ihmisen ulkoiset merkit...

ihminen kulkee jaloillaan,
syö käsillään,
istuu
pyllyllään,
poistaa kuona-aineet
niille varatuista venttiileistä,
uutta raaka-ainettaa kauhoo
luukusta, joka otsan ja leuan
puolivälissä,
enempi leukaan päin.
  se nypykkä luukun yläpuolella on
räkäinen
venttiili ja ne kaksi räpsytintä
ovat näkemiskeskuksia,
voivat olla monivärisiä, kieroja ja
pyöreitäkin.
 

hätäinen tehtävä....

ihminen joukkoon haluaa,
häntä haukotuttaa,
yksin arveluttaa,
siksi joukkoon sulautuu,
vaikkei
joukkoonmahtuisikaan

ihminen on itsessään hyvä
tyyppi,
mut
joukossa hulluuden huippu

ihminen,
koko pakkaus,
luojaakin hieman harmittaa,
mut
hätäsesti oli kyhättävä

lintunen...

sinitaivaalla lintunen liitää,
sulavat hällä liitonsa linjat.
   pilvettömän taivaan kannen alusmailla
poikaset pesii,
puunkolossa korpimetsän.
   lintunen lentonsa alas tuo,
sulavasti pesäkoloon
lapsilleen evästä vie.
   uusi  kierros taivaan ja maan,
siinä elämän liidot liitää,
lapsukaiset pesässään
kiittää.

tapissa...

ihminen vauvana
hymyilee,
vanhana makiammin,
sillä
ikälisät tapissa.

menemiset....

jos ihminen tietäis ennalta
kohtalonsa,
elon taipaleensa,
tuskin hän sivukujilla
konttais,
erehtyis turhiin menemisiin

ihminen taitaa olla tuotekehityksen
tuote,
ennenvanhaan kesti
kolmikymppiseksi,
nyt
kynittävää riittää
sata vuotiaaksi

jos ihmistä ei ois,
mistä
lehdet kertois,
mistä kaikenmaailman
rikkaudet kertyis

sumuinen aamu...

sumuinen aamu,
harmaan kosteinen,
otsani rypyttyy,
mieleni  kulkee päivään
entisin eväin

kaivelen esiin
auringoiset hetkeni,
hymysuussa
herätyt

kyl mä tämän kestän,
hymyssä suin usvaa
nielen

riitainen luonne....

riitainen luonne kylvää
epäsopua,
siin
ei huomen hyvin
suin aukea

luottamus...

ennakkoluulottomuus on hyve,
asenteet katsovat huomiseen,
ranteet työhön yrittävät

työ tekijänsä elättää,
tuet ja avustukset ongelmissa
auttavat,
suurempaa kärsimystä
lieventävät

lakko on jämerä ase,
työsulku yhtä tehokas,
mutta
tehokkain ase  lienee
luottamus
 

tarhapöllö...

heikosti hellitty,
rakkaudettomasti syötetty
ihminen

ihminen oman onnensa seppä,
kaikenmaailman
rakkaudettomien,
heikosti hellitty

ihminen joutuu koville,
hengensä hädässä,
taivaskin synkkenee,
vain hiirenpoikanen
lumihangella vipeltää,
tarhapöllö lipoo nokkaansa

mamu...

ihminen on maahanmuuttaja,
mamu,
jokainen

kotimaa on synnyinmaa,
luontoäiteen
luonnonhelma

ihminen eroaa eläimesta
kahdella
jalallaan,
linnut ovat melkein
ihmisiä

sanomattomat sanat

sanomattomat sanat
syvältä satuttaa
puhumattomat erot pohjalle
upottaa,
elämän taakse kuljettaa

eksyit

eksyit,
en näe sinua lähelläin,
etsin,
mutta sinä taisitkin
minut
eksyttää

olen...

olen mies ja isä,
olen vanhempieni lapsi,
vaimoni kumppani

 olen vahva, mutta heikko,
avuton ja neuvokas ,
pelokaan  rohkea

rakastan kedon kukkia,
talvisäitä,
kevään iloa, syksyn
satoa,
kesäsäillä soutelen
siniselkäsellä lammellain

luottamus...

rakkaus lähentää,
mut
myös kauaksi lähettää,
rakkaudella ei ole rajoja,
on vain tuntoja,
luottamuksen suojaamia

rakkaus on sanoja,
katseita,
luottamuksen varjolla

rakkaus ei katoa,
luottamus suojaa

ilta..

ilta saa verhot ikkunoihin,
iltapalan ja
levon armaan

ilta hiljentää sanoja,
tyynyttää päivän tekoja,
se ymmärtää käsittää

yön sijaama vuode
pääsi tyynylleen painaa,
kauniita unia toivottaen

Nuoruus...

Nuoruus oli kiehtovaa aikaa,
Ennenkokematonta taikaa.
Silloin ei huominen huolettanut,
Kaikkea tehtiin ja touhutiin,
Jälkeenpäin vasta mietittiin,
Tekosia siliteltiin.
Nuoruus oli tunteitten aikaa,
Silloin ei vanhuus vaivannut.

Nimi...

Ihmisellä on nimi,
Lemmikilläkin,
Muttei ne ota niitä vakavissaan,
Kuten ihmiset,
Ovat leikkimielisiä,
Mut
Ihminen
Vakavissaan.

Ruma...

Olen syrjäisen kaunis,
Kaatopaikoilla kukkaan
Puhkean.
Varjopaikoilla elän.
Ei ole mitään kauniinpaa,
Kuin ruman kuvajainen
Peilin kertomaa.

päivänkakkarat...

avaruuteen on
mieletön matka,
kuussa on pari hemmoo käynyt,
muutamat pyörineet
mustassa aukossa,
mutten näe sinne,
ei näe kaukonäköisinkään.
  mutta oon varma, että siellä
on
päivänkakkaroita.

vaihdevuodet...

variksellani on hiljanen
päivä.
sitä ei huvita mikään,
laulukaan ei maita,
ei jäniksen raato tien vierustalla.
  variksellani on kuumetta,
kuumat aallot sen sulkia
kutittelee,
hällä on vaihdevuodet.

joku muu....

riennät aamusta iltaan,
palaat kotiisi,
huomaat aikasi riittämättömyyden.

istut itseesi,
kysyt itseltäsi,
juttelette

huomaat, ettei sinulla kiire
mihinkään,
riität ihan hyvin elämääsi,
olet vain
ollut joku muu

syvä

elämä opettaa,
säät pintaa koettelevat,
arki ohjaa pyhäpäiviin,
elämä on syvä korkeakoulu,
niin syvä

syvät mielet

syvät mielet,
aatellut asiat,
niillä syvempää mieltä

asioilla on puolet,
monet muodot,
siksi
niillä syvempää mieltä

kokeilee...

kouluja käymätön ei lainkaan
tyhmä,
opetetut lienevät
toisten ohjaamia,
huonossa tapauksessa
tyhmien
opettamia.

viisas ihminen
osaa,
ellei osaa,
opettelee,
ellei sitäkään
taida,
kokeilee

suloäänet...

elämä soljuu eteenpäin,
vaikka istuisinkin.
kuinkahan kauaksi maailma kerkiää,
minä en sinne saakka

ihmisella on aikansa,
linnuilla ja kedon kukillakin,
kärpänen pörrää
hiukkasen verran

kevät on alun aikaa,
solisevat puroset,
lintusten
suloäänet

innovaaditutaan...

sumuinen aamu,
mieli ottaa osaa,
kaikkialla hymytön mieli,
linnutkin siipiensä suojissa.

sovitut hommat hoidetan,
mutta
tuskin
innovaaditutaan

löysät pois

viikonpäivät on joskus nimetty,
aikaihmiset niitä sormeilivat,
aurinkoa katsoivat,
varjoa maan pinnan.
syntyi aika,
melko tarkka,
mut helmikuussa
löysät pois

ilman aikaa
olis aikaa,
jota ei voisi ootella tahi
lasketella.

kanallakin on aikaa,
orrellensa vetäytyy
pimeän aikaan,
valoisalla iloisesti kotkottaa.
kana ei tarvitse rannekelloa,
ihmistä jätättäis

esteet

huominen on menemistä,
avarakatseista olemista,
jossa
ennaluuloton enemmän
itsestään saa,
sillä hällähän ei
asenteet esteitä luo

avara mieli...

menen minne vain,
saavun mihin lie,
ain
syntymäkotini
rakkahimmalta muistuu,
sieltä eväät kulkuuni sain,
sieltä
avaran mielen

suru...

suru on voimaton mieli,
tunnoton sielu,
avuton olo,
suru
vaivuttaa
ikävään

hymyilet...

hymyilet vastaantulijoille,
kaikille,
et halua aikaasi murjottaa,
haluat tuokion verran
hymyillä

kaikessa

kaikessa et voi olla hyvä,
et kaikissa huonokaan,
riittää,
kunhan olet
itseesi tyytyväinen

ihminen on itsensä
herra,
vaikka
epäonnistuisikin

ihminen kestää vain
itsensä verran
murheita,
hiukkasen muittenkin,
muttei liian kauksi

Ainutlaatuista...

Elämä on kohtaloitten
Kohtelemaa,
Itsensä hyväksyntää,
Jokapäiväistä aherrusta,
Hetkisten huilaamista.
Elämä on henkilökohtaisen
Ainutlatuista.

Vuodenajat...

Kesä kukkii ajallaan,
Talvi tavoillaan,
Syksyllä luomakunta ruskottaa,
Kevät kaiken uudelleen
Aloittaa.
  Vuodet vierivät,
Ajat käyvät,
Mutta aurinko ja maa,
Toisiaan tanssittavat.

Sielun sanomat...

Kaikki lukevat silmiä,
Sielun sanomia,
Siin tieto aidoimmillaan
Jossa ei laisinkaan kirjoitusvirheitä,
Sil  sanomat totuutta viestivät.

viattomimmat....

maailma on suuri,
elämä täyttää sen,
ihminen vain
kokonsa verran

yksi ihminen
maailmassa,
kenties hän olisi
yksinäinen,
tai hänellä olisi
enemmän seuraa,
luonnon viattomimmat

roskikset....

katu on hiljennyt,
ainoastaan rotta
ylittää kadun,
siirtyäkseen roskikselle,
joissa onkin vipinää.
   ihmisen pyllyt  vain näkyvät,
kiertotalous kukoistaa,
onhan kauppojen sulkemis aika ja
nälkämaan laulu soi,
yltäkylläisyys ei kaikialle yllä.

kioski...

kioski on
makia juttu,
pienen pieni
kulmakadun
hyvämieli

kadunkulman kioski
aamusta aukeaa,
illallakin valot
ilonpäivää loimuttaa

pilvet...

pilvet eivät turhaan
sinitaivaalla
varjostele

pilvet hurjimmat kuumuudet
haihduttaa,
sateet kuivaan maahan
sadettaa

pilvet  myrskysäillä
tumman puhuvina,
poutasäillä
hattaroina taivaanrannan

joku muu

kapitalistit vihaavat
valtiovaltaa,
mutta
yhteiskunnan neuvoloissa
heidätkin hoidettiin.

presidentti valtion herra,
voisko hyvin,
jos
jonkun muun

valtio on rajat,
sodan ja rauhan
pesä,
voisiko olla
jokun muun

heikko kohta

jokaisessa lie heikko
kohta,
elämänsä kehossa tahi
sielunsa sopukoissa

ihminen koostuu eletystä
elämästä,
huomisen unelmista

elämän pikitiet,
soraiset kylätiet,
valtaväylät,
kaikista niistä
ihminen parsiutuu

tuliainen...

kirosanat voimakkaat,
hellät katseet seuraavat,
hyvät sanat
selittävät

ihminen mieli ei
jyrkkiä mäkiä kiipeile,
pienimällä penkalla jo
vaikertaa

ihminen on kissan mielestä
vieras  tuliainen,
samoin kuin
horsma ojien vierustoilla

supatella....

haluaisin tanssia
maailman ympäri,
tahtoisin laulaa
vuodet toisiin,
mut
taidan vain supatella

varis...

varikseni nukkui ylipitkään
tolpassaan,
oli valvonut pikku-tunneille.
  sitä kiinnosti pöllön yölliset
sapuskanhaut.
päästäiset katos,
muutama metsähiirikin
pöllön eväiksi kerkis.
   olishan ne metsäiiret variksellenikin
kelvanneet,
mutta lintusein on viisas,
antaa toisten hoitaa hikisemmät
hetket evästämisestä,
sille kelpaa rippeetkin.
  nytkin herätessään
supikoiran raatoa nautiskeli.
supi oli jäänyt auton alle.

unimaille...

päivät joskus pitkiä,
toisinaaan eivät tahdo riittääkään,
toisinaan kokonaan huomaamatta.

kokopäiväinen jouten oleminen,
siinä on työstämistä,
kylkiensä kääntämistä.

toimelias ahkeruus
illalla vuoteeseen saattaa,
unimaille mukaville.

poimin...

puolen yön seurassa,
yö on jo pyhäpuvussaan,,
tähtensä kauniit,
kuutamo seuranain.
   olen yksin,
varjoni kanssa
yötä ihailemme.
   hiljaisuus puhuttelee,
aatoksein mielessäin,
kysymykset ilman vastauksia.
   kuuntelen,
ehkäpä vastaukset sieltä
poimin.

varjot...

elämän varjot,
ne seuranais,
yöt ja päiviesi
ajat,
kuljitpa mitenpäin
tahansa.

Varikseni...

Varikseni laulaa hävyttömiä
Laulujaan tolpan nokassa.
Kiusallaan poskeaan soittaa.
Se aina keväällä muuttuu hävyttömäksi,
Talvet muuten vaan huutelee.
  Muut linnut eivät kehtaa kuulostella,
Sil kevät on niille lemmen aikaa  ja
Siihen eivät kuulu variksen riettaat laulut.

Erilaatuinen...

Mieli on erilaatuinen,
Toisinaan yhtä hymyä vaan,
Toisinaan kurttusena olelee,
Joskus tyhjää vaan.

Joskus....

Elämässä on monia päiviä,
Hyviä hetkiä,
Huonompiakin.
  Joskus kaikki on ymmärrettävää,
Joskus mieli tyhjää kysyy,
Saamatta vastausta.

hetket...

olen uupunut,
levollein käyn,
pitkällein isänmaan

olen itseni,
kulkukoiratkin morjestavat,
arvostavat
uupunutta

päivät iltoja seuraa,
käy jokaisessa
hetkessä

huomenna...

huomenna
aamu koittaa,
postikin uusi luukkuun loksahtaa.

huomenna korjaan
itseni,
aherran ja
toisin voin.

huomenna voi olla, etten
ole,
voipi olla että olen,
mutta ilmaiseksi ei
huominenkaan ovea avaa.

miks helvetisä synnyin...

miks helvetissä synnyin,
miksen kuollut
lavantautiin,
viiruksiin
kulekseviin

olen elänyt
parhaiden mietteitteni
seurassa,
vieroksunut
pilviä kuutamoisten

 miks helvetissä synnyin,
miksen kuollut
lavantautiin,
viiruksiin
kulekseviin

syyttäkö suotta...

ilon pelot syyttä suotta,
mut
mieleni kaikessa
askaroi,
huomisessa piehtaroi.

olen isä,
ikivanha ja paljolti
poissa

ilon pelotko syyttäkö suotta

elämän....

vanhenmuus,
isänä ja äitinä,
elämän etuoikeus,
elämän ...

voivun

voivun,
haluan vain
voipua,
pääni on
pieni

ovat vain...

kissoilla ei ole
etunimeä,
ovat vain.

sipulimies...

kunnanviraston ovesta käveli
tyytyväinen
ihminen,
hällä on perstaskussaan
elämän ohjeet,
ne, joissa sanotaan, että olet
velaton saatava.

tämä ihminen
oli
tehnyt
pankrotin.

hän oli sipulimies.

tyynyni...

annan ajan olla,
enhän sitä pysähtymään
saisikaan

olen avuton,
vaikka kaikki mulla
käsissäin

vaivun uneen,
siellä mul
tyynyni

iso viha...

iso viha leimahti
suomeen,
laantui, kun
kohteet kuolivat.
  viha leijailee,
ehtii jokaisen ihmisen mieliin,
löytää toisista heikon
hetken, ja
antautuu.

natsit ovat nyystölän puissa...

padasjoen nyystölässä asuu varis,
helevetin kaunis
unsefin lähettelijäs,
se lintu parka, jonka natsi kurt
syvästi raumatisoi.
natsin lapsia istuu joka puussa,
silmätkin
juutalaisten
silmiä.

yöt ja päivät...

päivät näyttävät
yötä
valoisimilta.

yöt kaiken tyynyttävät,
mielen päälle
peittävät.

ihminen elää
päivästä päivään,
yöt
huilaten.

askeleet...

askeleet vievät,
mielet tuovat,
kotiin kuljettavat.
   irtolainen ihminen
kauas katsoo,
sinne,
sydämmen hyvyyteen.
  jokaisella on koti,
pois häädetylläkin rakkahin.

vietän...

viettelen aikaani,
teen työtä,
jotta elossa pysyisin,
mut
muuten
ihan vaan

ihminen ei voi sataa vuotta
samassa paikassa
viettää,
tulisi kylet kippeiksi

vietän aikaani,
lihon ja laihun,
usein närästellen,
niitä siunautuu noista
käristyksistä, joita
paistinpannullani
varistelen.

tähdet...

kaikki tähdet eivät sinitaivaalla
loista,
toiset maanpäällä
arkisen elämän.

jokainen päivä on
ylös noustava,
aamusta myötäpäivään
työstettävä.

katson tähteäin,
sinua,
elämäni arkea,
rakkauttani suloa.

toisille...

olet toisille kuva,
toisille todellinen,
hyvä tahi paha.
  elämä jättää jälkensä,
toisille repullisen vaan,
mut
kuvasi näkyy.

elämä suo...

elämä on kokemus,
enemmänkin siksipä
kannattaa kokeilla kaikkia
juttuja.

kielot kukkivat ajallaan,
omalla
ajallaan.

elämä suo, ottaa ja
antaa,
muttet mitään mukaas
vie.

meen ulos...

meen ulos,
on pääsiäisen viimeinen
päivä,
onneksi virvoin ajallaan.
otan auringon säteitäni nenääni,
ihan siihen
nenukan kohokohtaan,
pisamien vieruskaveriksi.
  ulkoilma on alavaa,
taivaskin kaukana siintää,
aurinko nenukkaani
lämmittää.

häippäsivät...

oon ihan varma,
että hitler elää,
kekkonenkin, salin ja musselon, taitaapi napoleonkin
jossain
luuhata.
  nämä herrat ovat herroja,
naiset eivät heistä pitkään
tykää ja
taitavatpa pikkuherratkin
pikkuhiljaa
häippästä.

varikseni...

varikseni meinasi kuukahtaa,
kuolla kerrassaan,
mut
virkos
kun mätkähti
pitkin pittuuttaan
tolpan juureen.
  lintusellain on luuvaloo,
kolestrooli ja
tahdistin ja se  on muslimi,
silti meinas
kuolla.

ylempää...

ihminen on yksipäinen,
kuten kuusen latvakin,
sillä on jumalaton kiire katsella
muita
ylempää.
  onneksi puu lahoaa
vanhuuttaan,
vielläkin onnellisempaa on,
että
ihminen ennen sitä.

kaunis maa..

elämä on kaunis maa,
pihakoivu talitiaista keinuttaa,
varista sekin naurattaa.
elämä taitaa olla luojan
keksintö,
en muutakaan tiedä,
enkä edes sitä.

sanat...

sanat
tunteitten virkkaamat,
sisimmäiset
neuleet,
solmukkaiset
parsittavat.

antelias...

varikseni on kumman hiljaa
tolpan nokassaan,
nuokkuu räkä poskellaan.
   oli vahdannut koko yön
sinisorsaa, jolla in pitkä rivi
lapsiaan perässään.
viivasuoraan kulkivat,
hyvin on sorsa pesuettaan
kasvattanut.
  lintusein on poikamies,
yksinäinen.
sitä välillä kaduttaa, ettei mennyt vihille sen
huolttio miinan kanssa,
mutta
toisaalta se oli kyllä liian
antelias.

tunne...

tunne on tila ja aavistus,
tunne on
hyvänhuonon mieli.
ilman tunteita et iloitse,
et suutaha,
ilman tunteita ei katkerasti rakastu.

huomenna...

huomiset tuovat mahdollisuuksia,
enemmälti elämää,
suurempia mahdollisuuksia,
mutta myös
itkua ja
iloa

huominen on tänään harjoiteltu,
huomenna uudet korjatut virheet,
huomenna
on
mahdollisuus.

vanhuus...

vanhuus ei ikää
kysy,
henki on pysyvää,
nuoruus kukassaan.
vanha ihminen on aikoinaan syntynyt,
silloin, jolloin muut
kuolivat,
silloin, jolloin
oli
aamu.

tyhjän täysi...

kaivan itseäin,
olen tyhjän
täysi.
haluaisin olla enemmän,
mutten
enempää näy,
olenhan
tyhjän täysi

unet...

unet eivät päivällä näy,
yöllä
tulevat.
päivät kirkkaina  paistaa,
tuulimerinä suvipäivisinä.
unet eivät päivällä liiku,
vaan
unimailla yöllisillä.

joutenpäiten...

jos ylipitkään elää
joutuisin,
tahtoni muualle joutunut,
mieleni luovuttanut,
miksi makaisin
joutenpäiten.

elämä...

elämä on lahja,
kaikkein rakkain.
  kun sen kerran sain,
huviksein sille
hymyä
suon.

keskustapuolue....

keskustapuolue
on jyvän orjuuttaja,
siemenperunan
kylväjä,
ihan luonnostaan
toisten kustannuksella
eloistelija.

pikkuherrat...

pikkuherrat
mirrejä jahtaavat,
ihan ovat
rotan
poikasia vaan.

tärkeät puheet,
lausuttuja sanontoja vaan.

kuntaherrat,
isännöttömiä
luonnostaan. .

varikseni...

varikseni
joutui ukkomieheksi,
nusasi eukon ohimennen,
nyt nokka väärällään,
tolpan nokassa
notkollaan.

nelostie...

nyystölän tie,
tien pätkä historiaa
nelostien kuluttavan.
  kuljen sitä,
muutkin,
ennen ja aikaisemminkin,
nelostie,
nyystölän kohdilla.

ameriikan tie,
mikä lie,
siellä kulkijat ohi menneitten,
siellä preeriat
vieraanmaan.

nelostie,
nyystölän kohdilta,
siinä kotimökin
savupiippu
tupruttaa.

tänään on päiväsi...

tänään on päiväsi,
sen painoin,
ikävästä kerroin,
hymyllä
sanelin.
  runokirja vaatimaton,
ihan välinpitämätön,
mut
kasvoni sielu
sivuillaan.

tunne..

kuulen, mutten tunne,
näen, mutten
aisti,
tunnen, mutta minulla on kylmä.
en ole jouteneläjä,
joka aamu lähden,
itken ja hyväilen,
mutten tunne.

aikani...

voitelen leipäni,
kastelen kukkani,
muuten lepään,
annan ajan kulua,
sillä aikani tulee.

kauniit...

kauniit katseet,
kauniimmat sanat,
hymynkin,
niiden luokse
tahtoisin.

mut suljetuin silmin
en elämää nää,
vain
itseeni takerrun.

haluaisin kaiken alkavan,
haluaisin loppuvan.

kukkii...

kevät kukkii,
kaikki kukkii ennen
elämää,
rakkauskin, ennen
eroaan.

elämä on hiuskarvan kokoinen,
ohut, joskus
pitkä,
mutta hauras kumminkin.

kevät on mahdollisuus,
kukkien nuput
aukeavat.

tuska...

kaikki tuskat itseeni sullon,
mietin ja
elämääni sivelen.
olen orpojen yksinäisin
taivaitten takamailta,
helvetin tyhjyydestä.

päijänne...

sinitaivas päijänteeseen
heijastuu,
katseeni veteen
laskeutuu.
   päijänne sitoo ihmiset yhteen,
rantansa ihmisistä asuttuu,
kyliinsä majoittuu,
kaupungeihin  kuvastuu.
  päijänne, siit
juotavan hyvää
muillekkin.
 

helevetti..

helvetti lienee kusinen
juttu.
sen verran oon uskovainen,
etten
hullua härnää,
kadotusta jututtaa.

päiväni ovat aamusta iltaan,
yöni levolliset,
elelen
hyvissä sopuisissa.
 
jäätelö on maallisen maukas,
sulaa
kuumassa,
siks en taho
helevettiin.

lapinmaa..

lapinmaa, minusta korkiamalla,
siellä ylähuipulla,
sinitaivaan alusmailla.
  käyn harvakseltaan,
lomat kulkevat kesällä,
lapinmaa silloin
hillottaa,
tykkään
hiihellä,
lumivalkoisissa rintehissä.
  lapinmaa,
pitkän ja hyvän elon syli.

ymmärtää...

raastavaa  olla
ymmärtämättä,
totuutta
käsittämättä.
   ikävä helpottuu,
kun

tuntee
tiedon,
ymmärtää
kohtalon kasvot.

kääntöpaikka.

kuljen tietäni,
tunnen, etten palaa,
näen itseni jo kauenpana,
siellä
missä ei kääntöpaikkaa lie...

ikävä seuraa, kulkee
mukanain,
se ohjaa
kääntöpaikallein.

sinitaivas mukanain,
välillä pilvisen sateista,
pouta säitäkin.

yritän olla...

itken, mutten vaikerra,
elän,
vaikka juuri nyt
heikottaa.
  luojalleni kiitos, että
tämän
kaiken soit,
yritän olla.

olen iso...

olen iso,
mahtava ja kaikkea
enemmän,
mutten juurikaan
muurahaisen kokoinen,
tuskin
tuulen henkäystäkään.

ihminen elää...

ihminen elää,
työllä
ja toimeentulolla.
ihminen on kasvot pyhänpäiväiset,
arkisen
hikiset,
siksi ihminen elää.

vihat...

kaikki vihat ei vihoista
kyllästy,
kaikki rakaudet tunteilla
matkustavat,
joskusen
kyllästyvät,
mut hymysuissa
tapaavat..

nimimies...

menen, enkä tule,
minnekkän en astu,
mistäkään en tule.
en ole nimimies,
vain kutsuttuna katseeni nostan,
muuten meen vaan.

varis...

varikseni leikkii kärpäsellä,
kärpänen on perskärpänen,
iso ja mulkosilmäinen,
melkein kuin,
ufo.
varikseni on leikkkisä otus,
polttelee havannan sikareita,
juo pillimehua ja nauraa
räkäsesti tolpan nokassa.

kasvot...

suru,
ikävä,
kohtalon kasvot,
edessäin.

piehtaroi...

eläin ei hermostu,
ei ainakaan hevonen,
sehän vauhkoontuu,
silloin 
ihminen hiestä märkä.
  ihminen piehtaroi säälissään,
kettu nuolee haavojaan,
petäjä kaarnaansa kutituttaa.
ihminen ja elämä,
ihmeitten sattumaa.

tunnejärki....

tuskan kivut ovat
ilonpäivistä
koottu,
samoin, kun alamäet
korkeitten nousujen.
  ihminen on hyllyvä
juttu,
vettä puolittain,
luuta ja nahkaa osasen,
tunnejärkeä vähäsen.

tuska...

tuska on suolaista,
itkettyjä hetkiä,
toivottomia aikoja.
tuska pysäyttää,
mutta rauhattomsti kuljettaa,
tuskaa ei voi ostaa,
se tulee luonnostaan.

kaipaan...

kaipaan,
etsin ja haeskelen.
ehkä löydän, ehkä en,
mut
kivuliaasti
kaipaan.

pääsiäinen...

