menin mihin tahansa,
ain itseni koin,
näin ja taivastelin,
kumarassa kulkien,
kunnes aamuni koin,
keväisen aamun,
jota yhä kuljen.
arka ihminen muita säpsähtää,
minäkin, pohjolan karun,
minäkin, vaikka otsaluuni tammea
tuhdimpi.
menin minne tahansa,
ain siellä
itseni
tunsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti