lauantai 10. syyskuuta 2016

vahdi...

elän, kuten päiväni määrää,
kuolen kohtaloni
pyynnöstä,
rakastan mielihyvästä,
elän,
kuten
luontoäiteeni tahtoo,
vaikkei se minua kovin
vahdi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...