varjot...

varjot eivät edeltäpäin kulje,
ne seuraavat, vaikka
juokset vain poispäin,
varjosi on kannoillasi,
kunnes matkasi väsyy

Maaseutu...

Maaseutu tarjoaa luonnontuulet,
Kesäkukkasten tuoksun ja
Pakkaskelien luiston,
Mutta monta muuutakin luonnonluomaa,
Sitä ei vaan moni
Huomaa

Tuulet...

Maailmassa on tuulia,
Tyynenkelin ilmoja ja myrskysäitä,
Linnut ovat oppineet
Niissä luovimaan,
Ihmisillä murheet vain

Kiroilu...

Kiroileminen on rumankuuloista,
Etenkin,
Jos ärräpäitä enempi noituu,
Mutta niillä on joskus
Voimauttavia piirteitä,
Ne nostattavat ryhtiä,
Mutta hetiperään täytyy pyydellä
Luontoäiteeltä anteeksi.
Sillä sen verran on
Häveliästä sanailua

Pora...

Maailma on syvä,
Niin syvä,
Ettei pora läpi mene

Kunnon elämä...

Jokainen haluaa elää kunnon elämän,
Mutta moni paitsi jää,
Sillä kaikille ei riitä
Hyvyyttä,
Sitä rakkauden syvyyttä

Kasvot...

Kun väri loppuu ihmisen kasvoilta,
Silloin on huonot ajat.
    Punaposket syntyvät ulkoilmasta,
Kunhan vain katsoo vastatuuleen

Vauhdikkaat...

Koiralla ja ihmisellä on jalat,
Kaloilla pyrstöt ,
Niiden käyttötarkoitus on
Vauhdikas eteneminen,
Mutta ainoastaan ihminen pystyy
Nauhoittamaan lenkkitossujen
Nauhat

Kelvoton...

Ihminen on hyvä lapsi,
Mutta useimmiten kelvoton aikuinen,
Sillä häneltä on jäänyt
Lapsuus kokematta

Muikku...

Ihminen ei jaksa uida
Maailman ympäri,
Mutta
Muikku jaksaa,
Muttei viitsi

Pääkatu...

Suomen pääkadulla ihmiset
Menevät ain väärään suuntaan,
He kulkevat
Kotoaan pois

Uudistuu...

Ihminen ei uudistu nahastaan,
Ei sisältökaluistaan,
Mutta hällä on aina
Uudistuva mieli,
Se päivittäin itseään peilaa ja
Hyvän kuvan
Ottaa

Terveyskeskus...

Ennen oli kunnissa terveyskeskus,
Siellä ihmistä huollettiin,
Arvet paikkailtiin,
Siellä vanhukset hyvin
Peiteltiin,
Nyt
Yhtymät sairauksia
Yhteen läjään kärrää,
Sinne halvimpaan sumppuun
Sumputtaa

Ihminen on massatuote...

Ihminen on massatuote,
Yleiskupattava,
Kun kerran vaivaistut,
Sinut suuren laitoksen uumeniin säilötään,
Sinne missä halvinta lie,
Sinne ei myöskään
Läheisesi näy

Kun kuolet...

Kun kuolet,
Kuole reilusti,
Älä jää makoilemaan vuodeosastoille,
Sillä
Siellä näet vaivaisia unia.

ei sen suurempaa...

elämää ei pidä suurennella,
ei anakaan itseään siinä,
sillä
aamut ja illat ovat katto ja lattia,
seininä
on päiväsaika,
ei sen suurempaa

autuas...

ei mee hyvin,
eikä huonosti,
sillä
en rikkaa ristiin laita,
mutta sekään ei atuaaks
tee

herpes....

ihminen ei voi koskaan kasvaa
niin suureksi,
että
kuuta suutelis,
mut unelmoida voi,
     eikä siitä tuu
herpestä

elpymään...

pitkän reissun jälkeen haluaa vain olla,
 itsessään ja sitoa peiton korvilleen,
säpittäen ovet ja
vetämällä verot ikkunoihin,
mutta,
kun siitä elpyy,
ovat auki helähtää,
verhot syrjään rullautuu ja menoksi taas,
jotta pääsee jälleen
elpymään

orastaa...

hyvä elämä ei synny,
eikä kasva
itsestään,
mutta se orastaa,

jos menisin pois...

vaikka menis pois,
enkä takaisin tulis,
jään
luoksesis ,sillä
minun paikkani
luonas ain

padasjoki...

padasjoki elää
luonnonluomasta,
vetensä ja salonsa ovat ikipäivien luomia,
niitä ei ihmiskäsi
valmistellut,
vaan luontoäitee niitä ihmiselle muivaili ja toivoo,ettei
ikimetsät itke, eivätkä vetensä
surussa kylve,
vaika vieras kylään
käy

pelätä pahinta...

aina kannattaa pelätä pahinta,
sillä joskus ne ei toteudukkaan,
mut
yleensä kannattaa elää hymy suussa,
sillä se ei hyydy
pakkasissakaan

yksinäisyys...

yksinäisyys on rikasta aikaa,
siinä avautuu tunnot syvimmät,
sillä on herkät tunnot,
joita seurassa ei tunnekkaan,
yksinäinen ihminen näkee syvemmälle,
ihan sinne
seurueen syvimmille

jalkapallo...

jalkapallossa ei oo mitään
järkee,
siksi se onkin niin
mutkattoman
mukavaa

velvollisuudet...

ihmisellä on velvollisuksia,
yksi tärkeimmistä
on
huomisen hyvinvointi,
semmoinen hyvinvointi,
josta huomisen elämä voi avata silmänsä

aamunraikas...

kävelen huomiseen,
en viitsi juosta,
sillä hengästyn ja tuun hikiseksi,
tahdon olla aamunraikas, kun aurinkoni nousee
olen elänyt monia hetkiä,
oon korpisoilla uinut,
mutta
huomista en ole
tavannut,
siksi tahdon olla
aamunraikas

ihmisen kokoinen...

todellisella ihmisellä on
silmät,
jotka näkevät,
hänellä on myös tunto, joka osaa
ymmärtää,
sillä
elämä on ihmisen kokoista

ylivanha...

olen ylivanha,
sillä en pääse enää
puitten latvoihin,
niihin, joissa
poikasena kiipesin ja ilomielellä viheltelin ja
linnut kavereikseni sain,
nyt
puun juurella muurahaisia laskeskelen

orvon syli...

orvon syli on tyhjä,
niin tyhjä,
ettei hän enää siihen itke,
ei itke eikä myötätutonsa elä,
sillä
hänellä on vain itsensä
syli,
johon hän kohtalonsa
pakkaa

olen kiittämätön...

olen usein kiittämätön,
liian usein kärsimätön ja
aina
liian hätäinen,
kun minun pitäisi
hymyillen kaikesta
kiittää

revit rakkautta...

revit rakkautta, vaikka
kerroin olevani
tyhjä,
mutta sanoit taivaanmerkkien näyttävän,
että olisin valittusi,
vaikka olen vasta
elämään kesytetty

tänään on päiväsi...

jokainen päivä on
aamusta kotoisin,
vaikka yö sitä tuudittaakin,
jokainen päivä on mahdollisuus,
sillä yötävasten on
valoisempaa

home...

kaikki on homeessa,
kaikki ja sillä kaikki hyvin voi,
sillä home on
elämän itu,
mutta jättäs nyt julkiset rakennukset lahottamatta

perunanviljelijä....

perunanviljelijä, joka nostaa
ainoastaan siemenperunan,
tuumaa:
mukulat elättävät

aurinko...

auringolla on merkitystä,
ilman sitä,
elämämme olisi tyhjää,
niin tyhjää, ettei pimeyskään siellä näkis

yksinäinen susi...

yksinäinen susi ei kauaa
elä,
sillä se on luotu
porukassa elämään,
niin on laita
ihmisenkin,
joukkueena olemme enemmän
käsiä ja
mietteitä jokapäiväisen
arkisia

kuunteleminen....

kuunteleminen on ihmisen
viisain
ele,
suunapäänä sylki jäähtyy,
ja sitä ei järkikään pysty sanoiksi
selittämään

sairaus on hyvinvointia...

sairaus on hyvinvointia,
sillä ilman sitä
et
tunnenpana hyvin vois

ihminen voi olla kuka vaan...

ihminen voi olla mustalainen,
muslimi tai ateisti,
hän voi olla intiaani tai
saamelainen,
voi myös olla mitä vaan ja
siksi älkööt toiset itseään
korottako

muurit...

muurit pitää olla niin korkeat,
ettei päivä sinne paista,
niin vahvat,
että hulluus sisälleen jää

idiootti...

jos ihmistä ei olisi maailmaan syntynyt,
olisi omenoita pureskelemassa
joku toinen
idiootti

ihminen ei ole sika...

ihminen ei ole sika,
sillä
niin siivoton
on

varpaiden suojelija...

pikkuisen ennen kevättä
on
usvaisaa,
semmoista aikaa,
jolloin silmät hikeä pyyhkii,
mutta villasukat varpaita
suojelee

ihminen on syntyjään....

ihminen on syntyään
toisesta ihmisestä,
munalapsi hän ei ole,
eikä siemenistä itänyt

sota...