pääsiäinen, ainioita vapaita,
pääsiäinen,
elämän suuret päivät,
pakanamaankin.
joulut ilomielin lahjottiin,
hyvällä
muistettiin,
mut
pääsiäinen mielet kohtaloihimme
verhoavat.

kirkon kirjoissa...

kirkon kirjoissa elän,
kirjoissa herran ehtoollisen,
kirkossa käyn
sillon tällöin,
silloinkin, kun haluttaa,
siksi haluan olla
kirkon kirjoissa.

mieli...

mielellä on omat vaihteet,
pakkikin.
mielellä,
joka
elämässä kulkee,
tervehtii ja levähtää.
mielesi on sielusi peili,
siel se elämääsi peilaa.

siniset...

siniset perhoset ilomielellä
liitelevät,
sivusuunnassa
huitelevat,
kauas hyvillä mielin katselevat,
sinua
ihanoivat.
siniset perhoset keskipäivässä
elävät,
aamuin ja illoin
liitonsa
lopettaneet.

ikä...

ikä on periaate kysymys.
vanha on paljon laskenut,
nuori vähenellyt,
keski-ikäinen ihan vaan
oppimassa.

ihminen elää aikansa,
monet aivan turhaan.

ikä on kiva juttu.

kissani...

kissani syö,
muttei murise,
koirani ärisee,
on maanantai aamu,
tätä vuotta.

padasjoella on monenmoista,
vaan ulkopuolinen
ei sitä huomaa,
taululla tankkaa, sit
hyvästit heittää.

kissani on arabian komein,
faaraoitten byramidien,
nyt
nyystölää somistaa.

neekeri ja valkopää...

eihän neekeri piere
huvikseen,
paukut hältä pääsee,
kuten
valkopäiltä pohjoistenkin.
neekeri on ihan ihminen,
vaikkakin,
muualta paljasjaloin tallustellut.
  ihminen,
oomme semmoisia,
moninmoisia
neekereitä ja valkopäitä.

taivas ja maa...

taivas ja maa,
ihmisen vaan,
siin kulkija maallisen
tuulisiin ilmoihin
aikanaan.
pien on ihmisen askel,
suurempi lienee
tuulen voima,
sinitaivaan sinisen.

hihossain...

elämä ei kulje itsekseen,
se tarttee jalkojain,
puun
oksia vihertäväisiä,
auringon paistetta ja kuun loistetta.
  elämä on aamupäiviä,
työtä ja pekkaspäiviä,
kesähelteitä,
kipakoita pakkas säitä.
  elämä on
hihoissain...

notkuilla...

katseesi lohtua tuo,
tuntos turvaa suo,
mieles hyvän olon luo,
siin minunkin kelvottoman
on mukavaa notkuilla.

takamaat...

mikään ei ole liikaa,
ei sitten vähäkään.
sinitaivas ei lopu koskaan,
päijänteen selkäkin pitkälle
siintää.
puruveden muikku alaskassakin
maistuu,
kuten padasjoen nyystölässä,
korpimetsien
takamailla.

extreemiä...

elämä on kauniin karua,
ohi kiitävää,
taakse jäänyttä huomista.
hiihtoladut hohtavat vain
talvella,
kesällä soutuveneeni kaislikossa liplattaa ,
vain syksyllä marjatuokkoseni täyttyy
luonnon antimista, herkkutateista korvasieniin.
   elämä on kauniin karua,
ihan
extreemiä.

käsikirjoittaja...

kasvoni päivään jää,
uni mieleni tyynyttää,
mutten sittenkään lepoa saa.
olenko turhaan syntynyt,
elämän sivuja käännellyt,
sen tietää vain kohtaloni
käsikirjoittaja.

seivästää...

kevät kulkee,
talvehen sulkee,
mieletkin kirkastaa,
akkunat talvesta pölyttyneet.
  kevät on pääsiäisen
aikaa,
siit pidemmälle
kesä kerkiää,
heinätöihin seivästää.

kevät...

kevät sulaa sydänten mieliin,
silmiinkin ihastuu,
rintoihin rakastuu.
kevään mielisesti,
aikaa talven jälkehen.

kevät silmut aukaisee,
pientareet paljastaa,
mieli kesään
avauttaa.

kevät raikkautta
pursuaa,
ilomieltä
huomentaa.

ikävä...

ikävä,
suunnaton kaipaus,
ikävyys.
päivät yöksi vaihtuu,
illat aamuiksi siirtyy.

olen vain,
enhän muuta voi.
ikävä sinuun katsoo,
kaipaan sinuun.

olenko....

päivät vailla yötä,
olenko
kotona,
olenko missään, oleko vain
menossa.

aika ei riitä,
minulla on aikaa,
jokapuolella, sillä
päiväni vailla
yötä.

kevät aamu....

menin mihin tahansa,
ain itseni koin,
näin ja taivastelin,
kumarassa kulkien,
kunnes aamuni koin,
keväisen aamun,
jota yhä kuljen.

arka ihminen muita säpsähtää,
minäkin, pohjolan karun,
minäkin, vaikka otsaluuni tammea
tuhdimpi.

menin minne tahansa,
ain siellä
itseni
tunsin.

seuraan...

hiljalleen katson,
aattelen ja odotan.

ikkunassani on tyhjää,
katseeni tyhjää lyö.

hiljalleen aika käy ,
seuraan.

ämpäri...

ämpärillä saa halpoja omenoita,
ostin yhden ja
ilman ämpäriä,
sain silti bonuksia.

näin...

näin, mutten tahtonut,
koin ja
näin,
itkin ja
epätoivoon
varastoiduin,
näin.

vilpitön...

elän,
synnyin ja sekin ihme,
kiitos elämälle,
sillä
enhän muutakaan
voi.

elän ja aherran,
leivästäni työskentelen,
vapaat ihan sulattelen.

elän ja kiitos katsoo
ylöspäin,
ei sanontoja,
vain vilpitön mieli.

teinkö väärin...

teinkö väärin,
siihen huominen katsoo,
pelkään
puolestasi.

elän, onneksi olet mukanain,
postissa vain
mainoksia.

teinkö väärin,
en tiedä,
mutta
rakastan sinua.

huolin...

huolin,
niitä on,
mutta elämän huolin,
enhän muuten
voisikaan.

kurkotan...

huomenna on toisin,
tänään kaikki.

itkin ja voivun,
itkin ja taivuin,
huomenna
hymyilen ja
voivun.

huominen on mahdollisuuteni,
sinne
kurkotan.

tunnoton....

en ole tunnoton,
kasvan jokainen hetki,
kuolen eläissäni.

olen ukon juro,
melkoinen
eläjä.

katson elämääni,
eteen ja taakse,
mukavaa,
vähenevää.

morjestit...

kaipaan ja etsin huomista,
nauran ja itken,
en ole työtön,
enkä selkä vikainen,
hieman kylläkin.

olen kaunis,
muttet sitä näe,
et ole minua
kätellyt.

olen ruma,
kättelit ja
morjestit.

huomisiin...

unelmat ovat
huomisia,
arki hiukkasee,
syön ja lähden,
huomisiin

taivas on korkean kaunis,
sinivalkoinen, pilvet eilen,
nyt
täysikuu.

unelma on
huominen.

sydämmein...

sydämmein on rinnassain,
mielessäin,
tunnoissain,
siksi usein itken,
nauran ja
hyvin mielin.

vaikeaa...

vaikeat päätökset sisuksista
lähtee,
mielistä syvemmistä,
sydämmen rakkauden
ikävästä,
rakkauden tunnoista
kipeimmistä.

kotoinen...

vois vaikka vanno,
tää ei
oo aitoo.
tulin nyystölään,
kirklastusjuhlilta juu...
  ol riemuretki tuuloksen., mut
hyvä miel
kotoisen.

Kissat ja koirat

Koira ja kissa,
Luontokappaleet,jotka
Majailevat mieluusti ihmisten
Seassa.
Susihukkanen on toista maata,
Erämaita vaeltaa,
Ihmistä karsastaa,
Samoin,kun ilves juonimieli,
Sillä on myös komiammat viikset,kuin
Vellikupin mirrillä.
   Mut serkuksia kuiteski,
Toinen jallittaa ihmistä,
Toinen kaukaa kiertää.
  

Hyvenee...

Se on totta,
Vaikkei ookkaan,
Mut uskotellaan,
Sil siitä mieli hyvenee.

Pääsiäistipu

Pääsiäistipu hangella
Tiputtaa,
Pajunkissoja niputtaa,
Niit koriinsa asettaa,
Ilomieleksi somistaa.
Voi miten on päivä
Kaunis,
Hanget hohtavina siintää,
Tipusellakin rinta ilosta
Hymyää.

Halajavat...

Hyvä mieli tuskin
Kullakaan.
Mut
Useat sitä halajavat.

Hymy...

Hymy tervehtii tulijaansa,
Pois kulkijaakin,
Hymyllä huoneet elävät,
Maisemat avartuvat,
Hymy luo hyvän mielen.

Kevät...

Kevät kurkistaa,
Lämpimästi aamua kirkastaa,
Mieltä hyville mielille virittää,
Kevät,
Elämän hyvä hetki.

Pahuus...

Pahuus ihmisyyttä kohtaan ei ansaitse
Sanoja,
Niitä ei ole laisinkaan,
Ei tavuakaan.

työmatka...

työtuuri,
pitkä, kun nälkävuosi
vaihtuu vapaiksi,
jotka vaivatta liian lyhyet.
  kotimatka sujuu aina,
työmatkalla sattuu ja tapahtuu
mut
elantoa ansaittuu.

riita....

riita on
älyn puutostauti,
riidat ovat omanhyvän
vieraanhyvän puutostauti,
josta selvitään
jutustemalla,
kääntelemällä ja vääntelemällä
riita hymyhuuliseksi.

itseni verran..

voisin olla parempikin,
kauniinpi ja
rahakkaapikin,
haluaisin olla kaikkea hyvää,
kaikkea,
mutten olen hitusen vain,
juuri itseni
verran.

saamista...

rakkaus on
hirmunen määrä ymmärrystä,
joskus anteeksiantamista,
mutta ennenkaikkea
saamista.

Varikseni...

Varikseni silitti
Kolliani,
Supatteli tälle jotain hauskaa,
Koska kissaa makiasti nauratti.
  Varis on yhtä vanha kissan kanssa,
Orpoja alkuunsa molemmat,
Otin huostaani ja hyvin ovat elämässään
Pärjänneet.
Kylä on kissoja täys,
Siitä on kollinni pallit lemmellä siitellyt.
Varis on poikamiehenä elellyt,
Enimmäkseen sähkötolpan nokassa
Nauratellut.

Iloton...

Iloton päivä,
Kauhea päivä,
On päästävä ilon luo,
Sinne missä mieli itsestään
Leikkiä lyö.
  Ilonpitoon tarvitaan
Hullun hauska yö.

kauppahalli...

kauppahalli,
siirtomaatavaroiden tuoksu,
hymyilevät ihmiset,
elämän tuoksuinen halli.
  käyn ostoksilla,
vaikka muualta halvemmalla saisin,
mut
mistään en
tätä verratonta tunnelmaa.

hullu...

ihminen on hullu,
sairas ja terve,
hyvä ja mukava.
  ihminen,
mikä lie.

hetket..

eilisen nukuin pois,
mutta jätin muistoihini,
sillä tarvitsen sitä huomisessain.
   eilen elin eilisen tavoin,
tänään toisilla tilanteilla,
huomenna jo muunlaisilla.
   aika on itsensä hetki,
vain hetket vaihtuvat.

huoleton heppu..

huoleton heppu,
hältä huolet loppu,
elossaan huolta vailla.
hällä
huominen ei paina,
sillä miel huoleton
lie.
  onko keviää elo hällä,
vai
onko huoleton mieli
huolia täys.

näinkö on...

ihmisen elämä ei ole vaikeaa,
senkun vaan
elelee tai
kuoleutuu.
  elely vaatii hieman
ahertelua,
kuoleutuminen ei vaadi mitään.

sinä...

sinä olet minusta toinen,
sinua tutkin,
mielelläni ajattelen,
itseni olen tutkinut.

en tarvitse sinua,
mutta sinä vetoat minuun,
et pyydä, mutta
vetoat.

sinä ja minä.
eihän siinä sanoja
tarvita.

kotisi..

tuut ja meet muttet
minnekkään mistäkään,
oot vain,
avaat asuntosi oven,
suljetkin,
muttet kotiasi tunne,
et kotisi lämpöä
tunne.

koti...

Kaikista matkoista rakkain on
kotimatka,
matka, josta aikanaan lähdinkin.
koti on sydän sielu ja tulevaisuus,
ilman kotia en mihinkään tulisi,
enkä mistään lähtisi.

ilo...

syvästi murehdin,
iloani tyynyttelen,
on hieman alamaissaan.
   ilo on hyvänmielen juttu,
se mieltä keinuttaa,
mukavuuttaa sydämmen
tykityksiä.
ilo
on käsittämätön juttu,
ihan pienestä voi
hymyn suodattaa.

ilma...

kaikki ilmat hyvästi hengittää,
tuulla tuivertavat,
poutasäillä vienosti puhaltelevat,
pakkskeleillä poskipäitä
hyväilevät.
ilma on ilmapallo,
ilmaa on polkupyöränrenkaissa
ja
pankkitilillä.

varikseni oli homo....

variksellani on huolia,
itki olkapäälläni kurjuuttaan,
sanoi olevansa homo.
  lohdutin, että sitä sattuu,
mutta lintusein nyyhkytteli vaan.
en keksinyt muuta, kun korkkasin pontikka pulloni,
otin huikan, tarjosin lintuselleinkin.
  varikseni on hienostopiireistä kotoisin, joten piti
ponua uitattaa ranskanleivässä,
jonka se nokki nälkäsen janokkaasti ja
sammui,
selälleen sammui.
  aamusella oksenteli ja sanoi olevansa
normaali.
minä en ollut,
yrjötti niin perhanasti,
mut
tulipahan linnustain
normaali.

perunankuoret...

perunankuorissa on
elämän salaisuus,
niissä on siemenperunan
ihokas,
turkki ja nahkatakki.
perunankuoret on sikojen herkkua,
saman sian, jonka
pyllyä jouluna
syödään ja lauletaan
tipitiitä.

kurmuutan...

ilta ei tuntuisi näin hyvältä,
ellen olis aamulla suutuspäissäni
vittuillut kaikille,
itsekseni.
  päivä meni tiliä tienatessa,
en muista mitään koko
valkeasta.
  ilta,
tämä hetki on ihan
parasta,
hyväilen aamusella
kurmuuttamiani
juttuja.

suorapuheinen...

suorapuheinen ei epäselväksi jää,
lauseet satuttavat,
tuskaiset sanat
sydäntä sattuvat.
   rehelliset
sydämmen sanelemat sanat,
kummankin sydäntä
satuttavat,
totuutta kumartavat.

unohtaa...

yrität unohtaa,
siirsit muistot
vuorten taa,
mutta pilvet tuovat ne luokseis.
iltaaurinko ei hyväile untas,
et voi unohtaa,
vaikka siirsit
kaiken vuorten taa.

Sinä...

Katson jälkeesi,
Menet katsomatta minuun,
Askeleesi ovat raskaat,
Yhtä painavat,kuin ikäväni.
Olen yksin,
Olet mennyt,
Mutta olet minussa.

Povesi...

Iltani ei aamua varjosta,
Käteni ei poveasi hyväile,
On syys,
On menneet suviniityt,
On mennyt kaikki ilo,
Povesikin.

Anteeksi...

Anteeksi huviksein
Kiitos puol leikillään,
Moikka moikka,
Siinäpä tämänpäivän kuultua,
Sanat, joilla ei sisältöä laisinkaan,
Kunhan läppä lensi vaan.
  Anteeksi sana on oikeasti pahoittelu
Sydänjuurilla,
Moikka taas on kulkukoirien
Kusitolppa.

Mietittävää...

Mieluiten on maistuvaa,
Vastenmielinen hieman hapanta.
Hyvä mieli jalostaa silmiin lempeän katseen,
Kitkerä elämä,
Silmätkin synkistää.
Miksi ei ain vois olla loistokasta,
Kas siinäpä sielukas
Mietitävä.

Metroilija...

Irtaannuit entisestä,
Hyppäsit metroon,
Hurautit matinkylästä itäkeskukseen ja
Kaupan päälle,
Talaisinkin,
Pummilla.
   Äitisi karkasi tumman miehen syliin,
Isäsi ajelee rollaattorilla,
Sinusta tuli metroilija.

Iso...

Maailma on iso,
En kaikkea kerkiä,
Tänään vain tähän,
Huomenna enemmän,
Sitten lomille ja sinne
Pidemmälle.

Pannukahvit....

Kiehautat kahvit,
Pannukahvit,
Niin maan maukkaimmat.
Heräsit sieltä missä karavaanarit mieluiten,
Metsälammen rantamailta,
Suven kesäisiltä rannoilta,
Jossa lumpeenkukka kukkii,
Suopursut tuoksuttaa.
Nautit aamustas,
Luontoäiteen on seuranais.

Varis...

Varistani puistattaa,
Yks vaimo pyysi sitä
Lisääntymään.
Mut
Varikseni tahtoo olla vainen
Poikamies ja munia.
  Lintusein pani piipuksi,
Tuprakat savut taivaalle tuprus ,
Vielläkin lintuani puistattaa
Tuo vaimon pyyntö vainen.

Alttarilla...

Sinisilmäs loistaa yössä
Hyytävässä,
Lepakot vihitään
Silmiesi loisteessa,
Kumarrat luojalles,
Joka sinut loi.
  Heräät hikisenä.
Tänään on sinun vuorosi,
Alttarilla.

Kimurantti juttu...

Ihminen syntyy toisesta samanlaisesta,
Kimurantti juttu.
Ihminen kasvaa ylöspäin,
Pyöristyy sivuilleen,
Hieman pönäköityen,
Mut silti kimurantti juttu.

Maaseutu...

Maaseutu on luonnon kukka,
Terälehti elämän,
Suonreunan karpalo,
Lammen rantojen rentukka.
Maaseutua ennen kaikki,
Nyttemmin ohi ajettua.

Hymyile....

Köyhän kannattaa rikkaalle
Hymyillä,
Siltä tippuu.

työnjohtaja...

elämä ei ole
mahdottomuus,
elämä on mahdollisuus,
olet itsesi
työnjohtaja.

suorintie...

elät suorinta tietä,
et istaha pientareilla,
et kiertele sivuteitä,
et.
ajelet moottoriteitä,
nopiaa on kulkusi,
ei kurvin kurvia,
vain tien pää,
tyhjä pää,
ei yhtään kurvia eikä
piennartakaan.

mittainen...

huomioit ihmiset,
sinut huomataan,
hyvällä muistetaan,
mielellään useinkin.
  ihminen on itsensä
kokoinen,
mittainenkin.

maaseudun mies...

jukka on maaseudun mies,
muttei siellä elä,
hällä kaupunki riemua antaa,
kotiraput maaseudun jätetyt.
     elävä maaseutu,
lintusten sulolaulua,
luonnon raikas tuoksahdus,
kun jäähyttelet pihasaunastais,
onki reissut aamutuimaan,
kylänmiesten kanssa juttusilla
kylän kuulumisista.
    ain ei näin sulosoinnukasta,
mut
elävä maaseutu tarvitsee
ihmisiä,
heille toimeentuloa ja
järkevää yhteiskuntassuunnittelua,
sekä tietenkin
lintujen sulolauluja, onkireissuja ja
etenkin pihasaunan jäähyttelyjä.

Pörräillä...

Kärpänen ei viitsi talvella pörrätä,
Kesähelteet on sen
Elinhellettä,
Saa tosin olla viileämpääkin,
Muttei kylmyyteen saakka.
Talvella kärpänen
Kuoleutuu puolittain ja piiloutuu
Lampun varjostimiin,
Toisinaan kirjahyllyynkin.
Kun ihmiset kuleksivat puol alastomina,
Tietää lärpänen, että on aika heräillä ja
On aika pörräillä.

Pelottaa...

Joskus pelotaa,
Vaikka olenkin vahva,
Mutta voimani taitavat olla heiveröisiä,
Kun joudun kohtaloni koitoksiin.
En salilta enempää voimaa saa,
Voimani ei treenatessa lisäänny,
Mutta katse luojani puoleen
Minut voimistaa.

Kolottaa...

Kolottaa,mieltä jumittaa,
Hymy alaspäin,
Kaikki on varjokasta.
   Hahhaa, huijasin,
Mulla on rento meno
Päällänsä,
Ohitin juuri.jupiterin,
Sen tähden kaukaisen.
   

Bussikuski....

Bussikuski  bussiaan kääntää,
Päätään vääntää,
Ovea raottelee,
Niiaten pysähtelee.
Kuskilla hermohiki ruuhkassa
Sauhuaa.
Miel on ahtaalla kaistalla,
Sil,
Ajolinjat kaistanvaihtoja kaipaa,
Mut muut kulkijat eivät säännöistä
Piittaa, vaan keskisormeaan heristää,
Tästä dösäkuski kiksin nakkaa,
Ja ralli itämainen alkaa,.siin
Matkustajat saavat elämys matkan
Verrattonan ja kätensä pakanatkin
Ristiin ristivät.
    

Ovet...

Nuorena etsin elämää,
Etsin ja kokeilin,
Valvoin ja uneksin.
Avasin ovia,
Suljin samoja,
Paitsi tätä viimeistäni,
Tätä hetkeäin.

Lapin maa....

Lapista kaikki alkaa,
Peruskoulukin kairoilta luettuu,
Hiihtokelit talvenselän yli hiihdättyy,
Ruskaisat hetket luonnon lumon,
Siin lappi kauneuttaan juhlistaa.
Lapinmaa,
Kaunis pystypäinen,
Neljän tuulen kaunis sinisilmä.

Pienet asiat...

Pienet asiat,
Pienen pienet askeleet,
Hetket ennen aikoja,
Hymyn kera,
Siitä alkaa kaikki suurempi.

varikseni...

varikseni nauraa räkätti sähkötolpan
nupissa,
huomasi mun lähtevän töihin,
minnuu
vitutti,
sanon nyt suoraan tuon
maukkaan
sanan ja
ammun tuon räkättäjän.

kierosilmäinen...

ihmisillä on yleensä kaksi
silmää,
hyvä ja paha.
paha silmä hallasoilla,
hyvä katsoo kaunein katsein,
mutteivat voi yhtä aikaa
katsella,
siitähän kierosilmäiseksi
kerkiäis.

mustikka...

söin mustikan,
yhen mustikan,
jonka ostin kaupan pakaste altaasta.
vaaka ei ymmärtänyt kilohintaa,
kauppias viellä vähemmän.
riitaa siitä vääntäytyi,
mut tahdoin vain yhden mustikan.
poliisit paikalle riensi,
eivät osanneet kimuranttia tilanneta
laukasta,
mut mummo iänikuinen,
tuli rullaattorillaan luoksein,
laski marjat pussista,
sata niitä ol,
jakolaskussa räknäs yhden
marjan hinnakkaan,
puol senttii hinnaks saatiin,
johon poliisikin ymmärrystään
jakoi,
et
marja on maksuton,
sil
alle viiden kaikki muuttuu,
marjani siis
ilmaseksi vaihtuen
maistui.

ropotti...

ropotti vie työt,
ahnehtii kaikkien hommat,
siin ihminen kynsiään puree,
joutilaaksi valmentautuu.
  mut ropotti tyhmä lie,
yhen homman taitaja vaan.
ihminen vääntyy osaajaksi monen
muun,
märäntyy, muttei
ruostua taida.

yhteiskuntasopimus...

yhteiskuntasopimus,
siinäpä pulmaa herran maan,
kiusatun sorron kohtalon.
yhteiskuntasopimus vientitavaran
tukiainen,
kaikille hyvän luo.

tyhmä ihminen...

jos ihminen järkiintyy,
hän
luonnostaan
tylsistyy,
sillä järki kaikki mukavuudet
kaavoihin kangistaa,
mukavuudet kaavoittaa.
  tyhmä ihminen on luonnostaan
iloinen,
hällähän on
kaavaton elämä

kauniit päivät....

kauniit päivät mielessä
säteilee,
aurinkoiset kevät ilmat,
myrskysäät sykyiset,
suvikesäiset leudoimmat,
pakkaskelit narskuvat,
kaikki hyvän mielen tarvitsevat,
kauniit ihmismielet luonnonhelman.

sidotut..

sanat tahtovat,
silmät anovat,
miel tekisi,
mut
kädet sidotut.
  kävelen pois,
en juokse, sillä

katseesi jarruttaa.

valoisa aika...

valoisa aika,
herranjestas mikä tilanne,
mielikin keventyy,
vaatteet vähentyy,
rintakin kukkii kevättä.

puet...

puet itsesi,
asustat muilta piiloon,
kylmältä lämpimään.
olet elämältä turvassa,
vaatteesi tekevät sinusta
samanlaisen, kuin kanssakulkijais.

katse...

katseestasi loistaa sielusi
suloläpimyys,
mielesi avaruus,
sydämmeis hyvyys.

sähkötolpan tupakoija...

sähkötolpan päässä istuva
lintu on
varis,
minun lemmikki,
yksijalkainen piipunpolttaja.
  moitin lintuain tupakoimisesta
omenapuun oksalla,
sillä syksyllä omenat ihan
tupakan makuisia.
  suuttu ja siirtyi piippuun ja
otti nokkiinsa enemmänkin,
tupakoi tolpan nupissa,
josta komia savupilvi
kiertelee lähi kyliinkin.
  ihmiset töllöttävät sitä,
mutta varikseni saa ihmisiltä
vetelät housuihin naurullansa,
joka on niin räkäsen rietas,
ettei epäselväksi oopperat jää.

huvinpäiten...

kissani kiertelee pitkin pitäjiä,
ei sillä nälkä,
söi lähtiessään,
mut
se tahtoo vaania pienen pientä
hiirtä,
sitä siimahäntä vikisijää,
nitistää sen
leikkimielellä
huvinpäiten.

ikävä ihminen..

ikävä ihminen hymyilee,
hänhän huijaa,
sinut lähelle huijaa ja
sitten ikävystyttää.

pääsiäinen...

pääsiäinen avaa kevään,
kevään,
jolloin elämä päätään nostaa.
   pitkä talvi takanansa,
lyhyet päivät,
tummuvat illat,
kylmä ja yksinäisyys
haihtuvat ilon hetkeen
kevään ilomieleen

syntynyt...

elämä on syntynyt,
maailma on syntynyt,
niin pieni itikkakin.
ilman syntymää emme näkisi kaikkea tätä
syntynyttä,
emme kuolemaa,
lopullista
syntymää

ihmettelen......

minne se talvi lasketteli, kun nyt jo
purot solisevat,
hanget haihtuneet, koivunlehti hiirenkorvilla
vihertää.
sukseni yhäkin tervamatta,
lumiukko tekemättä,
hiihtolenkit hiihtämättä.
mihin se talvi kerkes,
istun solisevan puron
vierustoilla ja eloain
ihmettelen.

väsynyt...

väsynyt, muttei kolotusten
surkastama.
päivän paiskoin hommaa
jos jonkimoista,
kylet kippeenä nyt
itteäni vuoteessa
suoristelen.
pian unimaat makoiset mielen valtaa,
enkä aio vastarintaa tehdäkkään.

elämän meno...

elämän meno  kuljettaa
eläjäänsä,
tyynyttää rauhatonta,
suruhelpoissa heilujaa
elämä tahtoo viihdyttää,
mielihyvin jäsenekseen
istuttaa.

jees-tyyli...

vaihtelin mielipidettäni,
juttelin kanssasi,
tajusin, että on parempi
luovia.
joskus on vain kelvollisempaa
olla jees-tyylillä,
vaikkei se hyvältä tuntuiskaan.

