojeni pää,
Olet heikkojen hetkieni voima,
Olet minulle enemmän.
Mutten,
Elä kauttasi,
Elän käskynkässäs.

Vaahtosuut..

Älä tuomitse kansanyhmää,
Tuomitse sen
Verisemät kädet.

Ääriliikkeet ovat
Sieluttomia,
Johtajajiensa likaisten
mielen
Vaahtosuiset.

aurinko nousee...

aurinko nousee, vaikka ei
loistakkaan,
pilviverhot yhä suojanaan,
kuten mullakin peitto
korvissain.
kello punaisena herättää,
tyynyyn uppoudun,
ei auta,
on hypättävä
päivän syliin.

ainakin yksi...

kaikilla on joku,
jota voi
taputtaa olkapäälle,
jokaisella on
ihminen, jolle voi kertoa
murheensa,
jokaisella on ainakin yksi.
   itsensä,
sillä siitä kaikki
alkaa.

levollinen...

levollinen katse rauhoittaa
kiireen,
 antaa tilaa istahtaa,
hetken
aikaa elää,
levollista katsetta
katsella.

halukas...

aikanaan tulin,
tähän pääsin,
minne matkani johtaakaan,
sinne
mielihyvin astelen,
sil
maailmani on ain
ollut
mulle halukas.

helvetin hyvimmillä...

tuskaisasti levottelen,
päätäni pakottaa, mieltäni
vaivauttaa,
olen jokapaikan rauhaton.
  mietin, vaik
tuskani yltyy,
vaivani
suuremmiksi yltyvät,
käyn ylikierroksilla
helvetin ylimmillä.

ruiskukka...

elämä on haavoja,
hyvänpäivän hetkiä,
hetkiä, jotka vaan menevät,
elämä on kertaluonteista,
samassa kehossa.
tahtoisin seuraavassa
elämässsäni olla
ruiskukka,
se,
maljakossa keikistelevä.

sairautta ilmassa...

luulen tietäväni tarpeeksi,
enemmästä sekoiaisin.
olen sellaisia nähnyt,
tiedän juuri senverran mitä tarvitsen,
en ole
maanpäällinen nero.
nerot ovat
yksikätisiä,
viisaita asiassaan,
mutta muuten heidän ei kannattaisi
siittää perillisiä,
sairautta ilmassa.

vapaus...

vapaus on tuskaa,
vapaus on liikaa kaikkea,
mitä
mieli tuo,
minä vain vähän tarvitsisin,
vapauttakin.

luotamme...

luotat,
kun en sitä ole horjuttant,
luotan, kun tunnen,
ettet minua petä,
vaikka rakkautemme loppui,
kulutimme aikamme,
vietimme kaiken
hetkessä,
mutta ystävyytemme
säilyy,
luottamuksen
tähden.

58

Viiskaheksan,
Viiskytkaheksan,
Siinäpä mulla numerot kokoisein.
Synnyin samana päivänä,
Kun juhlin
Viiskahdeksaa.

Koto

Kaikki maailman tieni kotiini
Johtavat,
Kodin hyväilyjä kaipavat,
Kuljen kaikissa maailmoissa,
Mutta vain yhdessä kodissain,
Siinä
Syntymä kotosessain.

Tummuva ilta...

Tummuva ilta,
Länsisataman valot loistavat.
Laivat rediltä palaavat,
Viron tulisiset mukanaan.
Itämeri syventyy perämereen ,
Mataloituu koiviston satamaan,
Sinne meidän entiseen.
Tummuva ilta ja työvuorossani
Unelmieni valot,
Unelmieni ilta.

Kokonainen ihminen...

Kokonainen ihminen ei ole koskaan tiellä,
Aina auttamassa,
Tukipylväänä,
Kun tukea kaivataan.
Kokonaisia ihmisiä on
Hiukkasen,
Siksi heitä täytyisi suojella,
Sil
Heissä elämä elää.

hiirenhiljaista...

on hiirenhiljaista,
nakkini odottaa tuota vikisijää,
eväitteni
nakertajaa.
odotan.

Kokopäiväinen elämä...

Tiedät kaiken,
Opiskelit itsesi täyteen,
Osaat monimutkaiset kysymykset
Ulkoakin päin,
Muttet osaa elää,
Olethan kirjanoppinut.
Elämisen taito,
Siinäpä ura melkomoinen,
Kokeita ja tutkintoja siin ei lain,
Vain kokapäiväinen elämä.

Tykkää...

Ihminen tykkää,
Mikä mistäkin,
Eripituisiakin
Nuo ihmiset.
Eläimillä on säkä korkeudet,
Toisilla heltat,.toisilla kippurahännät.
Mut muut ei tykkää,
Vain ihminen,
Omalla tavallaan.

kaipaus...

kaipaus on hyvää elettyä,
hieman aikaa koettua,
kaipaus syntyi hetkestä,
joka olisi saanut jatkua
ikuisesti.

mahdollista...

kaikki on mahdollista,
mahdotonkin,
mutta vain yksi tekee
poikkeuksen,
elämä,
sillä on aikansa.

aamut...

aamut ovat valkenevia,
tummien öitten heijastamia,
päivänsäteiden odottajia.
aamu aukaisee uuden alun,
kokonaisen päivänvalon,
aamulla on päivävänsäteiden
luottamus,
sillä päivä itseään tanssittaa.

elämäni aamu...

olet elämäni aamu,
nostat katseeni ohi kylmien
aikojen,
katseesi valaisee kulkuain,
hyvyytesi kulkuani ohjailee.
olet mieleni valo,
kun en näe huomistain,
olet aamujeni hymysuinen,
rakastava kanssakulkijain.

jäähytellessä...

elämä on ihmisen
aikaa,
saunassa iho punastelee,
höyry tekee kuumia aaltoja,
olkapäät kyyristyvät, vaikkei
niskat taipuisikaan.
elämä on
ihmisen
aikaa,
saunakaljat
tekee lupsakkaan olon,
jäähytellessä.

kirosana...

kirosana helpottaa,
ainakin, kun vasaralla peukaloon
nakkaa,
tahi
persiilleen itekseen lentää.
silloin kunnon kova sana
helpottaaa,
mutta illalla on pakko
sanojaan selvitellä
kädet ristissä.

sopimaton....

olen menneet elänyt,
huomisia odotan,
kainona toivon, etten huomisiain olisi
eilisissä
turmellut.
ihmisen täytyy huominen ansaita,
ellei muuten,
niin ei passaa kuoleutua,
eikä syödä sopimattomasti.

veltto syöjä...

ihmisellä ei  ole nälkä,
jos olisi,
hän hymyilisi ja söisi,
kiittäisi ja pyyhkisi suupielensä.
  nyt ihminen
hodreita colineen kävellessään
popsii,
puhelin toisessa kädessään,
eikä hymyile,
kiittelee pelikaveriaan.

sadat sanat...

elämä on satoja sanoja,
tuhansia sanomattomia,
miljoonia katseita,
iänkaikkisen paljon
merkitseviä katseita,
meidän yhteisten.

huolestuin...

huolestuin,
turhaan, mutta minunhan oli
pakkokin,
olethan
huoleni suurin
sydän

nyystölänlahti...

pienen kunnan,
päijänteen heila,
sinivalkeat aallon harjat,
nyystölänlahden
kesäillassa tunteitamme keinuttavat.
sinitaivas veteen kuvamme
raamittaa,
joutsenet laulavat meidät
onnemme uneen.

rakastan sinua...

rakastan sinua,
vaikka järkeni sammui,
kehoni uupui,
on yö,
tuli aamu ja päivätkin,
vuodetkin vierivät,
vaikka uuvuin, silti
rakkauteni ei sammunut.

elämän kevät...

kaikki taivaat maata
varjelevat,
kaikki tuulet hellästi puhaltelevat,
auringon säteet
lämmittävät,
kuunsiltaa ylittäen,
tähdillä
elämän kevään.

taivaltavat...

elän vaivoineni kaikkineen,
elän tanssien,
sillä jalkani mieltä keveämmät,
sinitaivas  tanssittaa,
luonnon lumoavat sävelet
askeleitani pyörittävät,
mieltäni painavaa,
jalkojani taivaltavia.

huominen...

huominen on uneni
jälkeen,
uneni, jonka
toivon tavoittavani pian.
huomisia olen nähnyt ennenkin,
paitsi en sitä,
joka on seuraava huomen,
mutta sekin uneni jälkeen.

nukahdan....

pitkän päivän ilta,
tekemiset yöpuulle
levähtävälle,
sinne mieleni mukavasti
uinuttuu,
tyynyllein uniselle,
peitolleni peittelevään,
nukahdan.

Ihmismieli...

Ihmismieli tuulten lailla
Suuntansa vaihtaa,
Lauhoista pakkaskeleihin,
Myrskytuulista leutoihin.
Ihminen on luonnon osanen,
Mielikin,
Tuulten serkku.

olosuhteet...

olosuhteet muovaavat
elämää,
kaikki vauvat ovat
yhdentapaisia,mut myöhemmin
olosuhteet muovaat ihmistä
näköisiään.
on hyvä, ettei kaikki
ole samantapaisia, sillä
olisihan suuri vaara,
ettei ihmisiä olisikaan

Vuorotyö....

Tunnit aluillaan,
Kello aamuvarhaista käy,
Olen mukana,
Aamuvuoro aluillaan.
Vuorotyössä ajat vievät,
Vuorokauden tunnit ovat ihmiskehossa
Eri tuntuiset,
Aika käy ja sen kehossa huomaa.

näkemiin...

ojennat kätesi,
tartun siihen,
tunnen
kylmyytesi,
katseesi on lähtenyt,
hyvästelet,
näkemiin ystäväin.

kuu ja tähdet...

kuu ja tähdet,
nyt juuri eivät
helakasti loista,
on myrskyisää,
mielenikin valotomasti
kuljettuu,
astuu paikkoihin valottomiin,
ilon jättämiin.

varis...

vaatimattoman näköinen
vaatija,
omahyväinen etuilija,
varis,
lintu sähkölankojen,
rääkyvä tarkkasilmä,
vaatimattomon tarkkailija,
ahneen vaanija.

sikiää...

rahat on loppu,
tuli pikavipeille hoppu,
mis
tunnusluvut
maksukyvyttömät.
raha on kulkutautinen,
aina loppumaisillaan,
mut
jostakin aina sikiää.

hetkiset...

elät elämääsi,
ethän voi toisinkaan,
vaikka kumppanisi sylissä
hetkiset.
ihminen on toinen ihminen,
yksininkin,
mutta silloin
yksinäinen.

hedelmä....

syksyn ruska
mielen talveksi alistaa,
kevääksi valmistaa,
kesää odottaen,
jotta syksyyn jälleen
saapuisi,
syksyyn,
luomisen hedelmään.

tekohampaat...

ihminen kuvittelee,
jotain tekeekin,
joskus harkitsee,
muttei
tekohampaitaan pese.
ihmisellä on tekohampaat,
eläimillä
alkuperäiset ja
aina puhtaat.

venäjä...

venäjä kokeilee ja koputtaa,
vakoilee ja kopioi,
niin ja
palalaikka nykypäivää juhlii.
venäjä on iso,
mutta vailla
innovaatioita,
he vain kopioivat,
mutta
vanhettunutta
koputtelevat

hetket...

elämä on hetkiä,
jokaisella on hetket,
kaikella,
ruohon korrella,
presidentillä ja
puruveden muikullakin,
maukkaat hetket,
kivuliaat,
muttta hetket,
joissa on
elämää.

alustan...

aloitan alusta,
en ole saanut
nähdä valmista, olen
puoliväliin kerinnyt,
sitten matka pysähtyy,
kaikki alkuun
kerkiää,
josta kaiken
alustan.

riisuttu....

jätetty ihminen rippeitä nuolee,
tyhjät huoneetkin ulos heittivät,
kolhittu mieli, vaatteet rypistyneet,
mielensä alaston.
jätetty ihminen on
alasti,
nolostuneena
riisuttu.

valot...

maailma on valoja täynnä,
maailma on kaupungeja ja
niiden katuvaloja,
häikäiseviä näyteikkunoita,
näen niistä toisen puoleni.
elän maaseudulla,
valoni on sinitaivaan
tähdet,
päivisin auringon lämpö,
luonnon tuoksut,
hiljaisuus,joka on
sopivan äänekäs, että näen
kuvani.

rakastin...

rakastin illat ja keväät,
rakastin talvet ja iltapäivät.
nyt rakkauteni
kadonnut,
tuntoni kadonnut,
olen syksyn virtaavissa puroissa,
en tiedä minne
rakkauteni virtasi.

sinitaivas...

sinitaivas on tyyni,
minä myrskyän,
mut taivaani tyynyttää,
uneeni peitottaa,
olen pieni raivokas,
sinitaivas iso ja tyyni.
elän joka solullain,
välillä hiilloksillakin,
mut sinitaivaani tyynenä
tyynyttää.

Iloinen

Iloisen ilmeen syntysijoilla makoilee
Levollinen syypää,
Hän,
Jolle
Elämä on aina
Ihme,
Samanlaista päivää hän ei elä,
Vaan,
Jokainen aamu uuden ilmeen luo.

Onnela...

Työ on ajan hukkaa,
Annettaisiin vaan ajan kulua,
Pikkuhiljaa annettaisiin ajan valua.
Oisko järkee,
Ei ois,
Sillä
Aika loppuis,
Nälkä ohittaisi ajankulun,
Eikä olis tilipäivää,
Pekkaspäivätkin sekoittuisivat.
Kun aika ei kävis.
Työ,
Hikinen onnela.

Salvettu...

Kissa ihmettelee,
Kehrää ja viiksiään vahaa,
Kolli kun on.
Rouva kissat enempi ihastuu.
Kissa ihmettelee itseään sil haluja ois,
Mut salvetut pallit
Mieskunnon vei,
Rouvat vaan kylkiään
Kyhnyttää.

Luukasa....

Ihminen on
Lihakasa,
Koliseva luurunkoinen,
Myrkytetty säilöntäaineilla,
Jottei
Taudit eläisi hetkeä kauemmin,
Eikä maanmatoset tekisi sisuskaluihin
Pesiään,
Joista pääsisi luonnon egosysteemiinpahoja henkiä.

Virkoit...

Virkoit aamuni päivään,
Laitoit mieleni herämään,
Päivään alkavaan.
Toivotit päivääni kaikkea
Hyvää,
Siitä sain voimaa rajatonta.

hyvyys...

ihmisen hyvyys on
toisen läheisyys,
sitä ei saavuteta
kaukomielillä
seinä vierustojen.
  katseet auttavat näkemään,
kädet
tuntemaan,
jutustelut
läheiseksi tuntemaan.

hallayö...

silmäsi saa perunanvarret kukkimaan,
luomaan perunamaan
satoisan, jota ei hallayöt
kylmetä,
sillä
katseesi loiste kylmän
hallayön
kesyttää.

köyhä...

köyhä kaiken pahan
alku ja juuri,
juuri sen vuoksi
rikaskin yli varalliseksi
rikastunut,
köyhällehän on tarpeensa
riittänyt.

arvat...

kaikilla arvoilla voittaa,
toisilla enemmän,
toisilla vähemmän,
unelmia.

itsekkyys...

ihminen, jolle ei kanssa ihmisen
elämä näy,
mitä hän omassaankaan tuntee,
tunteeko vain
mitään.
   itsekkyys on ihmisen hyve,
mutta, jos kaiken hyvän
hyvän vain itsessään kokee,
niin
yksinäinen on ihmisen tie.

ahnesilmä...

ihminen on nälkäinen,
ylikylläinen ahnesilmä,
vaikkei nälätä .
   ihmisellä on viisi varvasta,
ellei toisen jalan vastaavia
lasketa  mukaan.
   hällä on sormetkin,
joilla taskuihinsa hamuaa,
mutta mieli on ahneensilmän
kieroin systeemi,
se on perimmälti syyllinen
tämän sormien ja varpaiden
omistajan tekosiin,
ylikylläisyyteen viettelemisessä.

elämä on iso...

elämä on iso,
siihen mahtuu kaikki,
hullut ja viattomat,
ja
mitään tekemättömät.

kamppailet...

kamppailet oikeuksiesi puolesta,
taistelet asiasi johdosta,
mutta sinut
hullun harhaiseksi merkitään.
joudut todistamaan terveytesi
puolesta,
joudut asiaasi todistamaan.
viimein väsyt,
juuri niinkuin
vastapuolesi halusikin.

Ilta...

Ilta viilenee,
Päivä mailleen laskeutuu,
Luonto yöpuulleen
Vetäytyy,
Minäkin peiton kulmaa
Hakien.

Puhe...

Huokasen,
Hengitys tasaantuu,
On aika istahtaa.
Pidin pitkän puheen,
Yksiksein,
Ääneen sanelin.
Sanoin kaiken sieluni kyllyydestä,
En tohtis sitä
muille
Veisatakkaan.

apina...

apina on alkuihminen,
me olemme
loppuihmisiä.

kehitys teki meistä
itsemme lopettavaisia,
alkuihminen oli viisas,
jätti kehittymiset sikseen,
jotta eläisi.

apinan ainoa vihollinen on
nykyihminen,
leijonakin sen tiedostaa,
kedon kukat terälehdillään
tuntevat.

hautausmaat...

helvetti on pirun koti,
paratiisi isän meidän,
sinne kutsutaan,
koti jokaiselle
siunataan.

kuinkahan täyttä kummassakin,
vai onko
tyhjät huoneet vain.

siivosti elävä himoitsee
paratiisin lauhkat olot,
rivoinkin kilvoittelee,
sillä
parempi katto pään päällä,
kun taivasalla,
täällä kotien hautausmaalla.

pilvet

pilvet kulkevat katseen
rajassa,
sinitaivas taustanaan,
mut sinneppä
katse ei jaksakkaan.
  katse näkee,
muttei tunne,
tunnekkin vain
unelmien verran...

hyvä mieli....

hyvä mieli syntyy,
kun huomaa
ettei mielensä
paina.
  hyvä mieli yltyy,
kun huomaa toistenkin
keveitä olevan...

isänmaa...

varustaudut sotaan,
varmuusvarastosi kellarissa
pullistelee pahanpäivän varaa.

muut kuolevat ennen sinua,
sinä syöt varastosi,
sitten olet vuorossa,
hyvässä vedossa.

pelkurit ovat sotilasasiamiehiä,
sotilasliittoutumien asiamiehiä.

syyria on toisen sotilasmahdin
taistelukenttää,
ukrainan kohtalot,
niistä sovittu on,
näin tulevissakin
kohtaloissa.

isänmaa on jokainen ihminen,
puolustahtoinen
ihminen,
sitä ei voita hyökkääjä vieraan maan..

joukkotuhoaseet on käyttäjälleen
suurempi surma.

huokailen...

huokailen,
ajan tylsyys,
katseen hämäryys,
kevät kaiketi huomenna.

hetki ennen kevättä,
nousevaa aurinkoa,
hehkuvia hankia,
pilkkimiehiä,
hetki ennen kevättä.

keväällä hengitän syvään,
sisäänpäin,
ahmin elämää,
uudesti syntyvää
elämää.

elelen...

elämä ei toisinaan tunnu miltään,
ei yhtään,
mutta elän.
joskus elämäni höyryää,
kauas katsoo,
hymysuin heiluttaa,
toisinaan vain
elelen.

heikottaa...

joskus heikottaa,
jalat täydessä iskussa,
mut mieli haparoi
kirkkaissa valoissa,
elämän kulussa.
   silloin täytyy laskea
niin paljon yhteen, kun pystyy,
vähentää siitä reippaasti puolet pois ja
kertoa se
heikotuksen voimalla.
   jos tämän jälkeen  viellä,
heikottaa,
kannattaa mennä ulkoilemaan,
sillä jalathan täydessä
iskussa.

esille...

kaikki ihmiset eivät kulje
terveinä,
useammat eivät hymyile,
monet eivät tunne mitään,
menevät tulevat ja johonkin
vetäytyvät,
tullakseen aamulla esille.

saattaa...

hyvät päivät kauniilta loistaa,
huonommat hämärää siintää.
ihmisen elämä on päiviä,
rientäviä päiviä,
joita ilta rauhoittaa,
nukkumaan peittää.

sielukas...

vaikeaa on olla voimaton,
kaueheempaa olis kuitenkin olla
tahdoton,
kaiken toisille ulkoistanut.
  ihmisen kuuluu puhista
kiukusta,
hymyillä onnesta ja
käydä riettailemassa,
joskus kirkossakin.
  ihminen on elämänsä
sielukas,
pitäköön itsensä,
sillä maailma rientää.
 

aamu...

aamu,
aivan kuten ennenkin,
herään ja kahvilla itseäin
herättelen.
  kissani kehrää sylissäin,
yön oli ulkona,
yöt on kissojen aikaa,
jaksavat vartoa.
  työtuurini toinen päivä
alkamassa,
sekahdeksan viellä odottaa.
  nostan kissani tyynyllein,
on mun vuoro mennä
vartoileen

varttunut...

mitä varttuneemmaksi tulet,
sitä yksinkertaisemmaksi
elämäsi vierettyy.
nuorenpana elämäsi täyttyi
kaikesta paljosta,
josta olet viisaantuneena
vähennnellyt kokosi verran,
siksi
hymysi on vaivattoman paljon.

iltaan saattelis...

jos olisit maailmassais vain sinä,
etkä  kenenkään muun,
yksinäistä päivää viettäisit,
itseäsi vain päivittelisit,
sillä eihän sinulla päivääkään,
joka iltaan saattelis.

Juoksin...

Juoksin itseni näännyksiin,
Treenasin ja juoksin myöhemmin näännyksiin,
Lisää treenailin,
Enkä näänynyt,
Vaik juoksin enemmän.
Lisää en treenaillut,
Olisinhan juossut kaukaisuuksiin,
Miten olisin jaksanut takaisin.

eilinen...

eilinen oli tämänpäiväisen
jatke,
eilen tein voitavani,
tänään enemmänkin,
jotta huomenna olis
valmista.

sinä...

sinä,
tunnen sinut vain sinuna,
en muunlaisena,
annatko mahdollisuuden,
annatko itsesi huostaani,
silmilleni ihastuneille....

jalkeilla...

ihminen saa lannistua ja
polvistua,
saa myöskin murjottaa ja
kääriintyä itseensä,
mutta sitä ei saa tehdä
ylenpalttisesti,
sillä ihminen on mukavillaan,
kun on
jalkeilla.

rinta nousee...

kevät on hymyileviä
ilmeitä,
herääviä mieliä,
ja kaiken elollisen
mahdolliuuksia.
kevät antaa tilasuuden,
luonto herää,
kaikilla rinta  nousee.

ajan elämääni...

ajan elämääni,
kuljetan
itseäin,
kuljen ja vahenen matkallain,
mut
niinhän se kuuluukin.

haihtuu...

ihminen luulee,
hänhän tietää vain opetetut,
kantapään kautta koetut.
ihminen syntyy,
sehän selvää,
mutta
epäselvää on mihin hän
haihtuu.

päivä....

elämä on hieno päivä,
mahdollisuuksia,
herrojen ja rouvien,
vähänkin eläneiden
päivä.
päivä on aamusta iltaan,
aika pitkä,
valveilla olon aikainen.

hirnahtaa..

ihminen osaa ratsastaa,
ihan luonnostaan.
hevonen on
isopäinen,
hirnahtaa ja laukkaan
kirmaisee,
luonnostaan.
ihminen ja hevonen,
kaksi luonnonlasta.

aika ajoin...

aika ajoin
olen alakuloinen,
samoin tein,
ilomieli luoksein kiirehtää,
kuvaani katselee,
minut mukaansa
otattaa.
en ole kivikasvo,
en tunnelin hiljainenkaan,
olen pohjolantähden
alusmaitten kulkija,
aika ajoin.

valo...

valo ei mieltäsi valaise,
ellet silmiäis
aukaise,
sieluais näyttäydy.
   avoin ihminen näkyy valoissa
varjoisissakin,
ihminen, jolla salaisuudet sydäntä
arpeuttaa,
heille valot syksyn harmahtavat,
tuskin varjoakaan luovat.

auton katsastus...

auton katsastus,
monen paikan tarkastus,
kitinöitten permmäise tsyyt,
nivelten kulumiset,
raidepäitten välykset,
ruosteen kotiloimat palkinpäät,
kyllähän sitä kolotusta autossa,
jolla neljäänsvuosisataa
kurvailtu.

tyynettylyjä...

elämä on näkemistä,
pintapuolista kokemista,
vapaa aikaakin silloin tällöin,
mut
elämä on enemmän
olemista,
saunomista ja
emännän tyynyttelyjä.

vapaamatkustajat...

yhteiskunnan vapaamatkustajat,
yrittäjän keikuttelijat,
loiseläjät työstä vieroutuneet
työttömyyskassojen nimipäät.
yhteiskunta on
loiseläjien
kasvualustaa,
toiset hoitavat verot ja velvollisuudet,
toiset vain nautintoja
makustelevat.

rotan näköinen...

kulkukissa miettii,
viiksiään vahaa,
sil se ei ymmärrä
rotannäköisiä jalostetuisi
joutuneita heimoveljiään.

ihastelen...

maisemat ovat
kotimaiset,
havumetsän tuoksut
koivikon takaa tuoksuvat,
vaikka on talvihalla,
kipakka pakkanen
pensaitten alla,
silti ilomielellä
kotomaisemissa
ihastelen.

mökkini...

kivenheiton päässä
on tonttini rajat,
siis käden käänteessä
kerkiän nurkasta nurkkaan.
mökkini on kotoni,
pieni ja vaatimaton,
kuten korree
omistajakin.

politiikka...

politiikka on huijausta,
kauniita lupauksia,
tekemättömiä asioita,
muttei aina,
kelvottomat poskisolistit
ainoastaan
yhteisten asioiden hoitoa
halveeravat.

kirosit...

kirosit,
kuulin sen silmilläin,
tanssitit rantapirua,
sitä
kaunista keijukasta,
jolla on siniset huulet,
henkitoreissaan hymyilevää
leskeäsi.

tilhi..

vieno tuuli pihlajaa heiluttaa,
tilhi siinä levähtää,
matkallaan etelänmaan.
pihlajan kohmeiset marjat
matkaeväiksi linnun rientävän.
vieno tuuli jää,
se ei etelämmäksi puhaltele,
siellä lauhemmat ilmat
tilheä lennättävät.