sota on monen tuho,
se on voittajan tuho,
sillä ei ole hyviä kasvoja,
sillä suru
joka mieltä painaa

katso valloittajan tätäpäivää,
siellä eivät kasvot
viattomat,
kohentelehat hävinneen paasia,
sen kasvoja sinä kannat

vieras ihminen...

ennen oli yhteiset talkoot,
oli ukkoo ja akkoo,
muoskia
pellavapäitä,
niil pirtti nopiaan nous,
niillä heinät sutjakkaasti
saraaniin tallottiin,
nyt
ihminen on vieras

suuri herra...

suureksi herraksi ei kouluista
kerkiä,
siihen tarvitaan juonikas mieli,
rahoilla kääritty
sielu,
mut
on luonnonoikkujakin ja
he ovat herrojen aatelia

latvassa...

ihminen ei pysy puun latvassa,
mutta
lintu hyvin voi,
sieltä se maailmaa katselee,
eväitään maistelee,
ihminen puun juurella
omiaan miettii

kehrääntyy...

maanantaisin on syksyn tuntua,
sadonkorjuun aikaa,
viikon alkuaikaa,
siit
viikko kehrääntyy

ajatukset...

ajatukset tulee omasta päästä,
ne virittyy
ympäristöstä,
tuulten tuomina,
omin käsin ongittuia

luontokaverit...

ihmisillä ei ole luontokavereita,
sillä tuulet
tuntevat
askeleet,
niillä on varovainen mieli,
joka ei jäätelöä syö,
jäätelöä, joka on tehtaaan uumenissa
tuotettua
lehmän vasikan ruokaa

jokaisessa...

jokaisessa ihmisessä on
hyvyys,
kaikissa on rakkautta,
niinkuin kukkasessa kauneutta ja
rakkaudessa
terälehdet

ikihonka....

ikihonka katsellee sinua,
se haluaa puhella,
sillä  on asiaa sinulle,
tämänpäivän huomiselle

osallinen...

sadatkaan vuodet eivät voi
elää kanssasi
tätä päivää,
siksi ole
hetkesi osallinen

ylin nappi...

ihmisen ylin nappi on auki ain,
sillä hällä on pappi
kylässään,
pappi, joka ei jalkaisin tullut, vaan
internetissä
muuten vaan

täydellinen...

kukaan ei ole täydellinen ihminen,
koska luontoäitee laskekeli
jättää ihmisen hieman vajaaksi,
jotta siihen jotai
sopisi

vuodet...

elämäni kaikki vuodet on olleet
päiviä täynnä,
unisia öitä ja
aikaisia aamuja,
mut oon aina herännyt,
pois tavarani kerännyt

samannäköisiä...

minulla on sukulaisia ja tuttavia,
tuttavat tuntevat
minut,
mutta sukulaisten kanssa olemme
samannäköisiä

himmenee...

aurinko himmenee illan suussa,
aukeaa aamun
herätessä,
senvälisen ajan
vietän peiton suojissa,
kotonain omassain

veto veks...

intoa olis vaikka mihin,
mutta vaivaisenluu
kolottaa,
kihti valottaa ja muutenkin
oon
veto veks

jakoavain...

jakoavaimella voi avata monta
mutteria,
sillä sillä on
venyvät leuat

öyh,.....

ajatus, että olisin suurmies tai
heittö on kiehtovaa,
sillä kumpaakin kiharaa on etutukassani,
joka on siiirtynyt takatukaksi
  mutta tavallisemmin käyn kaupassa, käristelen ostokset
hellalla,
syön ja otan tirsat,
muuta ne voin ottaa vapailla,
sillä töissä täytyy olla fiinisti ja laittaa
mikroon, öyh

ilmiliekit...

ihmisen ei pidä nukkua liikaa,
sillä
elämä kuluttaa tyhjää virtaa,
käy joutokäynnillä,
josta tulee paljon päästöjä,
ihmisen pitää olla ain
täydessä höyryssä,
hikipäässä ja
ilmiliekeissä

neljä pyörää...

autoissa on neljä pyörää,
kuten hevosellakin,
mutta sillä on niissä pitoa,
kavio ei lipsu, sil hevosenkenkä
onnella astelee,
kaurarehulla raviksi volttaa

enkelit...

helvetissä ei lie
enkeleitä,
mutta missä ne sitten
piileskelee?
  oon hyvä ollu,
oon
kutistanut itsestäni pahuuden,
muttei oo enkelit
sipsutellu

kärhä ja suomaa...

suomi täytää tasan sata,
sitten joskus toiset sata,
mutta sitä ennen minä ja
suomaa kulutetaan monta
satasta

ovet...

ovista kuljettaan,
ne suljetaan ja säppiin laitetaan,
ovet aukaisevat monen mielen, niistä sisään päästään ja
ulos keritään,
ovi on
käden kahvassa

sopeutuneet...

maailmassa on monia lintuja,
ne ovat sopeutuneet,
toisin, kun ihmiset

pois kupattu...

pois kupattu on terve ihminen,
sillä pahat veret
uusiin vaihetut.
kuppari on jo vanha,
sillä
uudet vain
kouluja kuluttavat

voimallisempi...

elämä on sytkettä,
silmän sylissä
tuuditun,
mutta katson ohi hyvän,
näen myös pirun pahan ja siksi
minun täytyy olla
voimallisempi

kirkko ja isänmaa...

kirkko ja isänmaa,
niihen minut on
istutettu,
siksi en muita valtoja halua

näsäviisas...

niin viisaaksi ihminen ei valmistu, että hän
elämää ymmärtäisi,
hänen viisautensa on
näsäviisautta
  luontoäitee tietää, kuinka luodaan vuodenajat,
kuinka ihmiset saa kukkimaan,
päivän tanssimaan,
mutta ihminen taitaa vain näsäviisauden

ääneti...

ulkona on hiljaista,
ihmiset
nukkuvat,
on iltayö,
jolloin edes yöeläjät eivät liiku,
minä vain, sillä
tykkään olla ääneti
  hiljaisuus auttaa kuulemaan itseään,
se auttaa kuulemaan
lapsuuteen saakka ja sinne minulla onkin pitkä
matka

laulaja itkee...

laulaja itkee,
siksi hän laulaa kaunisti ja soittajat hyvilevät
sanoja, joissa elämä
kulkee
kuuntelen tanssien,
laulaja vie minut itseeni,
sinne syvimpään

aika...

aikaa ei olekkaan,
on vain hetkiä,
menneitä ja
tulevia

jos minua ei ois...

jos minua ei olis,
olisin kuitenkin,
kukkisin kukkana,
katselisin pöllön silmin ja
puhaltelisin leutoja ilmoja,
joskus
ärjyisin myrskytuulten lailla

luistelemaan...

maailma on niin iso, että
sinne kaikki mahtuu,
mut silti kaikki yhteen sumppuun hakeutuu
  kaikenmaailman sekaväkee tunkee
poholan kauniiseen
neljäntuuen maahan,
tulevatko he hiihtelemään vai, ihan vaan
luistelemaan?

kylmä ihminen...

kylmässä ihmisessä asuu
tietokone,
joka sylkee päin nauravaa ihmistä, jolle
luonto kuviaan tarjoaa,
luonto, se ovaesta aukeava,
sillä on lenkkipolut ja varjoisat
siimekset,
puistot ja ikimetsät,
sinitaivaan sinet ja lahtien poukamat...

puntala...

oon asunut puntalassa,
oon varttunut ja
elänyt,
oon
    siellä olin nuori, vasta-alkaja,
kiertelin elämän ensi-iltaa, katselin ohimeneviä
junia,
kävin ensiaskeleitain,
kunnes muutin heinään,
sinne, jossa jo olin kokeneempi eläjä,
koulunkin aloitin,
puntalan kansakoulussa,
sinne kuljin jalan ja siellä jalkani oppivat liikkumaan

anglia....

anglia on auto,
oon ajanut ja mukana
istunut,
arapellalla ajoi
opettaja, jolla oli kaunis ääni,
mutta niistä on aikaa,
nyt ajan ikävää

kynnellä...

ihminen on sukunsa
viimeinen eliö,
hänessä on entisaikojen
sukulaisia,
hullutjaja hullunkurisia.
ihminen syntyi kalasta, tai jostakin sentapaisesta,
sitten se huomasi humman ja alkoi sillä
peltoja kynnellä

atomipommi...

jos ois atomipommi, ei tarttes
kumarrella,
ei tarttes
liityskellä sotilasmahtien
vierustoille,
eikä olis unettomia öitä,
sillä pommi nukuttaa

luontoäitee...

sormet on näpertelyä varten,
varpailla sipsutellaan ja
pusuhuulilla pussaillaan,
niin aatteli lontoäitee, kun ihmisen ensimmäistä
versiota piirteli

ajanvietettä...

elämä ei ole raskasta,
raskas painaa,
mutta elämähän on vain
ajanvietettä
  kuolema on höyhenen kevyttä,
senkuin ilmat tyhjenee,
niinkuin ilmapallosta
    jos et elä,
et voi kuollakkaan

pitkä matka....

elämä on pitkä matka,
se alkoi särkilahdesta,
kierteli paikasta toiseen,
elämä kulki olosuhteitten mukana,
välillä huilaten,
mutta enemmän huovaten ja yhäkin jatkuu,
nyt näen jo ilta-auringon

jälkesi näkyvät...

jälkesi näkyvät,
vaikka siitä on vuosia,
kun lähdit,
näkyvät,
vaikka minäkin muuttanut pois

puhut...

puhut huutaen
pois pidemmälle ajat,
pelokkaana juoksen äänestäsi pois,
miksi et voisi puhua kuiskaten,
mikset tasaisesti katselisi,

morjenstan....

en tarvitse aurinkoa enempää,
ehkäpä
kuunloistoa hitusen ja aamun sarastusta
vähäsen,
niillä minäpoika
sinulle morjenstan

voisin...

voisin olla kultamitali hiihtelijä,
tahi painija, jolle karelinkin
ois hyvin mielin hymyillyt,
mutta nyt näin

hullun kukka....

menneisyys kukii
hullun kasvoilla, sillä hän on ne perinyt,
kuten
 maatilankin
        meneisyys  itkettää,
mutta tulevaisuus
masentaa,
sillä hullu ei hullummksi voi tulla ja
häntä suojaa
karsina,
jossa on hedelmällistä jatkaa
perinnettä

luontaisedut....

ihminen, joka elää luontaiseduilla,
on ikivanha,
sillä hän ei huomaa, että jokaisen täytyis jottain tehdä,
näitä luontisetujen eläjiä on
joka puistossa ja
kunnan virastossa

herran kekäleet...

ihminen se on köyhäkin ja
hällä ihmisarvo,
jota ei herran kekäleet
käsittää voi

uudenmaan ely-keskus....

kävelen padasjoen tietä,
tässä on moni muukin mennyt,
olihan tämä entinen nelostie,
josta pääsi yläilmoihin,
lapin riekkomaille
  ely-keskus vetää viimeisiään,
mutta samat konttoripöydät ovat maakunnassakin ja
taitaapa olla se pöytäkin, jossa hoidetaan teitten kuntoa.
       padasjoentie kaipasi uutta pinnoitetta,
ei tarte sanoa, ettei ole moneyta, ei tartte,
mutta tämä tie on rospuuton kovertama entinen valtaväylä,
jossa on
kulkijoita,
jotka tahtoisivat kuopista yli päästä

palkka...

tuottelian porukka on ilman työtä,
heistä tulee raskas taakka,
vaikka osaavaisia ovatkin
  työ,
sillä on palkkansa,
annetaan jokaisen saada
palkkansa

työllistettävä...

ihminen istuu jalat maassa,
sillä eihän hän lintu lie,
ei oravanpoikakaan,
vaan ihan rippikoulun käynyt
työllistettävä

nykyihminen....

nykyihminen ei osaa nukkua,ei onkia aamuhämärissä, eikä
pitää silmänpeliä
kauniin lesken vierastuvassa.
nykyihminen oli ennen pelkkä muikku,
 lokki, selkälokki kasvatti hänestä semmoisen, kun hän
nyt on.
nyt lokkia harmittaa, sillä ihminen onkii
itseään

kiuas...

leppä kasvaa nopiammin, kun
mänty,
sillä leppä tahtoo saunanlauteiksi,
mänty venaa,
jotta kiuas lämmittyis

matikka...

matikka on limanen kala,
se majailee järven pohjukaisissa,
se syö iilimatoja, ja sitten se nappaa pilkkimiehen nykimiseen.
jumatsuikka kuinka keitto maistuu,
matikka sitä
herkuttaa

muttereilla kiinni...

elämä on muttereilla kiinni,
paita napeilla ja
avioliitto varmoilla puheilla
    eläminen on aina jollain kiinni,
alkuun se roikkui napanuorassa,
joissakin tapauksissa
hirttosilmukassa,
mutta se heppu oli kyllästynyt
täyttämään toto-kuponkia,
sillä humma tuli laiskaksi

päänuppi...

ihmisen pää on avara,
aattele,
että moiseen koppaan mahtuu koko
ihmiselämä,
sinne mahtuu enemmän, kun tietokoneen levykkseeseen,
sinne mahtuu,
vaikkei sijaa ois

en avaa...

en avaa ovea muille,
kuljen siitä yksin,
muut eivät ovelleni osaa,
sillä minulla ei ole heille mitään
  en ole erakko,
onhan minulla kärpäset kesäisin ja tanssiva
jänis
ympäri vuoden,
sitä en voi syödä,
kun se niin kauniisti tanssiikin,
mutta kärpäset menee hiukopaloina

enkelit...

enkelit liitävät
pyhänkulkijan kainalossa,
kuiskivat mukavia ja huomista suunnittelevat
minä,
pakana kuljen arojen teillä,
siellä mun kainalossain
luonnon viattomimmat

unkari....

unkari on pitkänmatkan päässä,
mutta
mielikuvieni alkupäässä,
sillä olen kylässä käynyt,
istunut peräkammareissakin,
niissä huoneissa,
joissa sanoilla on merkitystä

helsingin muurahaiset....

helsingissä ei ole muurahaisia,
sillä ne ei tykkää
tekovihreistä,
ne asuvat padasjoen saloilla,
siellä luontoäiteen helmoissa,
tämän kulmakunnan luontoäitee viimeiseksi rakensi,
siksi sillä on luonnolliset kasvot,
joihin ei meikkiä tarvitse

jallittaa...

ihminen voi olla puoluueellinen,
hän voi olla vasemmistolainen tahi
porvari tai siltä väliltä,
mutta populismin valtaamiin puolueisiin ei
kannata harhautua,
sillä ne
jallittaa

pissata....

juoksin itseni kuntoon,
juoksin hyvin huonoon kuntoon,
olin nälkämaan tärisevä ukko,
nivelet kuluivat pois,
vatsani tavoitti selkänahkani ja minua huippas
    sitten päätin ottaa
lungisti,
nyt ei kitise paikat,
enkä pissata näe

linjurikuski....

linjurikuski ei syö pipareita,
se syö
käristemakkaraa ja ranskalaisia,sekä
pistää jälkiruuaksi nortiksi,
muuta ei kerkii,
aikataulut on tiukkoja,
unissaankin saa jonkun pätkän vetää

peto...

jalkani on luotu kävelemään,
mutta nyt ne istuvat autossa,
ne haluaisivat ulkoilla, mutta päänuppini on
laiska ja tykkää
istua katumaasturissa, jossa hönkii kuuden litran,
kolmella turpolla ahdettu peto

menin...

menin maailmaan, jossa
tuoksui toiselta,
kuljin vieraiden keskellä,
mutta he tunsivat minut,
hymyillen katsoivat,
istahdin hetkeksi ja katsoin maailmaa,
tämä maailma on hymyilevien ihmisten maa,
tämän maan nimi on
kotimaa

tutulle...

taaksepäin en viitsi paljon kulkea,
sillä silloin en kerkiä,
mutta pikkuisen silloin tallöin
kannattaa peruutella,
koska on kiva tutulle istahtaa

ministeri....

ministeri on
arvokas,
vaikka toista mieltä itsensä kanssa,
mutta
hommat ensin

ensin....

ensin on isä ja äiti,
koti ja hyvä mieli,
sitten avautuu ovi elämään,
siellä monenmonta nähtävää

jätevuoret...

jätevuoret syntyvät,
kun ihminen ei tarkasti syö,
ei luuta myöten kalua

kuorsasivat...

uninen ihminen päättävissä elimissä
on terveys riski,
sotessa monet nuokkuivat tahi kokonaan
kuorsasivat
     miksi kunta ei voi olla osana
terveyden tuottajaa?

vanhemmuus...

vanhemmus on elämänpituinen,
sillä on lapsuuden kasvot,
kasvamisen jykevä varsi,
sillä on sadonkorjuunkin hetket ,
kun viimein se päättyy,
silloin rakkautta enemmillään

kuuntelet...

jos kuuntelet puhujaa,
ymmärrät,
että
olet luottamuksen arvoinen,
vaikka puhuja ei mitään sanoisikaan,
puhuja ei halua olla yksin,
hän sinut mukaan haluaa

muurit...

putin ei isottele,
sil
trumbbi bullistellee,
siinä may hymyä virittelee
ja muurit vahvistuu,
ei huolta mittää,
sil
kiina se joukot jonoon lykkää,
ja sillä jonolla ei loppua näy

neuvolat....

neuvolassa on vauvoja ja
onnellisia
vanhempia,
siellä tuoksuu elämältä,
sillä vauvat ovat huomisen morjenstajia

köyhä

köyhä on kaunis ihminen,
kauniinpi, kun rikas,
sillä tällähän kahdet
kasvot

suomi...

suomi on hyvä maa
hyville,
niille, jotka tuoksuvat kylän pojille,
mutta
muille tulee kylmä,
sillä
olemme kylmä maa ja siksi emme
mitään suurempaa saa

rakastuen...

aika ei jätä,
sillä on sinut ja se kulkee
mukanas,
vaikka nukkuisit,
rakastuen kuolisit

minne menevät?

ihmiset syntyvät,
linnut tulevat munista ja
lehmän lapset navetoista,
mutta minne menevät?

pajupilli....

ihminen tarvitsee oloonsa syyllisen,
milloin se on mutakuono,
milloin kiertelevä
mustalainen tahi
alati kylässä käyvä
anoppi,
ihminen ei katso peiliin,
eikä puhalla
pajupilliin

syttyy silmissä...