Keskiyö...

Humalapäisiä ihmisiä,
Katkeria mieliä,
Niitä tarjoaa rautatieaseman lyhtypylväät,
Joita nuo onnettomat tanssittavat.
On lauantai, keskiyö.

kaksoisluonteinen.

ihminen on mielellään
hyvällä tuulella,
mut
osaa hän myös
olla ilkiä.
  kumma juttu,
onkohan ihminen
pirulaisen leimaama
pyhäinhävistys,
kun noin kaksoisluonteinen
olio.

kaupassa käynti....

ihminen käy päivittäin kaupassa,
hällähän ei oo kellaria ja
asuukin kerrostalossa.
  ennenmuinoin oli kellarit,
oli perunamaat,
sika kiljumassa,
kanat kotkottamassa ja ihmisillä oli pirtin lämmin.
kävivät kaupassa
vain, kun suolat ja
sokerit loppuivat.

Kaiho...

Ilta kaiho mielellä,
Eiliset mielessä
vaeltaa,
Menneet ja eletyt,
Tähään iltaan saattajat,
Niille sydämmein herkistyy.
Ilman menneisyyttäni en
Tätä iltaakaan saisi
Kaiholla muistella.

hitler, napoleon ja stalin...

ovatko kaikki ranskalaiset
napoleoneita,
ovtko
saksalaiset hitlereitä ja
venäläiset
hymypoika stalineitä?

eihän tok,
nämä tolkuttomat vain asuivat
maissaan,
elivät sairauttaan,
levittivät tautiaan,
mut onneksi
luoja rauhan soi.

hampaaton...

vauraimmilla ihmisillä ei ole
omia hampaita,
ovat
ahneuksissaan
liikoja syöneet.

hevosellain on komiat hampaat,
nyhtää heinää ja puree
porkkanaa sekä ilosta
hymyään hirnahtaa.
hevosein ei oo köyhä eikä kippee,
se vain tarpeeseensa syö.

köyhällä ikenet vain,
niinkuin vauvallain ja ukkivaarillain,
ihanat mutrusuut.

hyvityslasku...

elämä on hyvityslasku,
entisen elämän osamaksu,
pieni osanen luomakuntaa.
  hymysuut ilonaamat,
itkusilmät mutrusuut,
kaikkia näitä eloomme
soppii,
sillä hyvityslaskuahan tämä
vainen.

kaverini juo pontikkaa....

kaverini juo pontikkaa,
sammuu jo helposti,
on juonut kauan.
lihonutkin ja sätkä palaa
yletaikaa.
   kaverini on entinen pappi,
uskonsa kadotti,
nyt pirun kanssa
skoolailee,
haistattelee mulle,
kirkonmiehelle.

varikseni...

varistani naurattaa räkäsesti,
sillä on räkänen tauti,
leviää jo
tolppien nokissakin,
lokit vituras levittää,
ovat siivottomia.
  varikseni nauraa makiasti,
sillä lokki potkas tyhjää,
yritti varastaa lapselta tuutin kädestä,
mut
lapsi nappas sitä nokkaan,
oli oppinut you tuubista.

mitä olisit...

mitä olisit ilman toista
ihmistä,
mitä sanoisit,
jos et muita näkisi,
olisit yksin koko
elämässäs
   mitä sanoisit,
jos kulkisit vain varjosi kanssa,
mitä tuumaisit, jos et toisia näkisi.
  olisitko yhtä itsekeskeinen, kun
nyt,
eristäytyisitkö, kuten nyt teet,
mitä sanoisit jos noin ois

euron voitin...

puhelin soi,
ovikellokin,
ystävät pitkän takaa työntyivät
kotiini,
naapuritkin mielinkielin,
kauppias hymyili leveästi,
voitin yhden euron.

voitin lotossa...

hyppään ja loikin,
itken ja nautin,
voitin lotossa.

luontoäitee...

eilen syysmysrsyn lailla
luonto hurjistui,
salamoiden kiehuuntui,
sammaleetkin kauhusta
pintautuivat,
linnut suojassa koloissaan.
  tänään luonto kauneuttaan
komistaa,
linnut ilosta liitelevät,
lauluillansa hurmaavat,
sammaleetkin varpaita ilosta hyväilevät.
  luontoäitee tuulettelee,
joskus hurjaks herkiää,
toisinaan maan pehmoisin on
hyvä tuuli mielellänsä.

leivon laulu...

tyytyväinen päivä mieltäni
keinuttaa,
sieluain lämmittää,
siin on mun  hyvä
päivääni vietättää,
istuen ja  ihastellen
leivon laulua kuunnellen.

astelet...

astelet elämässäis,
siinä siihen laitettuun,
itsesi laittamaan.
 tuskailet,
et ole tyytyväinen,
etkä jaksa ja kerkiä.
  ole huoleti,
elämäsi on sinun,
se ei olekkaan tarkoitettu
koskaan valmistautuvan,
sillä elämä
on itsesi pituinen
työmaa.

ihmisiähän me vain...

ihmisiähän me kaikki,
suuret ja avuttomimmatkin,
kauniit ja kauniimmatkin.
jokaisella on sydän mieli ja sielu,
jokaisella on läheiset,
isä ja äiti,
lapset ja isovanhemmat,
kaikilla on joku,
sillä ihmisiähän me vain.

auta...

auta heikompaas,
jelppaa hänen hädässään,
sil
sinunkin vuorosi koittaa.
   ole huoleti,
sinulla on auttaja,
hän,
jota aikanaan
jelppasit.
  

pahuus...

kaikessa pahuudessakin on jotain
hyvää,
rakkaus on luomakunnan tunne,
sillä
elämä ymmärtää
pahuuttakin.

kireitä siimoja...

kun huomaat madon,
sen ongenkoukkuun
pistettävän,
huomaathan,
että pistelet koukkuun
isoäitiäsi ja-isääsi.
  pitkä matka on tähän päivään,
alkujaan ihmisetkin olivat
matoja,
joita kanan isomuoto dino
pisteli välipaloikseen.
  kireitä siimoja.

kuoleva...

moni kuoleva on
kesken elänyt,
kuolettui kesken kaiken,
huviksein kaiketi,
kun ei
muuta keksinyt.

ihmettelet...

ihmettelet elämää,
mietit mitä tekisit,
toivoton huominen.
  lähde ihmisten luo,
kuuntele tarkalla korvalla,
sillä ihmiset tietävät,
monet ovat kohtalosi
kokeneet.

hymyhuulet...

hymyhuulet hyvää mieltä
luo,
niistä hyvä mieli
luokseen
tuo.

on kylmä...

on kylmä,
tunteet kadonneet,
olen vain kuori,
tyhjä.
menen, vaikken tiedä minne,
kuljen, etten täyttyisi,
pettymksistä lisääntyisi.

aistelen...

aistelen,
ettei paikkani täällä,
täällä jossa lapsuuteni vietin,
missä nuoruuteni vartuin,
mis
aikuusuuteen kasvoin.
  aika on tehnyt minusta toisen,
lapsuuteni kadonnut,
nuoruuteni loppunut,
on aika lähteä.

Ihminen ja rotta...

Ihminen katsoo kieroon,
Rotta taasen kohti suoraan,
Kissalla ehken metkut mielessä,
Sillä se silmiään siristelee.
Ihminen on rotan pikkupoikanen,
Pieni vikisijä ja
Kiihkeä sikiäjä.
Pääsin eilen tohtoriksi,
Rottalauman johtajaksi,
Tänään minut vissiin ylennetään
Koko populaation herraksi.

Sydän sykkii...

Sydän sykkii,
Elämää lykkää,
Rakkauttakin,
Mut
Muuten taitaa olla
Sydämmetön.
Rakkaus on pintakäsittely ainetta,
Sitä sipaistaan ennen pinta värjäystä.

Yön enkelit...

Yön enkelit vierelläis,
Varjonais yön pimeyden,
Tunnet sinua seurattavan,
Varjosihan se vain.
Yö suo aikaa,
Unelmat keinuttavat hämyys hiljaiseen,
Siit unet levolliset,kunhan
Vuoteelles kerkiät,
Unimaillesi untuvaisille.

Yö...

Kaupunki valoissa kylpee,
Muuten ois sysi mustaa
Kadun kulmaa vaan.
Kulkija säpsähtää, sil hänelle varjot
Kumartaa,
Porraskongiin kurkistaa.
Yö kutsuu kulkijaansa,
Toiset töissä yötä myöten,
Useat unettomuuttaan valvoo,
Monelle yö romantiikan aikaa,
Tummuvan taivaan tähtien taikaa.

Mustikka...

Ennen syntymää ihminen
Synnyttää
Mustikan marjoja,
Niitä maukkaita metsän herkkuja.
Synnyttyään syö
Ihteään,
Mokoma.

Silmät...

Silmät on melko pyöreät,
Itämailla vinuskaiset,
Lapin kairamailla tihruset,
Lehtomailla siniharmaan
Kulmikkaat.
Mustat silmät riettahat,
Niissä on viettelyksen
Lankeutta.
Sinisilmät lituskaiset,
Niissä muikun silmät viekkahat.

Keinutellen...

Elämän ei tarvitse olla vaivaista,
Elämää voi viettää myös keinutellen
Päiviä vuosissa,
Illoissa ja päivän valoissa.
Vaikka harmaita ois iltapäivät,
Voit kirjavaksi hetkiset vääntää ja
Elämäsi uudeksi kääntää.

Muurit...

Näen katseesi kaihon,
Tunnen sydämmein ikävän,
Mutten voi koskettaa
Poskeasi,
Sillä
Muurit erottavat
Meidät.

Ihminen ja kana

Ihminen on vähäjärkinen,
Opetettu olikko,
Kaksin jaloin kävelevä
Viisastelija,
Jolla ei kuitenkaan ole
Kanan punaista helttaa,
Kaksinpuolin silmiä päässä,
Suurta menneisyyttä,
Mut kanalla on muinainen menneisyys,
Dinot olivat isovanhempiaan.

Mittainen...

Elämämme on askeleen
Mittainen,
Hetken kokoinen,
Miksi suurin askelein
Eloamme lyhennämme,
Kun askeleillakin kerkiämme
Nähdä aikamme.
Elämä on enemän,
Kun askeleen kokoinen,
Se on meidän mittaisemme.

Syntymäpäivä

Kaikki taivaan maat,
Järvet ja marjapensaat,
Kaikki luonnonluomat ja
Kulkumiesten jättämät,
Tänään on teidän
Syntymäpäivä sillä
Synnyittehän keväällä.

kevään laulu...

kevään laulu!

pitkän talven takaa valo
itätaivaan,
siinä elämän säteet
loistavimmat,
niillä päivästäni
valoisimman teen.

annan itseeni valoon tulla,
suljen silmäni, ojennan kasvoni
säteet hyväilevät kasvojain,
tunnen lämmön sisälläin
sydämmeni sykkii elämää,
mieleni on löytänyt
rauhan valon,
elämäni
kevään.

pitkäntalven takaa valo
itätaivaan,
siinä elämän säteet
loistavimmat,
niillä päivästäni
valoisimman teen.

.

levittäytyy...

miellyttävä asenne,
joka kuuntelee,
silmillä tarkemmin,
sellaisella asenteella
myrskysäätkin hiljentyy,
sellaisella mielellä
hyvämieli levittäytyy.

sanoit hyvällä mielellä...

sanoit asiasi hyvällä mielellä,
asiasi oli
vakava.
  sanoit sen niin,
että sanomasi ymmärsin ja
teen voitavain.
  jos toisin olisit kertonut,
en olisi kuullutkaan.

ikävystyttäjä....

ilmainen on kallista,
ansaitsemalla halvempaa,
eihän unikaan
unettomalle tule,
eikä hyvämieli
ikävystyttäjälle.

hyvällä mielellä---

hyvällä mielellä kurjuuskin laimentuu,
arkinen elämä pyhittyy,
eikä kaikki liikoja purista.
  hyvä mieli on ilmaista,
unohtaa vain
ikävyydet,
kiemurtelee vaivihkaa ohitse.
  mut ikävyyskin joskus
syliin hyppää,
silloin sitä torua
passaa.

isä ja tytär....

kainosti ojennat kätesi,
tapaat ensikertaa
isäsi.
häntäkin ujostuttaa.
  maailma erotti teidät,
kohtalon sormi kosketti.
isä ja tytär ja niin paljon
kerrottavaa.

pienet hetket...

pienet hetket,
melkein huomaamattomat,
niillä
elämäsi suuremmat merkitykset,
niistä sinä elät.

ilta...

ilta saa hiljaisuuden tuntumaan
onnelalta,
hyviltä hetkiltä,
ilta on onnen aikaa,
joita vuoteeni sai aikaan.

varikseni...

varikseni on mahataudissa,
huutaa niin saatanasti
hävyyttömyyksiä
ja
paskoo koko tonttini.
 varikseni  söi
yhden juopon yrjöt tolpan vierestä,
saamari mitkä lemut.
  kyl mulla on
kaikenmaailman
riesat kohtalonain.
  
 

titytyy...

yksinäinen talitintti.
sen
kaveri meni kihloihin punatulkun kanssa,
yksinäinen titityy,
minun käy sääliksi,
minäkin
ihan
titityy.
  emäntäni heitti
ulkoruokintaan,
titityy,
nyt meitä kaksi alla
lintulaudan,
titityy.

vauva ja vanhus

vauva ja vanhus
ihmisen kauniimmat
hetket,
ne muut ovat
elämän kokoiset tarinat.

elätettävät...

ihminen ahmii toista,
toisista ihminen itsensä elättää,
   maailman ensimmäinen ihminen oli
onnekas,
itsellä kaikki,
nyt
monta elätettävää.

huominen...

huominen on vain
aavistus,
huominen on oletus ja
kaikki haaveeni sen
huomassa.
  huominen on toivoa,
sinne yön jälkeen toivon
pääseväni,
haaveitteni huomiseen.

kuljen

takaisin en voi kääntyä,
päämäärääni tulis lisää matkaa.
unohdin
mihin kuljenkaan,
mut
kuljen kuitenkin
vaikka takaisin haluaisin

heissulivei...

suurinpiirtein on sinnepäin
sillä ei
pilvenpiirtäjiä rakenneta
pilvilinnoja kylläkin
  insinöörit ovat kuivakkaita
sentilleen
  politiikot sinnepäin
heissulivei

ihminen on kylmä

ihminen on kylmä
ihmisellä ei ole karvapeitettä
kissalla on
kissa on lämpöinen ja
humanisti
   ihminen syntyy äidistään
kissa emostaan
elatusapujen vuoksi vain ihmisellä
on
isä

Huomennakin...