koulut....

mitä kouluja luit,
mitä sinulle mieleen jäi, jäikö vain
uneliaisuus, se tila,
jolla elämääsi
jatkat.
koulut ovat
tyhjiä päitä,
opettajasa
turhan näyttelijöitä.
vain elämä ohjaa ja opastaa,
todistuksen allekirjoitaa.

elätä...

maailma on ikkunaverhojen takana,
maanteitten päissä,
jalankin sinne kerkiää,
mut
maailma ei toimetonta
elätä.

yksinäinen....

olen yksinäinen,
helvetin suuren joukon
pomo.
kuljen väkijoukossa
meluisan,
mutten itseäin koe,
kuljen, mutten
seuraani näe.

karkausvuosi...

karkausvuonna yksi päivä
enemmän,
missä lie,
minne vie.
karkausvuosi on helmikuun
viljavaa
elonkorjuuta,
talvihankisia aamuyön tunteja.

yön ylinen...

eilinen jäi,
tänään muistoissain vain,
mut
eilinen minut
tähään toi,
siitä kiitollinen
yön eilisen.
  rakastuin eilen,
tänään parsin tuntojain,
ilman eilistäin en
kutoisi elämäänikään.

hakaneula...

kanniskelen hakaneulaa,
pientä viatonta,
hopean väristä.
kanniskelen, mutten vaivoiskseni
kanna,
kannan kaiken varoikisi, jospa
vetuketju reistailis.

maitolitra...

rakastatko elämääsi,
tunnetko läheisesi,
paljnko maitolitra kustantaa
elätkö ajassasi, vai oletko vain mukana,
elätkö
tosiaan
   elän, mutten
kaikkea muista,
maitoakaan en juo,
mutta kanssasi kuolen

todellisuus...

ajat kertovat,
silmäkulmiin painuvat,
pois on nuoruuden kokemattomuus,
on tämänhetkisyys,
katsemme
todelliuus.

salarakas...

salarakas kyttää
kyökissäin,
mehukkaana katsettani
odottaa,
makuani viehätyttää,
salarakkaani,
silavakuppi,
se ihrasemman makuinen.
siitä kun ruisleivälle pinnan ohentelen,
maku maultaan makuuntuu.

aikani...

olen sen verran vanha, että
voin eilistä aatella,
oon viellä vetreä,
mieleni muistaa ja
huomista vartoo,
sillä elämä on minun
aikaani.

time...

aika ei suussa sula,
aika ajattuu ajallaan,
omilla minuuteillaan
tikittää.
  elän ja synnyin,
aikakin mukanain,
seuranain ja saattajanain.

nyystölän raitti...

nyystölän raitti
hiljalleen kulkee,
jalkani tuntevat,
vievät kutsumaani suuntaan.
tämä raitti on nelostien
viemää,
historian kulkemaa,
minäkin,
tänään huomistain tallustan.

mis ryssä...

mis ryssä lymyää,
siel
ongelma,
näin on havaittu tavan takaa,
nytkin
Syyrian viattomia teurastaa,
pakolaisia kauttaan kuljettaa
muille maille elätettäväkseen.
Venäjän kaunis kansa,
miksi
teurastat lähimmäisiäs.

pullollaan...

ihminen on murheita täynnä,
ilojakin välittäin,
mut
tosissaan elävä ihminen
on
elämää pullollaan.

ajallaan...

aika on tässä,
eilinenkin kului,
huominen tulee,
ajallaan.
olen ikäiseni, sinäkin,
kaikki ovat ajotain aikoja,
syntyneitä ja valmistuneita,
kuolleetkin ajallaan.

orjuuttaja...

hyväksikäyttäjä,
sinä orjuuttaja isänmaan
maan kamaran.
  teetätät toisella työt,
joista et
palkaa maksa,
maksat,
mitä jaksat, mutta aatteletko orjasi päivää,
hänkin ihminen, hälläkin jano ja nälkä.

murusten poimijat...

keskustapuolue on hyviä ihmisiä täynnä,
niitähän sosiaalidemokraatitkin hyvänään,
kommunistitkin hyvää tarkoittavat,
kokoomus on jalostautunut,
näkee kumaran köyhän, rikkaammankin,
muut ovat ihan
murusten poimijoita.

mullan humus...

maailma on nätti paikka,
elävän mieli siellä viihtyy,
kuolleet uutta jalostaa,
puuta tuuheuttaa,
luontoa ravinnutaa,
sillä ihminen on
mullan humusta.

humputan...

repesin, saatana
paukutin sisukseni ulos,
haastelin hevon vitut maailmalle.
nyt on kuivakas
mieli,
yksinäinen,
paukutin ehkä
liiaksi,
nyt
tyhjyyttä
humputan.

kummittelee...

ystävän näkeminen
hävettää,
miten hitossa aika onkin
kulkenut ohitse,
vain ystävän
muisto
kummittelee.

nelluska ja alluska...

nelluska ja alluska,
miun silmäterät,
elämän valoisimmat.
lapsieni lapset,
elämän rakkaimmat,
tulevan elämän,
teitä katson,
teille peukkua nostatan,
sillä oottehan elämäni
rakkaimmat.

jälistää...

vaikeimmat ajat ovat
helpompia,
silloinhan vain
tuskaa torjutaan.
hyvillä mielillä elämä
tuhoutuu,
sillä lepoasennot
väsyttää mielen ja
vihdoin
yksitoikkoinen katse vain
varjoaan jälistää.

olla...

elämä ei ole yksinkertaista,
ei ole,
elämä on
monimutkaisen
johdonmukaista,
senkun vaan olet,
teet ja annat toistenkin
olla.

laupias samarialainen...

laupias samarialainen
lähetti kaksoisvirtojen
pojat
pohjolan talveen,
hyiseen
sikolättiin,
jossa,
kuutamokin öisin hymyilee,
wiininleike pannulla tirisee.

ohuet jäät...

ohuet jäät,
pilkkimiestä keinuttaa,
ahventa naurattaa,
kiiskenpoikaa huvittaa,
on kevät,
rinta sykkii elämän kevättä,
pilkki nytkyttää,
mutta ahventa vaan naurattaa.

seuraavan....

ystävä on
kuin itsesi,
jokahetkinen.
et häntä aina näe,
et matkojen taaksekkaan,
mutta
tiedät
hänen seuraavan
sinua.

kaltaiseni...

ystävä/
lähin/
ken missä lie/
siel
huoli ystävästäin/
ihmisestä/
minun
kaltaisestain.

yksinäinen kulkija...

yksinäinen kulkija,
kodin ja sosiaaliviraston,
yksinäinen kulkija
tasavallan.
ihminen, jolle ystävät
eivät sanaa suo,
katseensakkin ohitseen
kuljettavat.

ystävät....

ystäviä on vähän,
olen työtön,
niin muutkin
tuntemani ihmiset,
olemme yksinäisiä,
edes työ ei meitä yhdistä,
vain kerrostalon kolkot
äänet.

värittyy...

elämä on kaunista aikaa,
rakkautta ja vihstuksia.
   vaikkei miltään tuntuiskaan, niin
elämän kauneus
se on itsesi
värittämää.
    ihminen ei tarvitse elämässään
pekkaspäiviä,
ei sosiaaliturvatunnusta,
ihminen  tarvitsee vain
hyvän mielen,
sillä elämä
värittyy.

puolet...

puolet elämästä
silmät kiinni,
peiton alla värisemässä,
unimailla untukaisilla.
  toinen puoli
luomet lupsallaan,
jonninjoutavia
räpsyttimet näkevät.
  elämä ei kuitenkaan ole puolikasta,
pienen siivun muutkin
ajasta vie,
unimaista ja
valveen hetkosista.

ystävä...

ystävän päivä,
sinä ja sinä,
kiitos.
jokainen tuntemani ihminen on
jotenkin sukulaiseni,
ventovieraskin,
heissä on jotain
minunlaisuuttani,
siksikin
hekin ystäviäin.

maito...

juon maitoa,
nykypurkissa maito vuoden säilyy,
mut tosielämässä parit päivät vaan.
juon maitoa,
juon, vaikken
myrkyistä tykkää.

kuolleet--

kaikki viisaat kuolleet,
näkivät ja lähtivät
elämään järkyttyneet.

paljon...

paljon on virheitä kertynyt,
paljon on matkaa kertynyt,
paljon on elämä näyttänyt.
paljon,
mutten
mitään,
elänhän yhä.

mummot...

kaikki mummot ovat
vanhoja,
teinimorsiamia
alkujaan,
isoisien hymytyttöjä
toisinaan,
nyt ryppysenä nuorempia vahtaavat.

viisas..

viisas ihminen ei senttejä laske,
hän tietää
suurinpiirtein,
tyhmempi,
sentit ynnää,
yhteen laskee...

hullun kuva...

hullun kuva
ikkunassa liikkuu,
on myöhä,
olen yksin,
olen
hulllun kuva.

perussuomalainen ihminen...

perssuomalainen ihminen
on
tyhmä,
hänhän likinäköinen
homo,
vastenmielinen
juhlamieli.
perussuomalainen ihminen
itkee,
muttei osaa
äitiään tunnistaa,
sillä,
huorahan sekin.

rakkaus ....

rakkaus on luotamusta,
oletko huomannut
rakkautesi,
oletko ansainnut
rakkautta,
oletko
luotettavan
rakastettu, vai oletko
se jota ei pitäisi ollakkaan.

armahin...

muutin maasta,
muutin,
palasin,
kotini kaikkein
armahin,
puutteineen hyvineen,
kotiseutu on
armahin.

islamin poika...

islamin poika
kyljystä murentaa,
hälle herran liha makoisaa,
juoksukoiran
makoisempaa.
siisti ihminen,
mutta  niin
mauton on
kyljysselkä
mielessään.

juoni...

heleveti on paha paikka,
ylikuumakin,
muttei kukaan oon
sieltä kirjoitellut, eikä onnea toivotellut,
siksi oonkin aatellut,
että onkohan tämäkin
pahanmielen juonia.

lammin sahti...

lammin sahti ja juusto
mustaleimainen,
makuja herkkumaailman,
tuuloksen herkkumaankin.
niitä
makustelen mielin määrin,
vaikka
maailman äärissä
kurvailenkin.

saunaan menossa...

meen justiinsa saunaaan,
muuten jäähtyy.
en kutise, mutta näin lauantaisin on
tapana.
sauna,
ulkosauna,
puukiuas ja
kaljakori,
voiko
mies muuta
saadakkaan.

vittu...

elämä on seikkailu,
puuhamaa, jonne ei itse halunnut,
mutta jonne
hoitoon noiduttiin.
elämä on henkilökohtainen
konkurssi,
vittu,
kaikki ihanteet
syystuulet vei.

perkele....

perkele on kova
sana,
ainakin suutuspäissään huudettuna,
se
helpotusta luo,
mut
herran viestit
pyhäkouluun vie.

ihminen...

ihminen ihmiselle,
ventovieraallekin,
meille eläväisille,
maankamaran kumaraisille,
ihminen,
jokainen toisillemme.
miksi toista moitimme,
itsessämme
vian tunnemme,
miksi toista aliarvioimme,
itsemmehän
kaikkemme alkujuuri.

luoja...

luoja oli isävainaan
luoja,
luoja oli hänenkin isävainaan
luoja,
kuten minun,
luojan luoman.
oon isokokoinen
pieni,
ihmisen kokoinen,
saanhan mahdollisuuden,
luojani?

työtön...

illat istun,
päivät makoilen,
olenhan
työtön
työllistyttäjä.
   illat ihmettelen kohtaloani,
surkuttelen
vaikka tiedän, ettei se
tulevaisuuttani hyväksi hoitele.
   en syyttele,
en ketään moitiskele,
olen vain se osaton,
joka
tilastoihin
joutuu.

laulajan taival....

laulajan taival
mutkien taa vie,
kylille varjoisille kuljettaa ,
takasinpäin soinnunmaan.
laulaja on onnenen sävelen
tulkitsija vaan,
sielun syvänmaan kokija laulussaan,
yötön yö häntä
laulattaa.

untako vain...

untako vain,
katson elämääni näin,
sillä tunnen saaneeneeni enempi,
kuin
jaksankaan.
en suruja kanna,
ilomieliä rekihesini kuljettaa,
siitä mieluiten
hyvää muillekkin jakaisin,
jotta matkaani
jaksaisin.

katselija...

kaiken koin, mutten sittenkään
mitään,
turhaan itseni uuvutin,
mutten
mitään kokenut.
olin menijä,
turhan suulas ja
maaton saapastelija,
kun olisi pitänyt
olla
kaltaisesi,
katselija.

yksin..

yksin, mutten yksinäinen,
seuranain koko mieleni
seuralaiset, nuo alati vaihtuvat
mielen
kyläläiset.
niitä tupaan joukolla rientää,
toiset matkoihinsa jatkaa
mut
ain on mulla seuraa
yksinäin.

päivä...

päivä ,
iltaan saapuu.
elämä hiljenee,
sisätiloihin rientelee.
ihmisen päivä,
aamusta alkaen, siinä elämä
itseään keinuttaa.
   vihdoin
yö
uneen
uinuttaa,
pois on päivä
päästänyt.

ilves...

Metsänmailla liikkui ilves,
kaunis kissa luonnonhelman.
sillä reviirit metsän laitimmaiset,
siellä missä korpimaat
kauniimmat.
ihmisen julma käsi
ampui kauniin luonnonluoman,
siitä hiljentyi metsän mieli.

joutopäivä...

kuleksin pihamaalla,
on joutopäiväni.
kohentelen mikä kohalleni sattuu.
huomaan, korjaistarpeita koko
mitallisen, mutta tuonnemmaksi katseeni
siirrän,
onhan
joutopäiväni.

isänmaa...

isänmaa on kaunis,
isänmaa on synnyinmaa,
isänmaa on kotomaa.
synnyin ja kuolen,
elän ja aherran pientareilla
isänmaan.

musa...

musiikki rentouttaa,
antaa fiilikset elonmaan
sielun sopukoiden syvimpien.
sävelet mukaansa keinuttaa,
mieltä leijuttaa.
   siin arkinen aherrus nuoteissa
säveltyy.
musiikki soi,
tansittaa ja
hyvän mielen loi.

vauraimmat...

vauraimmat ihmiset hymyilevät,
muut vain
hymyttömänä rientävät.
   kissakin hymyilee,
muttei se johdu
varakkuudesta, vaan, sitä,
ettei sillä ole
kiire mihinkään.
  vauraimmat ihmiset hymyilevät
senkin vuoksi,
että heillä on varaa
siihen.

päikkärit...

päikkärit on herkkua,
mut
kahesti herääminen päivässä
taitaa olla
herrastelijamaista.
  toteutin tämän eleen,
nyt nolostuksissani
värjöttelen.

aika...

aika kuluu,
entinenkin aika,
huomista vartoo,
kaikella on aikansa.
aika on pehmeä,
kivulias ja odottavakin,
aika armahtaa,
sekunnilleen.

syysmustat...

syysmustat ilmat hankikantosiin
kantavat,
kevään riemuihin rientävät,
pajunkissoilla virpovat,
pääsiäismunilla itsensä
korisavat,
niin on kevät,
päivä syksyä pidempi,
mielenikin
valoisampi,
voi
miten
avointa onkaan elämäin.

suolampi...

suopursu tuoksuu,
ulpukan kukka keimailee,
lumpeen kukka vain komistuu.
suolampeni tarjoaa minulle
illallistaan,
kauneutta syvien tuoksujen,
kukkasilla viattomilla,
tuoksuillaan
elämän etenevän.

ruoka...

ruoka vie nälän,
siinä sivussa kyllästyttää,
voimia suurentaa,
mieltä keventää ja
lihottaa.

kouluja käymätön...

kouluja käymätön viisas,
itseoppinut
paljasjalkainen tämänhetkinen,
hälle päivän arvot huomiseen,

eilisestä opit
tämänpäiväiseen.

sotaintoilijat...

sotaintoilijat
ikävän maan,
ette ole tuskaa kokeneet,
teille ei
vammaiset mieltä
kummempaa.
   sotaisat päättäjät,
mielen köyhät ritarit,
voitelette kuoleman kylmää.

aamu kahvi...

aamukahvini jäähtyy,
unohdin koko kupin
huoltoasemalle.
  ny aamuni kiihtyy,
niin pienestä kupposesta,
pahvi törppösestä,
kulmakarvat takraivolle
kurittuu,
kaikki kanssaautoilijat vihollisian
liikenteen,
vain yhen tähen,
unohdetun kupposein.

pullan palanen...

rakastan, vaikken aina
hymyä suo,
kaipaan vaikken aina
saavukkaan,
rakastan,
koska olet osani,
mieleni,
pullanpalanen.

vaivainen...

vaivainen katsoo tervettä
ihmistä,
ihmistä,
joka mätystää purkkaa.
vaivaista ei hymyilytä,
häntä suorastaan
kuvottaa tuollainen märehteminen,
hän on pahoillaan
maidontuottajien puolesta.
  vaivainen ei ole jalkapuoli,
eikä mielipuoli,
hän on työtön työnhakija,
terve mätystelijä on sukulainen,
perintöä mätystää.

kissat...

kissat eivät peruuttele,
niillä viikset eessäpäin.
kissan paska haisee ylivoimaisen
pahalle,
kusikin tuoksuu,
mutta ne kissan kehruut,
niillä nukuttuu
hiirikin.

kunta...

kunta, joka ei osannut
elää,
ei huomista sietänyt,
ei menneisyyttä
pyhittäyt.
   kunta ja kirkko,
kaikki muu hallasoita,
vain kirkko ja kunta,
iän ajan soi.
   kunta ja kirkko,
täyttyy
kuntalaisista,
tyhjyyttä salit
pullistelee,
saarnojen päätökset
raastuvissa painetaan.