elämä syttyy silmissä,
silmän kipinästä,
hiuskiehkuran tuulahduksesta,
lökäpöksyjen hengseleistä,
elämä on arkista touhua,
sitä pyhäpäivinä vietetään

norppa....

ilman kevättä ei olisi syksyä,
eikä
muikkuja,
noita puruveden maukkaita,
joilla on kaverinaan
norppa,
tuo herkkusuiden viiksivallu

itsensä elättäjä...

itsensä elättäjä on hyvä
elätti,
hänhän on urakoitsijan lapsi,
jolla ei koskaan
urakat lopu

metsän syvimmässä...

metsän syvimmässä,
sammalvuoteella kahtelen
sinitaivasta,
en haastele,
minua kuunnellaan,
sillä ikimetsällä on
juttumieltä ja minun on
hyvä olla
 luonto ei huuda,
sen kuulee tuntemalla

lystimieltä....

ihmisen elämässä asuu
sittisontiaisia,
ne eivät viihdy paremmissa elämissä,
sillä siellä on
liukkaat seinämät
     sittisontiainen on ihmisen verisuonistossa herrasteleva
otusmies,
se tutkii putkien kuntoa ja kuormasta syö,
jos kehikko on
terveyskirjojen tuote,
ei hällä elämä kovin hyvin voi,
mutta
riettaan ihmisen kehossa on lystimieltä

kunto...

kun tarpeeksi pitkälle kävelee,
kunto nousee
takaisin tullessa,
kunto on ajoitusta, sitä ei mennessä tienaa,
vaan
maaliviivalla,
maliviivalla, jossa sydän sytkyttää,
henki on kiikkustuolissa ja tähdet silmissä
pyörii

syömiset....

jos ihminen ei söis,
kuihtuis,
olemattomiin haihtuis,
ihminen syö itsensä näköiseksensä,
siksi ihmiset erottuvat,
muuten ihan yhtä viivaa vaan

ystävä...

ystävä on paljon,
ystävää enempää ei lie
rakkauskin siinä kalpenee,
sillä
ystävä aina
pyyteetön

kevät....

kevätaurinko saa talitintin
tanssimaan,
se saa ihmismielenkin
hyräilemään,
kevät on
hyvää aikaa

ohjeita...

en ole melkein mitään,en
liikennemerkkejä enempää,
kuten et sinäkään,
ehkäpä sen vuoksi
elämme ohjeita

työmies...

työmies,
se on paljon

aikasi...

annat ajastasi hetkisen,
siinä sinulle puhelen,
silmistäsi toivoa anelen,
rakkautta sydäntä syvempää
  aikasi on minulle arvokas, siksi sen hyvin
itseeni paketoin ja toivon joskus sen
sinulle ojentavan

tuima....

leuto ilma on tuima,
myrskykelit ovat maustettuja,
joissa kieli suussa ilosta hyppii,
kieli,
jolla ruoka alas lätkäytetään,
sillä sanat selväksi sanotaan,
kielellä ei ole selkärankaa,
joten se taipuu hävyttömyyksiinkin

ruumis...

ihminen on ruumis silloin, kun
se ei hengitä,
ihminen on silloin
se,
mutta elävänä hän on
hän.
   ihmiselä on alkuun maitohampaat,
sitten ne tippuvat ja uudet syntyvät,
mutta ne reikiintyvät helposti, ellei
juo viittätoista litraa maitoa aamuyöstä
  ruumiilla on yleensä tekohampaat,
ne jäävät perinnöksi
sylilapsille,
mut jos heitä ei ole,
kirppareilla tavataan

huominen...

huomisilla ei ole tulenpalavaa
kiiretä,
ne kytien tulevat,
vaikka nukkuisin pommiin
  huomista en voi elää etukäteen,
se minua hieman kismittää, sillä
nyt olis joutoaikaa

hiekanjyvä...

isot hiekanjyvät pitävät tossuni tien
pinnassa,
ei lipsahtele,
vaikka etukenossa viiletän
     minulla ei ole kiire mihinkään,
mutta huvinvuoksi kiirehdin,
kun on niin hyvä pito

hiljaa...

sanoit jotain,
mutta puolet kuulin vain,
olen väsynyt kuuntelemaan,
haluaisin hymyillä ja huutaa,
kurkku suorana karjua,
sillä olen levoton,
mutten uskalla huutaa,
 naapurit kuulevat ja sinäkin olet niin
hiljaa

hymysi....

toisilla ei ole omaisia,
on vain
viranomaisia,
he ovat ihmisiä,
joille kelpaisi
hymysi

savusauna....

ken savusaunassa
itseään
kylvettää,
hän ikuiseksi ajoiksi
siihen ihastuu,
sil siellä on
elämän puhtaus,
siellä leppähalko on loihtinut tunnelman
mitä makoisimman,
siellä seinät nokisina
pesijää kumartaen jälkilöylyille
kutsuvat

elämäni...

elämäni on suurta,
sillä näen männyn latvat,
kuulen variksen laulun,
koen poskillain heleän pakkasen,
varpaani villasukissa hymyilevät,
olen onnekas, että saan tämän kokea,
sillä
toisinkin voisi olla

laihuta...

ihmisiä käsketään laihduttamaan,
mutta laidunmaat ovat
kuivakkaat,
siispä elän
itsenäin

ammattiliitto...

moitit ammattiliitoa,
vaikka sehän sinun työtäsi
suojelee

tasatunti...

tasatunnein tulee uutiset,
usein en kuuntele,
sillä teen
aikamiestöitä,
rakentelen nukkekoteja tulevaksi jouluksi,
silloin milloin aika on pienten lasten odottavaisten

paskoo...

ihminen on täys pakkaus,
hänet rokotettu viholaisilta,
vierailta tautipesäkkeiltä,
mut hän itse paskoo
luonnonhelmaan

vierastetaan...

ihmisiä vierastetaan,
koska
ei tunneta,
mutta useimmiten siksi,
ettei heille ole mitään
annettavaa

vaaran kansakoulu...

vaaran kansakoulussa opin,
opin enemmän,
kun maailman yliopistoissa,
opin,
että kaikki on
mahdollista,
kiitos pentti ja elvi

synnyin...

synnyin, vaikken helvettiä tuntenut,
synnyin
talvipakasissa, joten minussa ei loiseläjiä ollut,
synnyin ja aattele,
yhäkin elän,
vaikka minun piti olla väliaikainen

joskus...

joskus on ei aina ja
silloin tällöin,
mutta minä tykkään
jämptistä,
siitä tykkään sen vuoksi, että tiedän kulkea

rantaräme...

ihminen on metsälammen
rantarämeen hiukkanen,
pienenpieni
hymypaimen,
jolla on asunto kaupungissa ja
bemari tallissa,
mutta
ei ikuisuutta

onnibuss...

jos ei ois päivää tahi yötä,
ei aamukaan valkenis, ei iltapäivä koittais,
mites sitten oltais?
     ajeltaisiino sitten vain onnibussilla pitkin
suomee,
eurolla ja kahdellahan sinne
kulkeutuu,
onnibuss on vanhool,
siin on tuplaten  ilman vastusta,
mut
mitäpä eurolla tahi kahella ei ois

myymäläauto...

ihminen, joka on ollut töissä
myymäläautossa,
tietää
ajankulun ja tuntee
seuraavan pysäkin
elämän

sairaus..

sairaus on terveyttä,
ilman sitä kuolisimme,
infulenssa on
piristettä hyvinvoinnille,
vaikka se alkuun
yskittää

saamelainen...

ihminen on pieni,
pienempi,
kun isoin eläin ja siksi
kai aurinko hänet löytää lomillaan
  0len saamelainen,
alkuasukas,
yöttömän yön maasta,
olen myös ihminen

syöpä...

syöpä on pelottava juttu,
siihen kuolee,
tahi myöhemmin,
mutta kuihuttaa se jokatapauksessa.
   syöpä on
pahempaa, kuin sairaus,
sillä on viikatemiehen puku,
  syövän voi myös tainnuttaa,
sillä sillä ei ole selkärankaa

bussikuskit...

bussikuskit eivät ole maan
terävinä järkeä,
onneksi,
sillä muutenhan ajaisivat
huit helvettiin

tähtisilmä...

kissani ei vähästä hermostu,
se vahaa ain viiksiään,
sillä on vain aikaa,
sitä odottavan kärsivällistä,
joka minulta
puuttuu,
mutta sehän onkin
kissojen tähtisilmä

seteliherrat....

jos et arkea pyhäpäivästä erota,
oot
synkkämielinen
tahi naimisssa
työnmaasi kanssa.
  jos et huilata kerkiä,
miten voit
työstäs nauttia,
vai
oletko valkoinen orja,
joka yötpäivät uurastaa
seteliherroille?

uskoontulo...

uskoontulo on viimeinen
ote,
vittu,
minä kuolen nuorena,
sillä en
herroiksi kerkiä
  sanat voivat olla väkeviä,
myös ne, joita ei maista

kehuminen .....

kehuminen kainostuttaa,
mutta haluaisin kehua kaikkea
elämääni osallistuville,
sillä en olisi ilman
teitä

pieni kunta...

pienen kunnan elämä riippuu jokaisesta
kuntalaisesta,
muurahaisesta ja varpuspöllöstäkin
   pienen kunnan olemmassaolo on riippuvainen
 sen yhtenäisyydestä,
yhteisessä
tekemisessä
    pieni kunta on ihmiselle enemmän,
kun satatuhatta
asumatonta asuntoa, joiden ikkunoista katsovat
epätoivokkaat

vaivoin...

vaivoin osasin elää,
hyvinvoin usein,
sillä olinhan terve,
mutta katsoin huoneisiin ja minun tuli
niin
huono mieli,
siksi
rakastan vaivoin

kuljin...

kuljin puolinaisesti sinnetänne,
en enää kasvanut,
harmaannuin,
mutta uusi autoni vaati
elatusmaksuja
    menin tuhatta ja sataa,
mutta en minnekkään,
näin vain itseni
kuvana

karu...

ihminen on vauvana onnellisimmillaan,
kato vaikka sylivauvaa tahi
vuodeosaston ihmistä,
ihmisen elämä on
karu,
niin karu

padasjoen jänis...

padasjoella on semmoinen jänis,
jolla on
luottavaiset silmät,
se hyppii onnessaan,
laulaa lurittelee mielissään,
sillä se on syntynyt
äitiluonnon maahan,
jossa
pyssymies sille kumartaa,
ilveskissa morjenstaa ja varis nauraa räkättää

liberaali.....

ihmisestä pitää huolen ihminen,
oma ihminen,
muut vain nuolevat ja
irtotavarat omivat
    ihmisen on vaikea olla kommunisti,
eihän muurahaisetkaan siihen pysty,
vaikka suuressa kommuunissa asuvatkin
   porvarinakin on kylmän laiskaa, sillä
aina joutuu kynittäviä etsimään,
eikä se oikein sovi
omillaan toimeenulevalle

junat...

junat eivät pistä pienenpää
pyttyyn,
kun ylämäkeen nousevat,
niin tekevät autot,
junat vetävät tasasella
satasta

koto...

vieraissa huoneissa ei
näy kotoni,
siellä tuoksuu toisen syvän,
minä olen tullutmennyt,
kylässä vaan,
mutta hyvin sisään istuiduin,
olihan huoneessa lapsuuden kotoni

janota...

rakkautta voit janota,
muttet kuivin suin,
sillä rakkaus haluaa hedelmiä,
maukkaita karviaismarjoja ja pihamaalla näkyviä
muurahaisia,
joita ei kiinnosta hiton vertaakaan sun
rakkautes

vituksen määrällä...

rakkautta ei saa
löytämällä,
se tehdään jokapäiväisellä elämällä,
sillä yhteisellä
kiirastulella,
suurella vitutuksen määrällä ja hellyyksien
hetkillä

työajat...

voisin olla joskus niin hiljaa,
että toiset kuulisin,
voisin huutaakin,
että
näkisin,
voisin, mutta minulla on
työajat

facebook...

unia näyt tuovat,
elämä eellä käy,
mutteivät postia tuo,
sillä
kissa puri facebookin johdon poikki,
siellä mun elämäni,
turhassa nukkumassa

katkeruus...

katkeruus on kellarin tuoksuista,
siin mieli homehtuu,
pois
ilopäivistä verhottuu/
    miksi sitä mielenkääröihin käärii,
miksi ei
sanoja päin valoa julkaise,
sillä katkeruudella on pitkät mielet

turhake.....

jokainen on jotain,
turhallakin on takataskussaan
valttiässä,
hänhän voi äänestystilanteessa
kääntää kunnan kassan
  turha ei istu herran penkissä,
hän on kansan syvistä piireistä ja nyt on
demokratian juhlat,
äänestyspäivä,
ja se on hänen päivänsä

suuret herrat...

suuret herrat ovat hauraita,
herrojen pentuja,
poispäin
kasvatettuja,
mutta niiden hengselit ovat
huvittavan kauniin väriset,
joten en viitsi
herroiksi ryhtyä

entinen anoppi...

entinen anoppini oli hyvä ihminen,
hoiti eläimiä
hyvin,
niin myös
vaimoani,
lasteni kasvattajaa

Sanat...:-)

Sanoja on paljon,
Mutta ne eivät kaikkeen sovi

Aatamin lapsi...

Taskussasi on muoviläpykkä,
Sillä ostat elämääsi,
Sinä,
Aatamin lapsi

Ostoskeskuksen lapsi

Pimeys antaa kuutamolle
Varjosi,
Vaikka olet läpinäkyvä hiidioksiidi
Ihminen,
Jolle kaikki on ventovieraita,
Olethan ostoskeskuksen lapsi.

Hiihdellä...

Ihminen ui aikansa,
Sitten väsyy,
Niin käy kävellessäkin,
Mutta
Hiihdellä jaksaisi aamuun saakka.

Ajomestari...

Ajomestari on iso pomo,
Bosse oikein.
hän on kuskien ylipäällikkö,
Joka istuu ison pöydän takana ja
On hyvin jyvällä kuskien olemuksista,
Sekä
Busseista, vaikka niitä on monta sataa,
Hän tietää jokaisen bussin tauditkin,
Mutta kuskeista vain ulkomuodon.
Hän on entinen ratinvääntäjä, siksi hällä
Hyvä kutina liikenteeseen.

Kaalikääryleet...

Peruna on juures,
Se sopii lautaselle, kun lautaselle,
Kaalinpää ei,
Mutta kääryleet jees.
   Juurekset antavat elämään pitoa,
Hedelmät vauhtia.
Siksi niitä tulisi vauhdin ylläpitämiseksi
Syödä päivittäin,
Ainakin nälissään

Suu ammollaan....

Elämä on matka,
Jokapäiväinen,
Toiset elää sen huvin vuoksi,
Toiset ihan
Tosissaan,
Mut kumpikin viimein lepää
Selällään suu ammollaan

Mahdollisuus...

Aina on mahdollisuus,
Niin kurjasti ei asiat ole koskaan,
Ettei se valoisammaksi muuttuisi,
Jos vain
Haluat

Rukoilen...

Rukoilen puolestasi,
Myös
Itseni,
Sillä se helpottaa
En taida olla uskovaisista uskovin,
Mut
Kädet ristien levollisimmin nukahdan

Bussikuski...

Bussikuskin homma on hienoa
Arpeettia.
Päivät tuntuvat samanlaisilta,
Mutta yhtään samanlaista ei ole.
On  sarjakirjat ja ajoajat,
Ovien avaamiset ja tervetulon toivotukset,
Mutta usein illalla et
Päivästäs muista mitään

Hyvänhuono...

Ei ole helppoa olla hyvänhuono,
Laiskuuskin väsyttää,
Mutta helpointa on olla
Vain itsensä,
Ei tarvitse olla mitään muuta,
Senkun vetää takin päälleen ja
Menee päiväänsä

Hikkoonnu...

Elämästä ei selviä
Huonoilla keksinnöillä,
Siihen tarvitaan tuliteräksistä
Mieltä,
Joka ei pakkas säissä hyydy,
Eikä
Poutapäivillä hikoonnu

paimenpoika..

voin elää melko vapaasti,
mut
onneksi on paimenpoika,
joka villä luontoani aidattaa

nälkämaan paperit...

ihminen ei elä nukkuessaan,
silloin hän on puol kollut ja
on matkalla sinne mihin täys kuollut
pääsee kyselemättä,
jos tällä on paperit,
nälkämaan  paperit
 

jumala...

jumala rakastaa tuhmia lapsia,
sillä heistä huokuu
suopursun tuoksu,
se tuoksu on paratiisin soilla
kasvanut,
kuten lapsetkin,
jotka maailmantuulissa
villiintyivät

liinat...

pyhäisin ei arkiliina pöytää korista,
vaan
pitsireunainen pyhäliina,
joka on kaulittu pulikalla,
valkaistu talvipakkasilla
    se tuoksuu käsinpestyltä,
järvivedessä huuhdellulta ja siinä on
menneitten aikojen rauhaisa tuoksu.

syksynpoika...

kevät ei syksynpojalle tule,
ellei hän talvella hiihtelis,
jänöjussien kanssa leikkilöis, eikä
pajunkissoja morsiamelleen veis

Esun Runot ja Mietelmät: pallo...

Esun Runot ja Mietelmät: pallo...: pallo on niin pyöreä, että se pomppii maailman joka kolkassa, se saa helposti hymyilmään, sen avulla vihoittelvatkin vallat yhteen saad...

pallo...

pallo on niin pyöreä,
että se pomppii maailman joka
kolkassa,
se saa helposti hymyilmään,
sen avulla vihoittelvatkin vallat
yhteen saadaan,
jalkapallo on rauhan pallo

liikut...

elämä kulkee polkupyörällä ja autolla,
mutta se liikkuu
muillakin vehkeillä,
se osaa myös ratsastaa ja sylissä olla,
sillä
elämä on siellä missä
liikutkin

vartin hetki...

kuljin elämäni läpi,
kuljin sen vartissa,
vartissa,
jolloin roikuin elämän ja kuoleman
kuilussa
   luovutinkin,
mutta silloin pienen pieni lintu lauloi minulle laulun,
joka
johti kuilusta,
talutti tukevalle

Helkama televisio...

Helkama telkkarista tuli vain
Hyviä ohjelmia,
Muistan ne yhä ain,
Yhäkin pöllöä ihailen,
Kaasuhellan arinalla keittelen

Päivänselvää...

Montako pyörän mutteria autosi
Renkaassa onkaan?
Sitä harvoin startatessasi mietit.
       Mutta mietitkö mitään muutakaan
Päivänselvää,
Oletko vain,
Tuletko ja menetkö tosta vaan?

Puolukka...

Puolukat ovat joka sään
Herkkuja,
Syksyllä kankaat punaisenaan,
Talvisäillä maukkaimmillaan,
Lautasella monen herkkusuun

Korottaa...

Moni itseään korottaa,
Toisten yläpuolelle asettaa,
Mut
Vaikeaa hänen on siellä olla,
Sillä
Arvoton on tilansa

Maaseutu...

Maaseutu on jokaisen ihmisen
Mieliseutua,sillä
   Maaseudulla on hiekkateitä,
Polkuja, pellonpientareita,
Vesiteitä,hukkateitä, harhateitä.
On
Tähtöset taivaan  ja kuu lumoavana
Pakkassäässä
Linnunpojat laulavat vaikka huonollakin säällä,
On riemun kevättä,syksyä satoisaa,
Hankikelejä sekä heleätä poutapäivää.

Itsesuojeluvaisto....

Itsesuojeluvaisto on
Synnynnäistä,
Toiset varoo pikku haavoja,
Jotkut vasta henkiriepuunsa,
Mut
Sen suojin tänne on tultu ja matkaa
Jatketaankin,
Ellei vaistot petä.

härveli...

ihminen on melkoinen
juttu,
sen mekaanikoksi joutuu ainakin
kuusi vuotta opiskelemaan,
mutta
silti
härvelistä ei kaikkea tiedä

kahvinkeitin...

ilman kahvinkeittimen porinaa
ei olis
aamua,
nukkusin vain makiasti

puoltaa...

autoissa on monta mutteria,
jos yksikin löystyy
kuuluu kolinaa,
ihmisellä löystyminen ei kolise,
vaan puoltaa johonkin suuntaan

suomenhevonen...

minulle kaunein eläin on
suomenhevonen,
rakkain karvaturpa vuosikymmenten takaa,
silloin, kun
hevonen oli osa
perhettäni.
  

liian viisas...

liian viisaana ei passaa olla,
silloin muut eivät
ymmärrä

rakkaus..

rakkaus ei ole turha sana,
sitä voi kääyttää vain silloin,
kun sydämmellään niin tuntee,
rakkaus
on vilpittömin sana,
josta joutuu vastuuseen

Padasjoki...

Padasjoki on sinivetisen päijänteen
Helmi,
Senhän pääkaupungilainen maistaakin,
Sillä hän päijännettä janoonsa
Juo.
      Sinne elon tiet vievät,
Siel elämää enemmän,
Kuin isonkirkon pihamailla

Puutuu...

Ihmisellä puutuu paikat paikallaan,
Luutuu ajallaan,
Mutta ihminen ei mieleltään
Muutu,
Siitähän jo syvänkin suuttus
Jos moiseen puuttus.

Viisas ihminen....

Viisas ihminen käy luonnossa,
Kuuntelee ja puita hyväilee,
Viisaaksi hänet luonto loi,
Tekokuidut melkein polvilleen
Lannisti

Onnistumiset....

Ei aina voi onnistua,
Ei kannatakkaan,
Sillä silloinhan ei onni miltään
Tuntuisikaan.

Ketunpoika...

Ketunpoika lipitti kesäkeittoa,
Tuota maukasta
Hollolan reseptillä valmistettua.
Ketunpojalla viikset keitosta
Kihartuivat,
Hänäntänsä pöyhisyi ja turkkinsa,
Kiilton komeimpaan silittäytyi ja siksikin
Kasvonsa mielihyvästä hymyilivät

Ruisleipä...

Ruisleivän tekkoon ei nykyihminen
Yllä,
Sillä hällä liian pitkät kynnet ja
Taikinanjuurikin kovettunut.

Palveluseteli...

Palveluseteli on vauraan ohituskaista
Terveyden hoidossa,
Varaton yhä jonon hännillä,
Sote,
Hyvinvoinnin tavaratalo, jossa on
Vauraampien osasto..

Pappi...

Pappi on ihminen,
Nykyään,
Ennen hän oli vapahtajan edusmies,
Jota oli syytä teititellä ja rippikoulussa
Ylöspäin katsella.
  Minusta piti tulla pappi,
Mutta en osannut olla harras ja tykkäsin
Omppuviinistä..
Nyt oon harras, enkä tykkää viineistä,
Mutten edelleenkään pappi, vaan elämäni veneen tappi.

Herran asusteet...

Herra ei rentusta poikkea,muuten
Kuin toisten tekemillä asusteilla,
Sillä ei herra omillaan oo,
Renttulle kelpaa herran hylkäämätkin.

Minuutti...

Minuutissa on kuusikymmentä hetkeä,
Jotkut käyttävät hyväkseen edes sen yhden,
Monet antavat ajan mennä ja siksi he ovatkin
Jääneet osattomiksi,
Sillä aika ei perruuttele

pienet varkaat...

pienet varkaat isoja suojelevat,
semmoinen yhdyskunta on
korruptoitunut yhteiskunta,
pienestä isompaan
asujaan

pessimisti...

moni elää pelon kautta,
ikävän kautta hän iloitsee,
sillä pessimisti ei pety ja kaikki,
mikä hyvältä näyttää, se on kielteisen
hyvää.
 

osakas...

ihminen on omistavinaan
autonsa tai asuntonsa,
puolisonsa, tahikka muuta mukavaa,
mut höpsis,
ihminen on vain vuokrannut,
asioita,
käyttöoikeus sisältyy kaikkiin,
paitsi puolisoon,
sillä hän on osakas

Silmät...

Aamusta ihmiset siristelevät
Silmiään,
Illasta hierovat niitä,
Mutta
Päivällä silmät selällään

Hyvät asiat..

Hyviä asioita ei saa ilmaiseksi,
Eikä niitä voi ostella
Pikavipeillä,
Ne on tienattava
Itsenään

Apea mieli...

Apea mieli nöyrästi hymyilee,
Sillä
Se pelkää hymyn takana olevaa
Itseään
Apea mieli on hidas tauti,
Sillä ei päästä tuhatta ja sataa,
Se uuvuttaa

Kiron mellakka...

Hirveän kironmellakan takaa
Löytyy mies,
Lempeä metsätyömies,
Joka noitui päivänsä avatuksi
   Viellä tämä leimikko ja sitten
Eläkkeelle,hän vihellen vetäisi moottorisahansa
Käyntiin
Kiron mellakan säestyksellä

aikainen aamu...

aikainen aamu nukuttaa,
vedän
peitonkulmaa suojaksi,
mutta herätyskello tekee työtä käskettyä.
joitakin unia varmaan näin,
mutta ne menivät, tuskin siis mitään merkittävää.
   kissa venyttelee,
se suoristaa itsensä hiirenjahtiin,
sillä niitä vilisee nurkissa.
eilen se toi rappusille kuusi pulskaa metsähiirtä,
laitoin niistä pellisen hiiripaistia.
  maukasta, muta ensikerran täytyy carrya laittaa enemmän.
tämän reseptin neuvoi entinen työkaverini kiinasta.
hän on taitava kokki,
mutta riitaunnuimme, kun ehdotti, että tekisimme
koirastani jouluksi lihapaistin.
nyttemmin hän on kiinan presidentin hovikuski.

kulmaan riehakkaampaan...

jalkani vetävät ees taas,
mutten taaskaan luokses saapunutkaan,
sillä katuvalot ohjas kulmaan
riehakkaampaan.
  nyt otsa hiessä luokses koputella saan,
mieleni ryömii,
päässäni pyörii ja sammuneet valotkin
yhä vilututtaa.
et avannut oveas vaan toivotit
minut takaisin kulmaan
riehakkaimpaan

Perheystävät...

Ketunpoikanen ei tykännyt,
Kun emojänis kopsautti sitä
Töpöhännällään persauksille.
Emojänis on ketunpoikasen lastenhoitaja,
Sen palkkasi poikasen isä, jota emojänis
Oli juoksuttanut näännyksiin viime vuoden
Hankikannoilla.
Heistä tuli kamut ja samalla perheystävät,
Jossa kukaan ei syö ketään.

Tili...

Olin siihen asti nuori,
Kunnes ensimmäisen tilini sain,
Siitä vanhetuin,
Pois kuljin pitkin maailmanteitä,
Kuljin mihin vain tililläni pääsin.
      Viimein
Istahin itseeni,
Tilini kulkien menetin,
Jäljellä ei ees nuoruuttakaan

Ikävä...

Ikävä tulee kaukana sinusta,
Ikäväni itkee,
Vaikkei sitä minulle näytäkkään.
Katson kuvaasi,
Se on sisälläin,
Aattelen elämäämme,
Ne ovat sydämmessäin,
Mut
Ikäväni vain silmiäni pyyhkii

Tulipalokiire....

Tulipalokiireellä on sammumaton jano,
Sitä pissattaakin, kun
Palohärkää,
Mutta mentävä on,
Pää kolmantena jalkana vaan.

Suora tie...

Suora tie ajaa kauniin
Kylän ohi,
Kylän, jossa kissanpojat leikkivät,
Mutta koirat kiinni kytkettyinä
Murjottavat,
Sillä tässä kylässä ei irtokoiria
Susihukiksi luulla,
Eikä ruokolahden leijonaakaan
Täällä matkaa tee

Hihaan jää...

Elämä on kulkemista, ei
Olemista,
Sillä maisemat vaihtuvat,
Vuodenajat kääntävät sivujaan.
Olemalla nämä menevät ohi suun,
Kulkemalla jotain hihaan jää

Savusauna...

Ihminen kasvaa suurinpiirtein
Oman kokoiseksi,
Leveyden pystyy itse säätelemään,
Samoin, kuinka hänet ympäristö noteraa.
  Onnellisimillaan ihmminen lienee silloin,
Kun on tullut savusaunasta ja pääsee sinne taksisin.

Ihmis susi...

Ihmisellä ja sudella on yksi
Ero,
Sudella ei ollut koskaan
Isoäitiä,
Ei huolenpitäjää,
Tyynyttelijää,
Vaan se on joutunut itse haavansa
Nuolemaan,
Elantonsa etsimään,
vaikka pyssynpiippu sitä seuraa.

myötäkarvaan...

elämä on taimia,
puun taimia,
ruohon tupsuja ja ihmislapsia.
huominen on luontokappaleitten
pentuja, kissan ja koiran vesoja.
  elämä on vasta-alkajain käsissä,
siksi sitä on hyvä silittää
myötäkarvaan.
eläimethän sillä tulee toimeen,
mut
ihmislapsi tarvitsee vastakarvaankin

unelmat...

unelmat auttavat arjessa,
keinuttelevat unimaihin,
mutteivät elätä,
siksi arjessa täytyy levätä,
eikä
unelmia hylätä.

vuosirenkaat...

tuhannetkaan vuodet eivät
ikihonkaa vanheta,
sillä hällä
ain
tuoreinta tietoa.
  vuosirenkaansa hitaan tihenevät,
niissä maailman alut ja tämänpäiväiset
kulkee,
huomisetkin alkunsa saa

karun ankeat...

luonto on elämän taje,
 sitä ei ihmiskäsi luoda
taida,
vain tuhojaan hallitsee,
siit mieli pahoittuu,
   miksi ihminen ymmärtämätön,
miksi jälkensä karun ankeat

hyvä mieli...

hyvä mieli on sanoja vailla,
sillä eihän sille
sanoja lainkaan,
on vain
hyvän olon mieli,
joka kasvoillaan loistaa

tarusjärven metsäpolut...

tarusjärven varjoisat metsäpolut on
luonnon luomilla tallatut,
siellä elämän vapaimmat yhäkin
käy
    retkeläiset laavulla huohahtavat,
savu kiertää spiraaliaan,
on hiljaista,
vain tuulen tuomat kuiskaukset
   metälammen reunamailla asustaa
metsän herra,
hän seuruetta tarkkailee,
mietteissään tuumailee ja hymyilee
  ilta painuu mailleen,
laavulaiset painuvat pehkuihinsa ja
metsän herra toivottaa makoisia unia ja
hieman toruu ilveksen poikasta, kun tämä riehaatui
kärrinpyöriään pyöräyttelemään

pullonpalautuskone...

pullonpalautuskone,
köyhän
tulonlähde,
kilisevät pennoset,
hyvänmielen panttiset
   kyllähän sinne panttia muutkin
lykkää,
sillä siitä talous tykkää

maahanmuuttajat...

ensimmäiset ihmiset olivat
maahamuuttajia,
olemme heidän lapsiaan,
mutta
me rakennamme muureja
itsellemme

kotomaisemissa...

minnuu ei nyt maailman murheet paina,
sillä
hiihtelen hankisilla
kumarran luojalleni ja pussaillen
pajunkissoja.
    hankikanto kestää minun mennä,
mikäs miun täällä sivakoida,
luontoäiteen luomissa
hyvänmilen kotomaisemissa

allapäin...

ihmisen on hyvä kulkea joskusen
allapäin,
paljaspäin,
jotta tuntis mitä pienikin hyvä
merkitsee.

ikimänty ja liikennekaari...

ikimänty oli ennen
ihmistä ja etenkin ennen
liikennekaarta.
ikimäntyyn on metsän villeimmät
eläimet nojailleet,
sen kylessä on toukka jos toinenkin
pysähtänyt ja ilman liikennekaarta.
      ikinään ei ikimänty oo pyydellyt käyttömaksuja.

kertaaminen...

saman kertaaminen rasittaa
laiskaa,
sillä tunnollinen tekee
keralla,
mutta
kertaaminen on viisauden alkujuuri,
sillä sieltä ne
järjen idut itävät,
eikä niitä
kertakäsittelyllä huomaa

Anteeksi...

Anteeksi ei tarvitse anoa,
Kauniimmin teet,
Jos
Sydämmestäs pyydät

Viattomat uupujat....

Kiersin elämälläni koko
Matkani,
Ääriään myöten käytin.
Nyt
Katson kulkujain,
Toisia enempi,
Joitakin mutkia ohitan,
Mutta
Kiitollinen olen,
Sillä olen ollut etuoikeutettu,
Tunnen viattomiakin,
Jotka joutuivat uupumaan

Äiti...

Ihmiselämän tärkein on
Äiti,
Isäksi pääsee
Vähemmällä.

Vihastuu..

Joskus vihastuu niin,
Että
Punastuu,
Sitten hiki kalpenee ja
Mieli anteeksi anelee

Hetki...

Hetki on ikuisuus,
Sillä on pitkä mieli ja janoinen
Aika,
Eikä se viivy kauaa.

Kotonain...

Maailma on iso,
Mutta en tahdo sen kokoiseksi,
Haluan asua pienessä talossani,
Jonne sovin.
On mukavaa aamusella keitellä
Kahvia,
Katsoa aamun sarastusta,
Kun kaikki on kotonain

mittaat...

mittaat elämääsi toisiin,
vertaat asunnot ja autot,
puolisot ja kengän kärjet.
    sinä elät toisista,
mutta, miksi et itsellesi hyvä ois ja
alkais omanais

moittimalla...

moittimalla et pitkälle joudu,
parempi olis myötämielellä edetä,
sillä on joutusampi taival ja ei ikävät jäljet
jäis

huomiseen...

huomiseen ei voi ain ajaa
pyhäpukupäällä,
sinne joutuu usein arkivehkeillä
saapumaan
  huominen tulee, vaikka alasti viilettelisit,
mutta,
kyllähän sun täytyy
siine mennä oikioilla tamineilla

Otsa...

Vaatimaton pärjää vähemmälläkin,
Hälle moni kätensä ojentaa ja
Seurakseen haluaa,
Sillä
Hänellä ei ole liian isoa
Otsaa

Viimeinen...

Jos kaikesta joutuisin
Luopumaan,
Toivoisin,
Että olisit viimeinen

Usa..

Usa on niin iso maa,
Että siellä
Alkuperäistä kansaa tuskin laisinkaan.
Nyt sitä
Johtaa ihminen,
Joka vähemmistöjä pelottaa,
Enimmistöjä hirvittää.

Kettuemo...

Kaikesta päätellen olet raskaasti
Elänyt,
Sillä turpasi on harmaantunut
Totesi kettuemo siskolleen, joka tuli
Vierailemaan hänen pesäkoloonsa.
Sisko on häntä vuoden nuorempi,
Joten nuo harmaat pisti heti silmään.
   Sisko oli noussut laumansa johtoon,
Joten harmeja tällä riitti,
Joten ei ihme, jos muutama haiven on
Harmaantunutkin,
Mutta totesi vain,että
Tyylillä lyyli
ja lippas silmäänsä

köyhä...

ihminen on vakavasti köyhä,
jos hällä ei mieltäkään,
sillä sydämmen syvimmillä on todellinen
rikkaus ja sillä on
seuranaan lähimmäisen rakkaus

unisilmä...

unelias unisilmä
aamuvirkkuna lauleskelee,
   hän samoilla silmillään,
vuorokauden läpeensä on
lauleskellut,
   hällähän seuranaan täysikuu

ei oo runoilija...

eihän tuo runoilija lie,
ei leinoa, eikä ruuneperiä taabermannii,
ei niin
mut
esu itelleen kirjoittaa,
pois itseään,
siksi mun on niin hyvä

kokous...

kokoushuoneessa on tiheä tunnelma.
on viisastelija,
tietäjä ja visionääri,
on myös mukana olijat
  päätökset nuijitaan pöytään
hatarin tiedoin,
mutta enemmistön päätöksin.
nämä päätökset eivät elävää elämää
kestä,
sillä
kokouksessa ei eletty tätä päivää

tasavaltamme hallitus....

hyvä joukkue pelaa yhteen,
jokainen auttaa joukkuetta,
vain siten se voi menestyä.
sooloilijat pelaavat itsellen ja
varastavat tovereiltaan.
  näin taisi tasavaltamme hallitukselle käydä?

erakko on julkkisten seurassa....

elämä on julkista,
kadut ovat vilkkaita ja asuintaajamat
tiheät,
mutta niin on
erakonkin taival,
maankamarassa on elämän vilkkaampaa,
siellä
on luomakunnan perustajat,
sielä sen pelastajat,
joten eihän erakko
yksinään viihtyiskään

täys mätä...