Huomennakin taivas on
Tämänpäivän näköinen,
Vuosisatainen,
Valovuosien mittainen,
Vain me,
Hetken aikaa.

Solisee...

Kevät herättää
Talvesta poistattaa
Kesään valmistuttaa
Syksyyn satoisaan kuljettaa
Talven tuloon varustuttaa
Kevät on elon hyvätuulinen
Ilman kevättä ei purotkaan solisisi

Säästelet...

Elät sopivasti,
Säästelet,
Muttet tiedä mihin
Säästös käytät,
Salaa uskot uuteen elämääsi,
Mutta
Sinnehän sinun täytyisi
Muuttaa.

annoit kaikkes

annoit työlles kaiken
yöt ja
perheesi arjetkin/
itseäis et säästellyt
sairastelitkin
ajallas/
  palkkaksesi sait
yt:t
pois sinut potkittiin/
nyt on aika uus
perhees maailmalle lähti
sairastelet yhä ajoillas/

säästät...

säästät pahanpäivärn varalle,
aherrat ja enemmänkin aherrat
silmäsi eivät lepoa
saa,
kehosi ei levätä voi,
säästäthän,
muttet itseäis

lähdit...

lähdit elämästäin,
jätit tyhjää,
lähdit ja tyhjän jätit.
  kasaan elämääni,
kerään itseni,
etten minäkin
lähtis ja
tyhjän jättäisi.

viisas...

olevinaan viisas,
ihan hauska juttu,
mut
viisaat vain
katselee, silmillään tunnustelevat,
he
vain viisaita,
sinusta opin saaneet.

yksityisyrittäjä...

kaikki ihmiset ovat
yksityisyrittäjiä,
ihan syntymästä
hautapaaseen.
 yksin ihminen päätään kantaa,
kehollaan toimettaa,
yksin kaiket huolen häivät,
ilonpäiviksi vietättää.
  ihminen on yksityisyrittäjä,
samanlainen, kun
maanviljelijä pientilan,
kauppapuodin pitäjän,
kirjanpitäjän tilitoimiston,
autoilijankin.
  ihminen,
ota joskus vapaapäivä.

Esun Runot ja Mietelmät: keskustie

Esun Runot ja Mietelmät: keskustie: keskustie sinä liikutat ihmiset kunnan keskustaan, tuot ja viet, mutta annat ihmisille aikaa ihailla kirjonkylän elämää, seurata luonnon p...

keskustie

keskustie sinä liikutat ihmiset kunnan keskustaan,
tuot ja viet, mutta annat ihmisille aikaa ihailla
kirjonkylän elämää, seurata luonnon päivää.
ympärillesi kunta kehittyi,
lehmipolusta hevoskulkuisiin,
sitten sorapäällyste pölyävä,
kunnes asfaltti kulkua helpotti,
pois pölyn pyyhki.
   aikansa kuljettiin,
rospuutto routautti keskustien,
kuoppaseksi  jumputti.
kauan kesti kurjuus routamaan,
kunnes ihme ilmestyi,
uuden pinnan tekijät.
sileäksi keskustie jälleen kulettui,
siinä kelpaa ihmisten jälleen
kaunista kuntaa ihastella.

kevät...

elämä on luonnon kevättä,
vihertyviä niittyjä,
voikukkia tienvierustujen,
elämä on kevättä,
solisevia puroja,
lehtipuiden silmuja,
tuoksuupa jo hieman tuomikin,
laulaa linnutkin kevään riemua.

tänään on päiväsi

tänäänkin olet ainutlaatuinen,
toista  samanlaista ei ole.
  tänäänkin on päiväsi,
juuri sinä sen teet.
  sinä,
juuri sinä olet elämäsi
kokoinen.

metsälampi...

kivi on kovapintainen,
sisuksensakkin.
  sammaleet hyväilevät paljasvarpaitani,
käpy nipistää,
muurahaiset tervehtivät vikkelästi,
itikatkin .
   istun metsälampen
reunustalla,
kovapintaisella kivellä,
varpaani sammaleessa.
  lumpeenkukka kuvaansa
heijastaa,sinitaivas hymyilee,
mieleni huilaa lampen
pinnalla.
 

hymyilet...

hymyilet,
minä en,
ihmettelen.

kadun täyttävät ihmiset,
samaan suuntaan menevät,
minä en,
meen kauppaan,
en hymyile.

hymyilet kassalla,
olet töissä,
hymyilet ja
hymyilet.

maksan ostokseni,
hymyni on hyytynyt,
sinua se hymyilyttää.

tyhjä pää...

tyhjä pää,
olen vaan,
ei ressin ressiä,
ei hitusenkaan hymyä,
olla möllötän vaan,
levollista aikaa.

päivän työt pärähtää,
nyt pää täynnä touhua
uutta ja vanhaa,
monet tavantakaa,
useimmat uutukaisina
käsiini saatan.


tyhjä pää,
ilta kotiin saa,
kehonmieli levolle
herkiää.

pilkkakirves...

pilkkakirves heilahtaa,
ivasta hymy lyö,
muttei se
viattomaan satu,
lyöjäänsä
kimpoaa.

Unelma....

Ilta luo tunnelman,
Haikeuden ja unelmat,
Ilta on romantiikan aikaa,
Kuu ja tähdet,
Kanssasi.

Muruset...

Kaikki on paljon,
Puolet siitä vähemmän,
Murusilla onneni elää,
Niitä kerään,
Onnen hetkiäin,
Ne ovat minulle enemmän.

Ilta..

Ilta, pitkänpäivän takana,
Tulin juuri,
Käyn iltateelle,
Yökin kutsuu,
Unimaille maistuville.

Kevät...

Kevät mieltä kohottaa,
Ryhti suoristuu,
Mieli
Ihan nupussaan
Luonnon keväässä,
Sinitaivaan alusmailla.

  Pitkä oli pimeä aika,
Talvenselän kaukainen,
Nyt
Rinnassa kukittaa,
Kevään silmut,
Luontoäiteen suloaikaa.

turha aika

turhaa aikaa ei
ole,
on vain
hetkesi.
  aika on jokaisen
puolella,
vastamäessäkin,
sillä se käy
myötäpäivään,
vuoksesi.

kevät...

kevät aurinko aukaisee
ihmis
mielet,
lehtipuun silmut ja
kedon kukkaset.
kevät puroina lorisee,
purotkin elävät,
syksyllä pois valuvat.

viimeiset sanat...

ihmisellä ei ole
viimeisiä sanoja,
vain tämän päiväisiä.
   huomenna sanat
muistoina maistuu,
mut vain ne sanat,
jotka eivät olleet
viimeisiä sanoja.

varjosi...

katsot ohitsesi,
näet varjosi,
menevän ja tulevan,
mut
sinä vain paikoillas.
 

hymyleis...

en vaivoiksi tahdo,
mut
haitaksi jouduin,
en taivasta palvo,
mut se vain kattonain.
  voi, kunpa kevät saapuisi,
niityt viheriöis,
sinitaivas hyvin mielin
hymyleis.

kokonaan..

elät vasemmalla kädelläsi,
puolittain.
käyttäsit kumpaakin,
eläisit
kokonaan.

tulevaisuus...

yhteiskunta,
joka unohtaa heikomman,
semmoinen yhteiskunta on
tuhon oma,
sillä siltä puuttuu
tulevaisuus.

turhan ilo...

missä ovat ne ilonpäivät,
jotka
minut
helvettiin saattelivat,
missä on ystävät sulosuut,
kädet avuliaat
  ilonpäivät kalusivat
iloni,
veivät voitontahtoni,
mutta eivät tienneet,
että sehän oli
turhan iloa.

yksin...

yksinäiset huoneet
seiniä täynnä,
avarampa,
kuin
ulkomerellä.
  hiljaisuus kaikuu,
mieli merellä seilaa,
kävelen yksin.

rakkaus ja raha...

raha rakastaa
hetkisen,
sen verran, kun
sentit riittävät,
sitten alkaa
köyhyys,
armoton rakkauden nälkä.

jotain hyvää...

jokaisessa ihmisessä on jotain,
ilkiässäkin jotain
hyvää,
kiukkusessa saattaa
lempeys valloittaa.
pelottavat kasvot saattavat
olla lempeyden hempeät.
   jokaisessa on jotain
hyvää,
pahanhan jokainen
tunteekin.

rikkaat ja köyhät...

rikkaat ja köyhät
ovat ihmisiä,
yhtä turjakkeita,
kuin vain olla voi.
  kumikin kerää
ahneuksissaan,
   toinen nälkäänsä,
toinen enemmän,
   toinen säästää,
toinen enemmän.
   mut kuolevat tyhjätaskuina.

elämä...

elämä on
nähtävä,
hieman koettavakin,
paljonkin,
vain siten tunnet
eläneesi.

Kätesi...

Kätesi on turvallinen
Mielesi sylilämmin,
Mielelläni minä
Tässä.

Jänis ja ajokoira...

Varikseni nauroi
Itsensä heikkoon happeen,
Ny
Tolpan nokassa kalpiana seuraa,
Kun lokit juhlii pihamaalla.
Lintustani nauratti makiasti, kun
Jänis juoksutti muotovaliota ajokoiraa,
Jolla kaikki hyllyt mitaleita täys.
Ajokoira oli niin näännyksissä,
Ettei luppakorvansakkaan värähtänyt ja
Nolona se koiran koppiinsa väsähti.

Hetki

Yksi onnellinen hetki,
Se korvaa tuhannetkin
Ikävyydet,
Pieni hetki.

Unelmat....

Unelmat elävät ennen todellisuutta,
Arkeen kuihtuvat,
Huomiseen siirtyen
Arjen taakse katoavat.

Aivankuin, kedon kaunis kukka.
Syksyllä lakastuen jotta
Keväällä loistossaan.

Varjo...

Huominen on tämän päivän
Varjo, tahi seuraavan
Edeltäjä,
Kunhan vain
Kuljet oikein.

työviikko....

työviikko alkaa,
ain yhä tarpeellinen,
mut
vaikea on ylös nousta.
   kel työtä, hän siitä
onnessaan
venytelkööt,
sil
työ
on enemmän, kun
elanto.

karannut sika...

keneltäköhän on
porsas karannut,
juosta vipeltää
kantatie kaksnelosta,
sitä entistä mahtitietä,
mut,
jonka ely-keskus
uudemaan
routimaan jätti ja
siallakin saparo
heilahtaa,
kun sorkat koloihin
kopsahtaa.

sinisilmä

sinisilmä kauniskasvo,
hiuksesi luonnon vaaleina
hulmuavat,
kasvosi kauneuttas
jalostaa.
  lähit lätkimään,
jätit mut
nuolemaan
muistojais,
sinä
sinisilmä
kauniskasvo.
 

tasatahtia...

rappusilla kuljetaan
ylöspäin,
toisinaan alaspäin,
melkolailla tasatahtia.
  tasamaalla ei rappusia
tarvita,
siellä mennään
muuten vaan tasatahtia.
 

nyystölän kylä...

nyystölän kylä,
tien vierustan kaunis maa,
siellä luonto kauneuttaan varjelee,
ikihonka jylhänä humisee,
sillä pinta harmaantunut,
nähnyt elämää enemmän.
   nyystölänlahti päijännettä
kuvastaa,
muuttolinnut saavat hetken
levähtää,
sil
rauhaisaa on nyystölän
kaunis maa,
jossa
elämä kauneuttaan
ilmentää.

susi...

sudella nälkä,
vaanien tappaa,
raadellen vatsansa täyttää.
susi tuo julman kaunis,
ei laisinkaan metsän eläin,
vaan ihminen
elossaan.

viikonpäivät...

viikonpäiviä on seitsemän,
kaikki erimoisia,
viikonpäivät lisääntyy viikoiksi,
niitä neljät ja kuukauteen kalenterautuu,
kunnes kaksitoista neljää nimittelee
ihteään vuodeksi.
  vuosi on aika iso,
mutta isoäiteensä on jo
vuosikymmen,
jolla on ylärima vuosisadassa,
mutta
siihen tarvitaan jo hyviä keenejä.

verot...

jos veroja ei ois,
oisko toimivaa
yhteiskuntaakaan?
  kenties,
mutta taitais olla kurjanmaan
orjavaltaa,
menomeininkiä hellurei.
  verot ovat
heikomman almuja,
niillä ketjun heikoimmat
yhteiskuntaa
yli syöttää.

laskento....

laskento on ynnäämistä,
takaperin vähentelimistä ja
hitosti nollia.
en taitanut hyvin matkikkaa,
niinpä opettelin
kertomataulut ja muut jakojäännökset
ulkoa,
ei tartte turhia funtsia,
senkun vaan muistista,
kertoilee.

varis....

varis vaihtoi jalkaa,
ei tahdo yhtä aikaa kumpaakaan
puuduttaa.
sähkötolppa on sen
näköala paikka,
ovat niin sopineet,
mutta
lokin pahukset eivät aina pidä
sovituista kiinni.
varastelevatkin ihmisten jäätelöt
toreilla ja paskovat minne sattuu,
eivätkä osaa laulaa.
  varis on nähnyt sitä sun tätä,
siksi tätä
tolppaa se ei jätä.

sinä...

sinä,
olet arvokkaampi,
kun helisevät sanat ja
yli kiillotetut lauseet,
sinä,
olet
rakas.

ilta...

ilta hämärtää,
päivä mailleen laskeutuu/
vienotuuli saattelee/
luontoäitee yöpuulleen laskeutuu,
äänet hiljaisuudeksi uinuttuu/
ilta luo
hetket, joissa varjotkin elävät.

päiväni...

kaikki päiväni saapuneet,
hetkessä menneetkin.
aikaan sain,
mitä vain,
mut puolittain huviksein
vietin ain.
elämää ei valmiiksi saa,
puol tiehen
jääp vaan.

tuuli...

tuuli tuivertaa,
niityn heinää taivuttaen,
pihakoivua keinuttaa,
hatun
multa nappas.
   tuuli tuli hiljan kovaa,
vaivihkaa tuuletellen.
tuulessa leivokin liitää,
siinä kyydit luonnon voimat,
niillä taivaan linnut liidellen
ilmojen halki sukeltelevat.

pilvet....

kaikki pilvet taivaalla
siintää,
aurinko niitä hyvin sietää,
tuulisateet myrskyisät taivaanrantaa
salamoittavat.
pilvet päivällä
näkyvät,
yöllä varjossaan viettävät,
kuun hämyssä
kuulottuvassa.

maisemat...

maisemat luontoa kumartavat,
havupuut jykevät,
lehtipuut taipuisat,
kesäheinät heiluvaiset,
lumihankiset kantavaiset.
  jänis ilosta loikkii,
se kettua kenkuttaa,
luonnonlintua naurattaa,
näätää suututtaa.
maisemat luontoa somistaa,
ikihongat historiaa opettaa.

kukkaset...

kukkaset kukkivat ajallaan,
kesäniityillä tavoillaan,
ovat hetken ja menevät,
tullakseen ajallaan takaisin,
niin on luontoäitee
sanellut.

katseesi...

kasvosi ovat tutun
näköiset,
silmäsi luokseen vetävät,
asenteesi meidät
yhteen
saattaa.

tyhjää...

elämä on tyhjää,
elämä täyttyy tyhjyydestä,
elämä jalkoilee.
  ihminen on koiran
taluttelija,
remminpäässä kumpikin
itseään kaipaa.

kaikille ei maistu...

kaikille ei aina maistu,
elämä on nälkäinen,
hymykin viettelee.
totinen ihminen tympiintyy,
hänhän tuntee
hymyn tuotteet.
   ilomielet surua pyyhkivät,
aamusella siivoavat.
elämä on sielujen
käsipareja,
hymynaamoja itkun
surressa.

sinä...

sinä,
enemmän,
kuin sanat,
haluan olla lähelläsi,
en sanoilla kerro,
annan läheisyyteni tuntea.
  sinä olet enemmän, kuin minä,
vähemmänkin,
mutta yhdessä olisimme
enemmän.

kuiskaan

kuiskaan, kun en mahdu
sanomaan,
kerron äänetönnä,
katseeni silmäsi
tavoittakoon,
sanomani
kertokoon.

maaseutu...

maaseutua nakertaa
tuholaistoukka,
kaupunkilainen tytön heitukka,
läskiperseinen
pojan nulikka ja pietari suuri,
niin juuri, se
 hymypää
ministeri, jolla avaimet
valiokuntaan,
sinne valtiosalien pyhätöön.

maaseutu ja kanahäkki....

elävän maaseudun kohtalot
kaupungeitten kerrostaloissa
lymyää,
siellä
kanahäkkisissä
kotkotus häkeissä ihmiset
itseään haukottelevat,
pois maaseudun
ikkunaruuduistaan
pyyhkivät.

ajat...

mitkään ajat eivät huomista
luo,
eilinen varjonsa jätti,
pois entisen mukaansa otti,
huominen alkaa ajallaan,
herätessään.
  sydämmen äänet
huomista luo,
sykkivin sydämmin,
avoimin mielin,
ne huomisen luo.

orvon tie...

orvon ja yksinäisen tie,
tie ei minnekkän vie,
vain poispäin elämä soljuu,
pois on perheen turva,
kaukana on
äidin syli,
isänkin
ohjeet kuulematta kaikuu.
orvon tie,
minne se vie,
siitä luontoäitee enemmän
aavistaa,
mut kuljettava on tämä,
vaikei se mihinkään vie.

rakkaus...

rakkautta on paha silputa,
itkettää ja
sydäntä kaivertaa,
rakkaus on
kokonaisuutta,
sitä oman makuista.

muurahainen moottoritiellä...

näinköhän oikein,
kuulinkin,
mutten
luokseen kerinnyt.
  muurahainen käveli moottoritiellä,
sillä oli
kumisaappaat jaloissa,
villamyssy päässään ja mennä vipeteli,
ohitteli mopoautonkin ja yhden
jaguaarin,
jota ajeli filmitäthti suuren maailman.
   poliisit vilkutteli komiasti valojaan,
muttei
muurahainen kaistaa vaihtanut,
vipelteli vaan.

jänis....

jänis on luonnon eläin,
rusakko
siitos sonnin sutaisema.
   jänis on valkoinen,
pitkät korvat ja
mahoton metsän loikkija.
   jänis on
valkoinen talvisin, kesähelteillä,
toisenmoinen,
mut
rusakko vaan
kettuakin naurattaa.

pieni ihminen....

pieni ihminen
isoksi viruu,
lihoo ja pyöreeksi
muodostuu.
  pieni ihminen ei kutistu,
isoihminen vanhoilla päivillään,
kuivakkaaksi kutistuu,
natisevien polvin
jonoa
kassalla pidentää.
   pieni ihminen,
aikamoinen varttuessaan.

ikipetäjän vierustoilla...

taivas katsoo ylöspäin,
varpaani sammaleessa.
itikka inisee korvissain,
väistelee huitauisuani,
on notkea eläjä.
  poltan nortin,
paha tapa,
mut olkoon.
olen kerännyt ämpärillisen puolukoita,
korillisen sieniä ja
olen hyvillä mielin.
  taivas on korkealla,
minun korkeuteni on
tässä,
kannonnokassa,
ikipetäjän kotomailla.

sinitaivas...

sinitaivas pilvenhattaroineen,
kuulas pakkasaamu varhainen,
äänetön hetki,
luontoäitee päivään itsensä
valjastaa,
lapsukaisensa päivän selkään
puetuttaa.
   kylmä,
mutta vain
poskipäissä,
voi miten onkaan ihanaa
avata silmänsä
sinitaivaan sinessä.

pihkanen koura...

pihkanen koura,
avaran katseen kättelijä,
suomalainen mies,
metsämies,
erämies
luonnonhelman.

kurjuus...

kurjuus on ihanaa,
ei kutituta
kirkkoherraa eikä
kunnan suurta herraa syyhytä.
  kurjuus on tauditonta
aikaa,
pasillit eivät kurjaan koske,
kuolevat
   räkätautiin sylettävään.
kurjuus on
rikkautta viehättävämpää,
laittaa
poskipäät punoittamaankin.

yhteisten etujen ajelija...

yhteisten etujen ajelija,
omien haalija,
korppikotka nälässään,
turhan nälässään,
politiikkoa uuvuttaa,
yhteisten etujen ajelijaa...

vieritin...

vieritin itseni
viereesi,
tuoksut hyvältä,
oikein hyvältä.
  annan osoitteeni,
mutta tulen sinua hakemaan,
et
kysy, etkä
vastaile,
minä vaan.

kollin pallit...

varista naarattaa,
päästäinen vetää hengensä
edestä hankikannolla,
punatulkku irvistää koko
otukselle, mutta varista vaan
naarattaa.
   kissa jahtaa
päästäistä,
olis saanut nuorena kiinni,
mut
nyt
maha roikkuu ja häntäkin
vauhtia hidastaa,
ja komiat on kellukkeet
kollilla vain.

kirkonkylä...

kirkonkylä,
taajaman kukko kiekuu,
pappi ja kunnantalo,
kauppa ja toinenkin,
soittoruokala maukasmatti.
  kävelen keskustietä,
nopeasti kävelty,
ihmiset entisiä,
uudet eivät osaa.
  meen vihille kirkonmäellä,
morsian on tulossa kaukomailta,
jos ei
jäänyt tienaamaan .
  kalastelen ihmisten silmiä,
kaikilla on kaihi,
kävelevät pää alaspäin,
kuin hevoseni,
joka naapurin tyttöä pihatossa
selässään kyydittää.

veitikallista...

elämä on ohimenvä
suvituuli,
pakkaskeli narskuva,
hallaöinen viima.
  elämä on
syömällä paskottu,
juomalla juhlittu,
elämä on kerrassaan aika
veitikallista.

muurahainen....

kaikki muurahaiset on
samankokoisia,
näyttävätkin samanlaisilta,
ovat ahkeria vipeltäjiä, eivätkä
paljoa lakkoile ja mieltänsä
pahoittele.
  muurahaisellakin on joku
merkitys,
samoin kuin kieroon kuivaneella
ihmisellä,
mut
mikä lie...

hullu kaverini...

kaverini on
puol hullu,
tahtoo kokonaiseksi,
täydeksi pöpiläksi.
  hällä on ain hauskaa,
surut hällä ei reissussa näy,
ilomieli valveilla yhä ain.
kaverini taitaa monet taidot,
hällä hirmuinen on kunto
kehikon,
omansa treenatun.

vaikutusta....

ihmisellä on vaikutusta,
säteilee,
kellä lie,
polvi nousee,
joillakin viel,
   kyllä ihmisellä on vaikutusta.
ihminen on luotu kahden silmän varaan,
toinen voi mennä mykäksikin,
mutta
silläkin
on vaikutusta.
ihmisessä on kuusi kilometriä
suolistoa,
silläkin on vaikutusta.

röyhtäsin...

röyhtäsin,
kuuluvasti, sain katseita,
kerrankin.
  hienostopöydässä ruokailtiin
hienostelluin tavoin,
minä vaan omin avuin ja kiitokseksi
röyhtäsin,
jolle pää kokkikin
kumartui.

hyväntuulinen....

hyväntuulinen elämä,
myrsytuulisesti
sylissäni itseään
huilauttaa,
päiväni öitä
uinuttaa,
virkiäsilmäisenä
aamuttaa.
  karu on
kiven silmä,
rospuuton hurjan,
kulovalkean tavoin se
uniani vainoaa.
hyväntuulinen elämä,
se täytyy elää,
muuten kaput lie,
ja hoppu
loppu.

hevonen...

aamun sarastaessa
luonto hirnahtaa,
pollen kanssa huomentaa.
talutan tallista hevosein,
laitumelle lumiselle kaviomme käy.
suomen hevonen,
liinaharja hevosein,
seuranain yhä vain.
  urhoksi ristitty,
jalorotuiseksi kastettu on
polleni tuo.

tarjottu...

elämä on soutuveneellä
soudettava,
airoilla ohi karikoiden,
luovittava yli
matalikoitten.
elämä on kertaalleen tarjottu,
toistamiseen ei
tarjous toistu.

olen vaiti...

olen vaiti,
puhetta piisais, mut
kuuntelijat tylyinä.
kokous,
jossa asiat päätetään,
olen vaiti,
mut
asiaa piisais...

elämä on ihanaa...

elämä on ihanaa,
tuskaisen unista,
aamuhyväisen ilosilmäistä.
elämä on itsensä kokoista,
miten kukin haluaa.

tekopyhä...

tekopyhä ihminen anelee,
arki kauas katsoo,
sunnuntait ovat
ennen manantaisia,
niitä arkisen aikaisia.

helevetti....

helvetti on tekopyhä
huone,
raamattu lienee
pirunkin,
luen lasten satua
lapselle,
hälle jolla
kaikki edessään.

aika....

aika kulkee,
kulkenut ennenkin,
jatkaa jälkeenikin,
elän,
ajallain.

huomenna...

huomenna voi
olla toisin,
hymyilethän tälle päivälle,
pidät välisi
ihmisiin,
sanothan kaiken jo tänään,
sillä
huominen kaiken
muuttaa voi...

elä...

elä,
sillä olet sen
ansainnut,
elä
kunnolla.

harmistus...

ihminen on  suuripieni ja
suurisuinen,
ihminen
on
loiselukka,
luontoäiteen
harmistus.

jokapäiväistä...

elämä on katsetta,
eilisen huomista,
tämänpäivänkin.
elämä on itkusuita,
hymykasvoja
ihanoita,
elämä
on
jokapäiväistä.

kirkonmies...

kirkonmies uskoton,
herran sanaan
harhautettu.
uskovainen ihminen katsoo
ohi kulmien,
hällähän synnin päästöt
tekemättä.

jeesuksia...

jeesuksia on on vain yksi,
uskovaisia useita,
uskottomia monia,
mut
minä uskon, sillä
enhän muuta taidakkaan

padasjoen kulmakunta...

padasjoen kulmakunta,
päijänteen helmen
sinivetisen.
luonto täällä puhelee,
ilmanvirrat puhaltelee,
maisemat luonnon luomat,
ihmisen mieli vain
ihanoi.

työmaa...

työmaa,
aamusta alkaen,
mielen täyttää,
vatsan täydeltä
koko
elämänkin.
   työ,
elämän eines,
sosiaalinenkin puoli,
kaikessa on sittenkin hyvä
puoli.

vanha manner...

vanhan mantereen
epärehelliset
ameriikan loivat,
jättivät
mantereen kotimaan,
jota yliajan
solvaavat,
mutteivat muista
syntymäänsä.

minä vain...

minä vain,
ihan ihtenäin,
koti,
siellä minä vain,
yhä ain.
koti,
sieltä kaikki lähtee,
kodista.

ruoka...

ruoka on elinvoimaa,
maukasta huomispäivää,
hyvää päivällistä,
ain tarpeellista.
ruoka on kielenmielen
maukasta,
itämaista lähiseutua,
hyvänmielen maukasta.

ikipetäjä...

ikipetäjä lämmittää,
puristan honkaa,
lämmittelen,
mieli keventyy,
honka on enemmän,
enemmän,
kuin minä.
  luontoäitee ymmärsi,
ettei ihminen ole
kestävää sorttia,
siksi hän ikihongan kasvatti.