tavallinen ihminen...

tavallinen ihminen
on
melko yleinen,
jokunen poikkeama
tarjonnassa lienee vain,
mut
sehän
vain katukuvaa
värittää.

hyber-marketit....

elämä viekoittelee,
hymyhuulin suukottelee,
mut
murhettakin tarjoaa,
elon kipuja vaivaisia.
elämä on iso juttu,
isompi,
kun
kaupungien
hyber-marketit.

olen...

menin vaikken tahtonut,
kuljin vaiken jaksanut,
nyt
olen,
vain olen ja
hyvin olen...

unehdetut...

ymmärrän unohdettuja,
heille ei lohduttajaa,
sillä heistähän ei
hyötyä sen kummempaa..

yksin...

keinut itsessäs,
vauhtia toivot
läheisistäs,
mut
etkö näe,
että olet yksin.

kaikki päivät...

kaikki päivät
luoja loi,
kaikilla askeleillain niitä käyn,
katson syysiltaa,
kevättä illastan,
kesästä murinoin.
kaikki päivät,
minun ja sinun,
katseemme aamiaiset.

verot pois...

kaikki verot veks,
silloin tasavalta omillaan
ois.
ei tarvittaisi
yhteiskunnan taluttajaa,
vaivaiset
maan matosiksi maatukoot.
ei tarvittaisi
julkista valtaa,
sil
oman naamansa
peilistä kokis.

helevetti...

helevetti on irti,
uunin luukku tulta pidätteleee,
klapit tulta syöksee,
savu hormista taivaalle
kiekurat luo.
   kiehautan aamu sumpit,
helevetin tulilla
kuumilla,
pirttini lämpöisillä.

Padasjoki, mun koto...

Padasjoen kunta,
miun koto,
pieni, kuten pirttini
pienen tien,
mut
miun koto,
mieleni hyvän
mielen.
Ihmiset kunnan luovat,
kunnian kunnan,
siinä sanat helistävät,
tunteet tulistuvat,
mut koto,
siel ain
lies lämmin.

suurvallat...

suurvallat on isoja,
hyvän ja pahan kuvajaisia.
naapurimme Venäjä ei
mieltäni rauhoita,
sillä tavan takaa
brutaalit mielessän.
   Usa on mantereen
kokoinen,
yhtä kiero,
kun Venäjän maa,
mut
yks on puolustuksenaan,
avoimuus.

et ole yksin...

et elä yksin,
et vaikka ovesi on suljettu,
katseesi itseesi
kääntynyt.
jokainen meistä on toisensa
kaltainen,
hyvän ja huonon päivän
kohtalokas.

  olisko hyvää,
jos olisit ainua
ihminen kunnassas,
oisko
sun katseesi
yksinäinen.

yhtä hyvää..

elämäni on ihmisiä,
rakkaita lähimmäisiä,
elämäni
on nellan ilosilmien,
elämäni on
adelean veikeän mielen,
elämäni on monta
hyvää,
toivon, heille
yhtä hyvää.

valostuttaa...

vaikeat kiemurat,
elon vierittämät,
ei valokasta päivää näy,
ei
hiukkasenkaan
syysmustaa
illastain.
rakkaus on murenevaa,
 iltaruskokin
aamun sarastuttaa,
siksi
valokkaat päivät
eivät
näy.

Arabi-kevät...

arabi-kevät oli
surun kevät,
surun talvi ja
koko elämä.
tyrannit siirtyivät,
tyrannit saapuivat,
ihminen,
missä on kevään
ihminen.

rypyt...

ossaatko hymmyillä
ossaatko
ryppyillä,
kysyin huvinpäiten,
sillä oot ihana,
muttet mukava,
sillä
ryppysi yhä
naurattavat.

automies...

automies ei kävele,
vaan
rattia vääntäen
kääntää,
ees taas,
jaloilla tahtia kiihdyttää,
automies,
tupakki suupielessä,
sil
heila kurvin takaa kyytiin istahtaa,
automies,
rakkauden saattajainen.

kyhätty...

elämän ihanuudet,
pienen pienet
ilonpäivät,
niillä kohtaloni
minua kuljettaa,
harmin lailla matkaani
vierittää.
  jokainen aamu on illasta
kyhätty,
unella päällystetty,
jotta elämän ihanuudet
ilonpäiviä
loistattais.

arka mieli...

arka mieli,
syrjäsilmällä
sinunkujan.
hälinä pelottaa,
kuljen äänten ohi,
siirryn,
mutten liiku,
arkuuteni
syrjäsilmällä
kuuntelee.

itää...

jos veroja ei ois,
mitä ois,
oisko
sitäkään.
verot keksi ihminen
alkujaan,
omaksi hyväksi
alkumaan,
mut
nykyaika sitä
enempi
viljelee,
sil
hyvin itää
yhteiskunnan maat.

kerran vaan...

ihminen elää kerran
vaan,
kerran täällä
heilutaan,
kerran vaan,
ennenkuin
maadutaan.
  ihmisen aika
on kellon lyömää,
luomakunnan aika
iän ikuista

eikä kerran vaan.

kullan maa...

valta on kultaakin
arvokkaampaa,
mutta sen menettäminen
kultaa
helpompaa.
kultaa syvältä kaivaa saa,
valta saattaa
syliin luiskahtaa,
mutta pysyvämpää on
kullan maa.

kapitalistin sosialismi....

kapitalistin kaveri
sosialismi,
kummatkin vaila vakinaista seuraa,
vain
ohimenevää,
sillä kukapa itseään
moiseen seuraan.

Syyrian kasvot...

syyrian kasvot,
elävät muilla mailla
yksinään,
halveksettuina sodan maan.
sota,
järjen vastaista,
mutta suurvaltain hyväksymää,
rosvojen ja epäihmisten
teurastamaa.

sivupolullein....

nuorena tietäni etsin,
löysinkin,
mutten jaksanut,
lannistuin ja
sivupoluilleen jäin.
katson muiden menoa,
minäkin olisin yksi heistä,
ellen voimattomana
tänne poikennut.

alakuloinen päivä...

alakuloinen päivä,
päivä, jolloin valokin
harmaa,
mieli syvällä uinuu,
valveilla, mutten
näe.

ystävän päivä...

ystävän päivä,
edes yhden,
edes.
elämän yksinäisyys,
arjen päivät,
niissä ystävä kulkee,
edes yhden päivän.

yksinäinen...

yksinäisellä on kivaa,
ei räkänokkia tuhisemassa,
ei vainoharhaisia vierellään.
yksinäinen,
on
seurallinen,
sillä hänhän sinuakin
aattelee.

voitettavaa...

vaikeudet ovat tehty
voitettavaksi,
olen voittaja tyyppiä,
sil
minulla on ollut
voitettavaa.

sipilän hallitus...

Sipilän hallitus kutsui
USAN: lentolaivueen treenaamaan
Suomeen.
   kenen luvalla,
ei ainakaan kansan tuella.
Sipilän hallitus
on
sotaisa,
eivät ymmärrä,
että haluamme elää
rahallisesti,
ei samoin, kun
Syyriassa,
jossa ihminen on kuolemaakin
kurjemmassa tilassa.

aivot...

ihmisellä on aivot,
pääkopan sisällä,
siellä hyvin vuoratussa
umpiossa.
  aivot on
juttujen alkujuuri,
sanojen sanoittaja,
aivot ovat vaatimattomia,
aivot johtavat
ihmismieliä.

pöytätavat...

lusikalla syön velliä,
haarukalla
lettuja,
joskus sormillakin,
lettuja.
   hallitsen pöytätavat,
syön
ja pyyhin huuleni,
ylähuuleni,
sillä
alahuuli jälkiruoasta
väpättää.

veroton juttu...

pääomatuloilla elelevät,
osingoja nostelevat
eivät maksa kuntaveroa lainkaan.
onko oikein?

hallitus on tavallisen ihmisen
kavaltaja,
ulkoistaa kotimaan
maailman tuuliin,
vain laskut jäävät
kontollemme.

ilmat...

elämä on ilmavaa,
sitä on joka
kolossa,
hengitänkin,
ilman muuta.
ilmaa ei voi hallita,
muuten tulee rusinaksi,
ilmat ovat arvonlisäverosta vapautetut,
ihme juttu,
siinäpä olis
lapat ilmoihin haihtuneet.

syyspoutaa...

syyspoutaa ei ny
näy,
on helmikuun alusaikaa,
räntää vihloo,
alennuksella ostetut kengät eivät
pidä vettä,
oon silti isänmallinen mies.

jalkailen...

päivä on aamun ja illan
välissä,
silloin oon ulkosalla,
joskus aamullakin,
hieman illallakin,
mutta
keskipäivällä
jalkailen

hippasilla...

elämä on jokapäiväistä,
ellei ole jo kuollut,
valmiiksi kuolleita ei voi olla,
täytyy ensin
elää.
naurattaa, koko juttu,
mitä hiton hyötyä
tähtitaivaalle on
seurata
ihmisten elämiä ja kuolemisia,
eikös ois niillekkin
mukavampaa
kuun kanssa
hippasilla.

pakteerit...

pakteerit ovat
luonnontautiset,
pienen pienet viipertelijät,
ihmisessä juoksentelevat.
  pakteerit ovat ihmisen
sisäisiä
puolustusvoimia,
ne ovat hyödyksi,
jos ylipäällikkö on
taitava,
ihminen.

sammal...

sammal on
mukavan pehmeää,
tuoksuu luonnolle,
siihen on kiva
poskea koskettaa.
  luonto on
elämää,
ilman luontoa,
kaikki olisi moottoriteitä.

hampaat...

ihmisillä on hampaat,
alkujaan pelkät ikenet,
mutta
sitten maitohampaat jynkäävät
ikenistä,
se hitosti valvottaa.
  maitohampaat tippuvat itestään,
tulee pysyvämmät,
mutta nekin
mustuu kesken hymyä.
  hampaita on neljäkytkaheksan,
ellei ole
poikkeus  leukailija.

uuvesti syntynyt...

oon uuvesti syntynyt,
viidesti jo tänä vuonna,
kerran viikossa.
silmät vetistelevät,
lumipyry huurruttaa
räpsyttimet,
ripset leikkisästi
keimailevat,
näkivät
söpöliinin,
en kerinnyt perään.

autuas...

autuas on ihminen,
jolla
kitalaki punainen,
sormet vaaleina,
sydämmen tahdistinkin
jäässä.
autuas on herrain tie,
jäätie.

supistuu...

maailma supistuu,
elämä laihistuu,
yhteiskunta suoristuu,
muttei mikään muu.

aika...

katson eteeni,
muistelen jälkeeni,
olen tässä,
mitä tekemässä?
  aika kuluu,
minä vanhenen,
puut kasvavat,
katson, vaikken koe.

ripaus...

ripaus onnea,
tuuriakin säkillinen,
sitten hymyillään,
eikä itketä.

kasvikset...

kasvissyöjät olivat
alkujaan varkaita,
maattomia
anastajia.
  kasviksien syöjät oksentavat
itselleen ,
mutteivät
possun viipaleelle,
jossa maukkaat ranskalaiset,
herkut
makoiset.

pettäjä...

pettäjän käsi kukilla
hyväilee,
rakkaus maljakoissa
lymyää.
itken, mutten sitä näytä,
ethän näkisikään,
olethan
jokin muu.

kävelen...

viikonloppu,
vapaata,
viikonloppu,
enemmänkin.
kävelen,
en kuntoile,
vain kävelen,
on hyvä mieli,
kävellen.

eskolantien lenkki---

eskolantien lenkki,
mun ja koirani
vakio reitti.
naapurissa nukutaan,
toisessa valot iltaa näyttää,
toisessa
tuota pikaa sammuvat,
onhan yö,
tähtitaivaan kuunkumarrus.
   lenkillä tutut
mutkat ja kuopat,
ressullani pylväät tutuksi merkityt.
mietin niitä näitä,
yö on
kaunis,
enemmänkin,
mietin asioitani,
mutteivat ne sittenkään
niin
tärkeitä,
kuu ja tähdet,
niille sydämmeni lyö.

laavulla...

laavulla ihastelen,
oon ääneti,
kuntelen,
en näe,
keskiyö,
tähdet lampeen tuikkivat,
jääkanteen loistavat,
kuu ympäröi lammen,
varjoni seuraa,
muttei unelmoi,
kuten minä,
laavun eläjä.

kyttyräss'ä...

kyttyrässä kulen,
uuvuksissa olen,
töistä tulen,
en uskoon tule,
vain
kotooni meen.
  olen päivästä väsynyt,
enempää en taitanut,
nälkäkin, mutten
jaksa.

pakolaisten avustelija...

oon ihan kunnollinen
tyyppi,
en siis enempää.
avitan avuntarvitsevia,
neekereitä ja muita
minua tummenpia.
  hyviä tyyppejä,
hädässän lähtijöitä,
eräskin ihminen sanoi minua
enkeliksi,
kerroin, etten edes piru,
mutta hän
halusi vain
minut paremmaksi.

herrat virkoja ratkoo..

herrat virkoja toisilleen
ratkoo,
siin
viisas jalkoihin jää,.
mut
sehän
eliitin
päivätyötä.
herra on tekoherra, se
luokan tyhmin hymyilijä,
ikuinen myötäilijä,
se
harmiton.

padasjoki 4

padasjoki,
suurempi, kuin
ameriikan kuohuvimmatkaan,
mutta
hikeä haisee,
päättäjät
heinätöissä.
kunnan päättäjät,
ihan
kuin sinä,
ei mitään,
tai sitten kaikkea,
miten sen sitten
otaakaan.

kuntapäättäjä...

palaat reissuiltas,
huorasit ja ryyppäilit,
sinä
kaikkien kunnioittama
kuntaherra.
  punoitat,
mutta niinhän sinun pitääkin,
olet kelvoton.

pettäjän tie...

pettäjän tie,
uneton tie,
miksi
hullun sormet
sinuun koskivatkin,
sinuun...

helvetti...

helvetti on vissiin
kuuma
paikka,
en tykkää kuumasta.
tykkään
enempi lemmen lämmöstä,
kevät säistä ja lumihankisista,
niitä oon löytänyt
kotimaastani,
ihan pihoiltain.

bonus...

sanoit kiitos,
katsoit silmiin,
hymyilit,
kauppakassini tuntui
halvan keveältä.
  eilen oli toisin,
ostin vähemmän,
kasiniini ei tullut katseen
bonusta.
  huomenna riennän kassallesi,
haluan bonusta.

metalli musa...

viisaat ihmiset eivät
ilosta naura,
nauravat
kadotusta,
ovat tuhon portaiden
alapäässä,
kekäleen verran Metallisesta
Musiikista, hevistä, pitkätukkaisesta
moskautuksesta.

mieleisein...

katson kasvojais,
olet nätti,
olet sielukas,
olet ihan
mieleisein,
mut kovin
kaukana elän,
kulkuni luoksesi tekisi
minut
luoksesi pääsemättömäksi,
siksi katson vain
kuvaasi,
olet mieleisein.

etana...

isot herrat pieniä
narraa,
pienet pienenpiään,
sil
hyvät säät kaukana,
sen etanakin ennustaa.

elinkelpoinen...

mietin pirusti miten
viisaaksi
tulisin,
mietin,
mutta masennuin,
itseeni antauduin,
pareen olla tämmönen vaan,
elinkelpoinen.

padasjoki....

Padasjoessa vaivat hellittää,
joki virtaavana
elämää juoksuttaa,
se kunnan halki virtanaan
Päijänteeseen itseään juoksuttaa.
   Padasjoki on luononkylpylä,
luonnon luoman,
   Päijänteen siniaaltojen,
korpimetsien salojen.
täällä sijaa rauhattomallekkin,
kyl  hyvin sijaa
hyvin eläjällekin,
sil
luontoäitee luokseen kaiken
halajaa.

keinutuoli...

keinutuoli keinutti,
lapsuudessa,
nyt
kasinotalous juoksuttaa,
pankkilainat ja
osaamattomuus pyörittää.
tämä
ei ole nuoruuden
mukavaa.

maailma on iso...

maailma on iso,
minä en kaikkialle kerkiä,
enkä jaksa,
oon aloillain,
elämässäin.

meen ja tuun...

meen ja tuun,
kanssasi
käskynkkää käyn,
siksi
päiväni hyvin ilmein
aamuttaa.

suuret pienet...

suuret ihmiset ovat
hoikan laihoja,
anteeksi anovia.
  pienet ihmiset
kunnian kukkuloilla,
vailla
hoikan laihoja.
  tekopyhyys pientä vaivaa ,
tekosuureksi kasvattaa,
mut
turhanpäiten
itseään monistaa.

kutitutin....

kiihkotut,, kun
ominaispiirteis
huuruttuu,
suutahat toisissaan.
minä vain pintaasi kutitutin,
kokeilin josko
oisit
kiihottunut.

näetsä sie...

näetsä sie,
ettei maailma niin
pimee paikka lie,
senkun valot napsautat.

kulut...

elämä on kuluja,
joskus tähdellisiä,
joskus joutavanpäiväisiä,
joskus ihan vaan kulumina.

ihminen ei elä nukkumalla,
ei juosten seisten,
ei tärkeyteen
pukeutumalla,
ei tyhjyyteen vajoamalla,
ihminen elää,
kuluttamalla.

rakkaus...

rakkaus ei ole ihastusta,
yhtä iltaa,
eikä
muutakaan.
rakkaus on
elämän kokoinen,
hyvineen pahoineen,
arkisen näköinen,
mutta niin
hyvän tuntuinen.

ajokortti...

ajokortti,
vapaus ja karvanopat taustapeilissä.
nuori,
elämän nuori ja ajokortti,
vapaus ja kaistan vaihdot,
kiihdytykset ja
tuulen nopeat väistöliikkeet,
hui hui,
mutta hellurei,
karvanopat heiluu vaan.

käyn...

käyn,
olen oppinut,
olen työllinen,
olen osannut.
käyn,
mutten
tiedä
miten.
laulan kauniita lauluja,
toisten laulamia, rakkaita
biisejä,
joissa taipaleet soi,
helenat laulattaa.
käyn,
joskus muinamiehinä,
mutta
olen
oppinut.

väsynyt....

väsynyt ihminen
on vaarallinen,
hänen järkensä sammunut,
vain viimeiset voimanrippeet
jäljellä,
ne rippeet ovat
vaarallisimpia.

hirviö...

suvaitsematon ihminen on
väkivaltainen,
henkisesti hirviö.

onnela...

olen täällä,
sinä siellä,
välimatkamme
tuskin
kaukanakaan,
vain matkan päässä
onnelastamme.

hapan kurri...

ihminen happanee,
hitaasti kettuuntuu,
viimein kurriksi
muodostuu,
happamaksi naamaksi
ilomielien.
ihminen ei ole iänikuinen,
siksi kettuuntuu.
  mut
ihminen voipi tehdä täyskäännöksen,
hymyllä itselleen,
vaihtaa vaatetustaan,
koluta asenteitaan ja lähteä
kylille,
silloin ihminen ei kurriksi
muutu,
ketutkin
kankailla metsämaastojen.

avoin yhteiskunta...

avoin yhteiskunta,
hyvät ja rumat,
kaikki näkyvissä,
vain täten näemme
oman tiemme.
  eurooppa on avoin
ongelmineen,
hyvä niin,
sillä
näemme mitä korjaamme,
koemme sen nahoissamme.

onni...

maailma on business,
kaikki on ostettavissa,
paitsi
onni,
se onni,
joka sisälläsi vilpittömästi.

halaan...

normaalisti en
puita halaa,
vain silloin,
kun jotain suurempaa
kaipaan.
ikipetäjän lämpö,
sen vuosikierrot,
elämän riennot,
minua
kesävämmät,
siksi viisasta halaan.

sielun liekki...

valheen käärimät
ihmissuhteet,
kokonaiset elämäntarinat,
niillä
sielun liekki
totuudeton.

helpotuin...

helpotuin,
pelkäsin turhaan,
pirut seinille maalasin,
hautaankin aattelin.
helpotuin,
kun todellisuuden näin,
mieleni helpottuneen
hyväntuulinen.

vartoon...

elämäni päivät,
nähdyt eletyt,
mielin kielin
vietetyt,
nyt
on arkinen totuus,
huomista vartoon.

hyvät yöt...

olen päiväni täys,
aamusta alkaen,
nyt unta nään,
hyvät yöt.

arkinen...

kaikki päivät eivät huomista
siedä,
ovat hallan jäljiltä.
tänään kylvetään,
huomenna onkin jo
arkinen maanantai.

sovin...

elämä on rakkautta täynnä,
mutten siihen mahdu,
otathan osasi,
jotta
sovin.

tunnus..

ihminen on
syntynyt,
kun kuolee
loppuu
sosiaaliturvatunnus,
jep..

elätti...

vain orvot itkevät äitejään,
heillä
yksinäinen mieli,
ei sinulla
yksinäinen,
täyden perheen elätti.

Nokoset...

Nokoset vetäsin,
Nyt silmä kirkas,
Mieli päivää katsoo.
  Tirsat, ne on
Väsyneelle ilonmielen kevennys.
Keventelen,kun sikseen tulee,
Ja tavan takaa nokosia
Vetelen.

Töistä paluu...

Tumma taivas,
Katuvalo heiluu vienossa tuulessa.
Palaan töistä,
Väsyttää,
Mutta kotiin jaksan,
Vaikka katuvalo varjoani heiluttaa.

Kypsä...

Olin lapsi,
Olin nuori,
Nyt kokeneempi,
Mutten täysin kypsä,
Se semmoinen täydellinen,
Siksikö, etten kasva enempää?

Haaveet...

Tulevaisuus,
Mitä lie,
haaveita,
Kaivattuja unelmia,
Mitä lie,
Mut sinne
Huomisein vie.

leasing...

olen vailla vakinaista
rakkautta,
kiintiö-osuudet käytössä,
vuokralla kaikki yhä vain,
lesing-sopimukset loppuvat.
  onko rakkautta laisinkaan,
vain unelmoinko
aamun koittoon,
haaveilenko illan
soittoon,
rupeanko viheltelemään
huviksein...

maakunta...

maakunta,
isompi, kuin kylä,
suurempi, kun kunta,
mutta pienempi,
   kun kunnanvaltuusto.
maakunta on
entinen lääni,
nykyinen ely,
noin suurinpiirtein.
   ely oli tehoton,
lääni oli
itsenäisyytemme
tehokkain,
onko maakunta
tehottomin?

luultavasti...

luultavasti ei ole täydellisen
mukavaa,
vain oletettavaa,
itse koeteltavaa,
luultavasti on epävarmaa,
mutta luultavasti
ihan mukavaa.

aamu ohoi, hoi....

aamu ohoi hoi,
venytellen heräilen,
kello vaatii nopeampaa
toimintaa.
  kahvit ja muut aamuun kuuluvat,
sen verran olen ajastanut.
sukat vääriin jalkoihin,
mut,
menkööt.
  katu on varhainen,
muutama minunlaiseni,
mutta luultavimmin heillä
sukat oikiassa jalassa.
  pulu aterioi nakkarilla,
jonkun yrjöt vetelee
poskeensa,
jatkan matkaani,
työpaikkani ovi avautuu.

käyn turvallein...

käyn turvallein,
köllähän  vuoteeseeni,
suljen silmäni ja
iltarukouksen luen,
hiljaa ja ääneti,
sitten unimaille
makoisille.

palapeli...

ilo on naurettavaa,
surussa suu supussa,
silmätkin elävät,
keho tasapainoilee.
ihminen on aikamoinen
tunnepeli,
siinä elämä kuluu.

kevät...

talitiaisen laulu
kevään minussa
herättää,
rintaani nostattaa,
pitkä talvi hartioilta
keventyy,
kevään riemu syväntä
kevättää.

hulluksi luetteli..

kaverini mut hulluks
luetteli,
mut itehän hän
vankeudessa vaeltaa,
mä taasen
meen ja tuun,
vapaudessa mielessäin.

ihminen joka ihteensä
kaiken patoaa,
hälle kevät tulvat vaahtoavat.

ikipäivän höpöttelijät
kestävät kovatkin
sanelut,
sillä
korvasta sisään,
korvasta ulos,
ei tuu
patoja mielen pään.

takakumi...

takakumi on tyhjä,
pumppasin,
muttei ilmat pysy.
ajelen vanteellain,
kumin riekaleet
yltýmäriinsä lentelee,
muttei se mieltäni
haittaa,
kulunpäällä pyöräilen.

koruton...

kylkiluut pitävät
kehoa kasassa,
selkäranka suorassa,
vatsalaukku varareppuna.
  ihmisen anatomia
on
koruton.

satakaksikymmentä...

kaikki on paljon,
lyhyt on vähän,
tulin ja menin,
nyt
naurattaa,
eilen itkin,
oon tasapaksu,
maksoin vesilaskun.
   ny meen neuvolaan,
olen ikävauva,
kuuskymppinen,
kotonain vaaka yltää
vain sataankahteenkymmeneen,
neuvolassa ihmisiä kunnioitetaan.
  ennen kävin osulassa puntarissa,
mut
nyt sielläkin noita
digitaalisia numeroita
sataankahteenkymmeneen.

keskustapuolue...

maaseutu,
ennenvanhaan ihmisen koto,
nyt
juhlapyhien ajankulua.
ihmiset on pakattu kaupunkeihin,
sinne helppoon hallittavaan.
  turvenuijat entisaikaan
olivat virkamiehen painajainen,
äkkivääriä uppiniskaisia jyvänjemmareita.
  sitten iski kepu,
maaseudun lahtas,
kaupunkiin loput rahtas,
äänestysvoitto suun makoinen,
lisäpalkintona euroopan uniooni,
siellä turvenuijaa puistellaan,
jyvät akanoista erotellaan.
  minnuu itkuttaa,
kepu,
tuo keinohevonen,
tärvel miun
synnyinseutuni.

kulkevat...

kaikki kulkevat,
päivätkin toisiin,
ihmiset toimiinsa tahi
vessaan,
takaisinkin,
jos
hyvin käy.
  kulkeminen on virkistävää,
näkee paikkoja,
ohivilisiviä talon rähjijäkin
junan ikkunat sylkevät.
  käyn joutenpäin,
ei oo kiire,
huviksein jalkojain siirtelen.