hankisää...

kevät
kaiken uuden alku,
entisten aamu,
elämän kevät,
sillä taivaan maatkin
elävät,
sillä,
niin kaunis on
hankisää.

nyystölän lahti...

nyystölänlahti avautuu,
jäät pois kuvastuu,
kevät rientää
muuttolintuineen,
kesä
armahin suvettuu.
päijänteen lahti,
kylän suuri mahti,
sydänten suurin
sinivetinen.

oleskelija...

oleskelija,
mukana olija,
toiset vaan.
  ahertelija mieltään
keventää, työnvarjolla
rauhoittaa.

viisas....

mikä viisas,
tyhmäkö,
kuka lie,
tapoineen hyvineen.
eläin ei ole viisas,
luonnonlait sanelevevat,
ihmisellä on mahdollisuus,
viisas tai
viisaampi.

elämän poika...

elämän poika,
hymyhuuli
aamujen,
hankien kantavien,
kevätsäiden hohtavien ,
aamuaurinko,
elämän poika.

luonto...

ihminen luonnostaan vaan,
mut
kannattaisi elää
luonnon mukaan,
sil
siellä elo
soljuu
luonnostaan.
  ihmisellä on luonnottoman huonot
tavat,
kateus ja ahneen,
miks
ei luonnon tavat vaan.

hämäryys...

aamun hämäryys
yöstä vaan,
hämäryys tuosta vaan
päivän luo.

jumala ja piru...

uskotko jumalaan,
oletko tutustut
piruun,
vai ootko vai keinutellut
ihteäis...
huomenna kuolet, tai myöhemmin,
mut
kumpi sua
taluttaa...

persaukinen...

elämä ei oo persaukisen hommaa,
debit ja kredit,
niin
kortti kysyy.
raha on
kulkulupa,
tärkeä viisumi.

silotellaan...

elämä on tämän hetkistä,
silotellaan
huomiseksikin,
sillä
kuoleminen ei mitään
hyvitä.

onnen omenat...

onnen omenat,
tunteen unelmat,
niitä
elon tarjotimellain.
   kampaan hiukseni,
näen itseni,
onnenpekka
kerrassaan.

onnen hetket...

onnen hetket,
vietetyn oloiset,
pois on
mieli murehtivaisen,
on vain hetket
onnenmaan.
onni on elää,
onni on enemmänkin,
sitäkin takataskussain.

viettelin...

viettelin hetket,
elämäni kokoiset,
mut nyt hidastuin,
oon vanha,
ennen nuorempi,
mut
minussa on suden tuskainen mieli,
se
mieli,
että palaan .

padasjoki...

padasjoki virtanaan
päijänteeseen solisee,
sinivetiseen tehinselkään
lainehtii.
kuntapahanen,
rukkasen kokoinen,
mut
ihmisen näköinen,
kuva päijänteen pinnallakin
siit kuvastaa.

unohdin...

unohdin sanoa,
olet
tärkeä,
elämäni valo,
kuu ja
hämärä.
  kuljen varjonais,
tähdet hymyilevät,
suopursu tuoksuu,
kanssasi elän.

matalapainetta...

matalapainetta,
meen takas,
maaten.

kuultua...

kaikki mitä tiedän,
sen tunnen,
muut
ohimennen kuultua.

ilmat...

ilmat on keväisen
viileät,
lisäsin itseeni annoksen
kaamosta,
näin en erotu
liikenne valoissa.

ilonen päivä...

iloinen päivä,
en iloa nähnyt,
kunhan tein sen iltaan saakka,
nukahan kohta,
siin
sen ilot.

papin rakas...

noitusin perkeleesti,
suutuin saatanasti,
hiki mielestä lähti,
nyt oon
uupuneen onnellinen,
minä
papin rakas.

luontoilta...

talitiainen ja tity tyy,
hohtavat hanget sekä
luontoilta.
on keskiviikko,
kevään aikaa,
pajunkissat pääsiäistä
virpovat.

tunnen...

tunnen monta
hyvää ihmistä,
haluaisin tulla yhdeksi heistä,
siispä
kuuntelen
heitä,
aattelen ja
kiertelen mielessäin.
   ehkäpä löydän
hyvien ihmisten
oven.

itsetuntoinen...

itsensä kera vietetty aika
on
huomisen laatu aikaa,
sil
vain itsetuntoinen selviää
orpojen ihmisten seassa.
ihminen on omansa,
ei sen enempää,
korkeintaan kohtelias
tavatessa.

ennakkoluuloton...

ennakkoluuloton asenne
elämään vie,
ovet suuremmat aukeavat,
pienemmät
useimmiten.
asenne kolhuja saa,
mut niistähän kulku
elämään vie.

ihminen...

ihminen,
kaikkea maan ja taivaan
väliltä,
kaikkea.

kainomieli...

pienet jutut suuria
kertovat,
niissä kainonmielen sanomaa,
aran ihmisen leipomaa.
maan hiljaiset enemmän näkevät,
suur suut
vaahtoavat,
ovathan vain
kylänmiehiä...

sinä...

sinä olet tärkeä
jollekkin.
  kaikilla on joku,
joka sinua
hyvin silmin katsoo,
vaikket sitä
ain
uskoiskaan.

itku...

itku on helpottavin
mielen kevennyttäjä,
kauppa evään halpuuttaja,
mut
itku,
ihan itsessään
hymyilyttää.

näkymät...

ihminen ilman toista
ei
itsekkään
mitään,
ei sanasen vertaa,
ei katseen näkymää,
hyvän ja pahan vertaa.
  ihminen kopioi
itsensä,
toiset huonoimmin ja
heille
luontoäiteekin
hymyilee.

nyystölä...

nyystölä,
pieni kylä,
suuren maailman mailla,
takamailla,
luontoäiteen helmoissa
luonnonhelman.
siel
ei
tekoäly hyvin voi,
siel
elämä hyvin
voi.

luukasa...

ihminen on luukasa,
vesilätäkkö ja hevonpaska.
iho vaatteena roikkuu,
kuivakkaasti tai
hyllyen kantajaansa
varjelee.
vettä vaan,
sitä koko komistus
kokonaan.

suuret setelit...

suuret setelit,
seinästä revityt,
mis lie.
kortilla hoitelen,
vilautan ja makselen,
huoleton on hetkeni
maksuvalmiuden.
  seteliraha on rosvon leimaa,
siinä keikka holviin
kataliin,
mut,
kortti herraksi pyhittää,
ligviditeettiä osoittaa.

puhelinpylväs...

puhelinpylväs,
asutustila,
kirkonkylä ja kunnanjohtajan
tärkeä puhelu.
varis nököttää nupissa,
tikka käpyään hakkaa,
pilvetön taivas,
kuljin ohi.

vapaus...

vapaus on askelia kauemmaksi,
mielen leikkiä,
elämän hurmaa, vailla
kiinnipitäjää,
liidellä kuin lintu,
astella, kuin muurahainen,
mietiskellä mielensä mukaan.
vapaus on askelia,
vastuun kulkemista,
vapaudessa elämän hurmaa.

taivaanranta...

taivanranta on kaukana,
katseen
päässä,
en sinne yllä,
   katseeni rientää,
siristäen sinne yltää,
käteni hikoavat,
taivaanranta on vain
katseeni päässä.

katso ulos..

kastso ulos,
katso itsestäsi pois,
näet
poutapäivän,
auringon hohtavat hanget,
kesäniityt vainiot,
katso itsestäsi pois,
näet elämän.

hasakki...

kaikki valot eivät
päivällä loista.
   katuvalot sammuneet,
pirttien lyhdyt sammuneet,
sil
kaikkeuden valolla on
työvuoro.
   luontoäiteellä on semmoien hasakki,
jolla tätä
rysänperää valaistaan ja lämmitellään,
siihen ei lie
kilpailijaa toista.

yö...

yö,
hiljainen ja tumma,
äänetön ja kaunis,
kuiskauksen
äänetön
hetki.

helvetti...

helvetti on kuuma juttu,
sinne joutuvat
hyvät,
sillä hehän
kirointa ihmismieltä.
   pahat saavat selkäänsä jo
maallisissa
oikeuksissa ja voivat viellä
valittaakkin.
   helvetissä on
toiset
tuomiot.

katseesi...

katseesi on
kauniinpi,
kun unelmani,
katseesi luo
minut ja sinut,
lapsemme ja
kohtalomme.

padasjoen herrat...

Padasjoen herrat narraa,
kuutamon varjoa,
sitä keskiyön kulkijaa,
sillä tämä
rollailee maakuntahallitukselle
kaikki kunnan jutut,
ne
keskustien kokoiset.

kilo voita...

kilo voita on kaksi pakettia,
ostan toisen,
paistan muikkuja,
Puruveden hohtavan maukkaita,
sieltä Savonlinnan kuppeesta,
ooppera aarioiden loisteesta.

reissumies....

reissuduunarin ilta,
ikävää,
väsyttävää ja kaipausta,
unta puolinaista.
reissumies tuntee,
kaipaa ja
ajattelee,
muttei eloaan
sen enempää..

Enemmän....

Ystävyys on
Sanoja enemmän,
Ystävyys on luotu
Luottamuksen tuella,
Siksi sanoja
Enemmän.

ilot...

kaikki ilot on itkulla
väännetty,
ilot,
ihan turhia,
itkuilla sentään
merkityksensä.

metro...

syyskuinen ilma
maaliskuussa,
pajunkissat kukkivat
heinäkuussa,
ajelen metrolla lahdesta
padasjoelle,
perhana,
tää on hienoo.

hymy..

hymy,
mielipide ja täysikuu,
pähäpäivä.
hymy ei itkiessä sula,
silmät sen sanovat.

tulevaisuus..

tulevaisuus on tämänpäiväisen
huomen,
minuutilleen,
mutta ihmisten kasvot ahavoituneemmat ja
uusiakin
ilmeitä vauvat jokeltavat.
tulevaisuus pitää mielet hyväntuulisina,
joskus tosin omatunto kolkuttaa,
mut
sehän vain mieltä
ylentää.

Niityt...

Kaikki pellot eivät viljavia
Tähkäpäitä,
Toiset tyynenä niityttää.
Kedon kukkaset vienosti hymyävät,
Kainosti keinuttelevat,
Niis itää
Elon koreus.

Aamu...

Aamu,
Mikä ihana aamu,
Olin unimailla makoisilla,
Ny
herääminen
Silmiä siristää,
Mukavasti aamuttaa.
  Unissain olin onnenmaissa
Juhlavissa.
Herään aamuuni arkiseen,
Tunteitten todellisiin,
omaani.

luottamus...

luottamuksella on pitkät siivet,
niillä liidellään
yli karujen vuorten,
myrskyisten merten,
luottamus kantaa
yli toivottomuudenkin.

ystäväsi...

sanoilla  sanon,
sydämmelläni tarkoitan,
silmilläni vannon,
käytökselläni toteutan,
haluan olla
ystäväsi.

kontulan ostari...

maailma on pimee paikka,
ellei aurinko jaksais
helottaa,
mieltä hitusen lämmittää,
pirttiin valoaan loistattaa.
  maapallo on
ostari,
kontulan ostari.

huilahtaa...

taivas ei aivasta,
sataa vaan,
ukkostaa ja paistattaa.
ihminen vain yskii ja
aivastaa.
   sinitaivas,
viaton äärettömyys,
sinne vain unelmat yltää,
mielenjärki pilvenreunalla
huilahtaa.

Sisukset....

Ihmisiä on monenlaisia,
Ovat melkein samankokoisia,
toiset pulleita,
Toisilla tuskin iho pysyy hartioilla.
Nahkapäitäkin oon nähnyt,
Mutta kauheinta on ihmisen sisäkalut,
Tuumaili vanhempi pakteeri,
Joka opetti nuorempiaan
Kuinka ihmisen sisuksissa
Nautiskellaan.

Laaduntarkkailija...

Elät miten tahdot,
Sinä olet itsesi laaduntarkkailija,
Elät itsellesi,
Annat samalla elintilaa muillekkin,
Niille
Ihailijoillesi,
Kanssaihmisille.

Odotan...

Odotan,katson tulevaa,
Mutten saa koskettaa,
Odotan,
Sydämmeni
Autioituu,
Jalkani eivät minun,
Odotus täyttää aikani,
En näe muuta.

Raastavinta...

Tieto lisää tuskaa,
Mutta tietämättömyys
Raastavinta.

Avoimuus....

Avoimuus näkyy,
Sillä
Kaikki mahdollisuudet
Epäonnistua,
Mut
Useimmiten
Onnistua.

asenne...

asenteellasi päivään astut,
kevyesti
tahi raskain askelein.
päiväsi on
tietyn pituinen,
sil
asenteellas sitä
astelet.

hyvät mielet...

hyvin mielin aamut aukeaa,
päivänselät taittuu,
yöt unimailleen vaipuu.
  se ol
toiveuni,
melkein aina toisinpäin,
joutuu oikein ravistelemaan
itsensä
hyville mielille.

nälkäinen ihminen...

nälkäinen ihminen maailmaa
elättää,
hän kaikessa touhuaa,
monta rautaa takoen,
työtä ja vaurautta
jakaen...
  ylikylläinen paikallaan
lötköttää,
hänestä ei vaivan vaivaa,
hänhän ei
työstä.

yhteiskuntatalkoot...

varis sähkötolpan päässä
katselee aamu kiirettä,
ihmisiä onkuin pipoo,
autot menevät,
äänimerkit kertovat
kiristyneistä takahampaista,
ihmiset menevät
yhteiskuntatalkoisiin.
  variksella ei ole hoppu,
antaa kiireen mennä,
sitten eväspöydälle,
sillä
talkoista eväät makoisemmat.

metsälampi...

metsälampi tuoksuu ajalle,
rauhallisesti pinta väreilee,
kanervikko tuoksuu,
lumpeenkukka kauneuttaan
hyväilee.
aikaa täällä tuskin onkaan,
on vain tila,
luontoäiteen syli.