jos haluat elämääsi uudelleen rakentaa,
älä hetimiten kaikkea kivijalkaan
pura,
sillä monesti väliseinät ovat
elämän kestävät.
mut,
jos on täys mätä,
niin
kivijalasta vaan,
mutta uusin tarvikkein

hieno talo...

ihminen rakentaa hienot talot ja
rappuset,
osaa somasti myös somistella
ikkunat,
mutta emme taida luonnonluomaa,
kevättä,
silloin ihminen somistuu
luonnonvoimilla,
kevätauringon säteillä,
eikä tee yhtään mieli olla
siellä hienossa talossa,
vaan hankisilla keväänkorvan

pajunkissojen aikaa..

kevät saa mielet ulos,
pitkä talvi ne sinne peitotti,
mut
nyt on pajunkissojen aikaa,
talitintit kevättä laulavat ja jokaisen
eläväisen mieli ulkona tanssiksi lyö.

kevät...

kevätaurinko nostaa päätään,
samalla kohottaa minuakin,
ryhtini kohoaa.
    tänään on huomisen päivä,
tänään ei ajatella menneitä,
eikä ainakan sen nurjempia puolia,
on kevät,
ovi huomiseen

hymysi....

hetki sitten olit lapsi,
istuit sylissäin,
nukahdit ja peitin sinut nukkumaan,
kasvoillasi loisti onnen hymy.
    tänään olet aikuinen,
mutta yhä sinulla hymysi säteilee,
sinua aatellessain
nukahdan hymysi keinutteluun

Rietas katse...

Ensimmäiset hetket määräävät
Viimeiset katseet,
Niiden lumoissa hajoat,
Onneen tai onnettomaan ikuisuuteen.
Ensimmäisillä katseilla on pitkät silmäripset,
Jotka kiihkeästi räpsyttelevät ja katseella on
Riettaan unelman kauniit silmät.

Kihlat...

Ketunpoikasta naurattaa,
Sillä se seurasi,
Kun varispariskunta kihlasormuksiaan
Viskelivät rämeikköön.
Äänekästäkin oli pariskunnan neuvottelu.
Ketunpoikanen päätti,
Ettei hän ikuna mee kihloihin,
Vaan elelee poikamiehenä.

Vaahtopäänä..

Menin minne ei pitänyt,
Menin riivattuna vaahtopäänä,
Palasin,
Muttet enää ollut,
Etsin,
Mut
Itseni kadotin

Kevät..

Kevät saa mielen rinnuksille,
Silmiin elonloistoa ja mukavaa mieltä.
Kevät elää keväthangilla ja koivun silmuissa sekä
Viheräisissä ruohon tupsuissa,
Talitiaisen lajluissA, jossa unelmat rakastuu.

Hauska...

Aina ei ole hauskaa,
Ei toisinaankaan,
Vaan silloin, kun sille päälle satun.
Hauskuutta on vaikea tehdä,
On helpompi murjottaa,
Mutta silloin ei ole mukavaa,
Joten haluan usein sille päälle sattua,
Hauskan päälle

Ryppy...

Ihminen, jolla on otsassa
Ryppy,
On
Ihminen,
Sillä
Patsaat ovat sileäotsaisia.

Fatta...

Nykyihminen ei tunne hallayön
Kosketusta,
Hän ei tiedä,
Kuinka jukolan jussia harmitti,
Kun hallan kylmä käsi korjasi sadon.
Nykyihminen,
Hyvin kasvatettuna ei halloja pelkää,
Sillä
Fatta avittaa hymyssäsuin.

ministeri....

minua kuvottaa kaikki
mitä
ministeri osakseen saa,
sillä puolueensa hänet
uhrasi

virkkoo...

kaikkein viisain ihminen ei
puhu,
hän kuuntelee,
kuuntelee ja kuuntelee,
viimein virkkoo
mitä jäljelle jäi

verisuonisto...

ihmisessä on verisuonistoa,
liikennekaarta.
sydän pumpaa ylös ja alas,
päänuppi saa
ensin ja viimeisenä pikkuvarvas.
  luontoäitee on tämän liikennekaaren
suunnitellut ja siinä on elinkaarimaksu,
eikä
kilometreihin sidottua mustaalaatikkoa.

liikennekaari...

kaikki tarvitsevat
teitä,
myös autottomat,
siksipä hoidetaan ne yhteisesti.

ennenvanhaan oli tienä lähmänpolku,
sitten kärrytie,
sittemmin soratie,
nyttemmin kuoppainen moottoritie

on myös rautatie,
lentotie ja vesitie, sekä
kotitie

tiet ovat osa jokamiehen oikeuksia,
niitä olkoon myös
jokamiehen oikeudet.

totuus...

totuus on väärä sana,
se on tuulesta temmattu,
asialleen stemmattu.
totuutta ja väärää ei olekkaan,
on vain
tilanne,
sillä sitä ei ole
allekirjoitettu

rumankaunis...

rumankaunista ei voi maalaten
värittää,
ei käsin luoda,
vaan se syntyy
tunteen silmillä,
mielen syvimmillä

tekemiset..

arkipäiviä voisi olla tasaluku,
samanverran, kun pyhäpäiviä
ja ne kaikki vapaapäiviä,
mut
kyllästyisin puolen vuoden jälkeen,
sillä ei olisi mitään
tekemistä

jalkopää...

ihminen vanhenee väärästä päästä,
jalkopäästä,
päänuppi senkun nuortuu ja tietotaitoa
pursuu.
  tarkoittikohan luontoäitee
ihmisen luodessaan,
että emme enempää hyppis aidan vihreämmällä
puolella,
vaan jäisimme kutoman
menneitä?

osaton...

kaikki asiat eivät kuulu
kaikille,
sillä niitä on yhteen päähän liikaa.
itseään koskevat jutut,
täytyisi kyllä kuunnella tarkkaan,
sillä muuten jää osattomaksi.

puolikuu..

puolikuu,
on sen aika olla puolikuu,
minä olen päivää vaille syntymäpäivääni.
olemme ajassa,
vaikka
rannekelloni jätättää

suuret puut..

suuret puut tietävät,
mutteivät liikoja kerro,
sillä muuten kasvavat taimet
eivät elämään kurottelisi,
taivaan pilville heiluttelisi.

ovi...

nykyisyys ei olisi,
ellei eilinen olisi ohjannut,
eikä huominen aukea,
jos tänään en
oveaan aukaise

ammattiyhdistys....

jos ei olisi ammattiyhdistysliikettä,
olisi
italian mafiaa,
cuuban castroa tahi,
punaisen torin igoreita,
myös taivaallisen aukion
veriset mielet hilloa onkisivat.

syntymäsijoilleen..

virtaava koski valuu poispäin,
lohi taaspäin ja minä
eessäpäin
perhoni seuraa koskea,
mutta isomus on kylläinen,
sillä hällä
kiire
syntymäsijoilleen

uskovainen viinakauppias...

uskovainen viinakauppias ja vielläpä
valtion suurena herrana,
semmoinen
on vapahtajan poika,
joka
riippuvuutta haluaa....

lentoon...

annoit itsesi suhteelle,
rakensit ja purit,
kaiken teit,
mutta yksin jäit,
sillä
autoit hänet lentoon

Tekoruokaa....

Söin tekoruokaa,
Hampurilaisen,
Maha täyttyi,
Mieli mauttomaksi äityi,
Näkin käy,
Kun kattilat kotiin jäi

Yksi....

Yksi on pariton luku,
Se on sinkku ja irtopainos,
Yksi on
Etumainen ja intissä kaikkein
Lyhkäsin.
Ykkösen jälkeen tulevat muut,
Turhakkeet.

Vetää perseet...

Hyvä ihminen ei hymyile
Ikävästi,
Hän väistää sopivasti,
Puhelee uskovaisen hiljaisesti ja
Joskus itkua tirauttaa,
Vaikka pitäis vetää perseet.

Tähdet...

Kaikki taivaan tähdet eivät olekkaan
Oikeita tähtiä,
Vaan ne ovat sinne nostettuja
Joulukuusen valoja,
Siksi ne niin kivasti vilkkuvat ja unelmien
Kelloja
Kilkuttelevat.
    

Rättiväsynyt....

Ihminen sisältää päätä myöten
Vettä,
Järvivettä,
Siksi se pystyy kellumaan, vaikka
On kuivalla maalla.
Pieni osa ihmisestä on luuta ja nahkaa,
Ja ne pitävät ihmistä kasassa,
Mut aikanaan ihmiseen tulee reikä ja
Vedet karkaa,
Silloin ihminen on rättiväsynyt ja hänet
Laitetaan maakuoppaan pitkälleen ja
Peitellään,
Ettei jäätyis.

Uusiokäyttö...

Elämä on mahdollisuus ja
Toista ei tuu,
Eikä ikäloppunakaan uni maistu.
Elämä on nuoruutta,
Aikuisuuden kylmiä hetkiä ja
Aamujen sarastuksia.
Elämä on kertakäyttöistä aikaa,
Eikä kelpaa uusiokäyttöön.

Luottamus...

Luottamusta on alusta
Alkaen,
Se vahvistuu tai vähenee
Vanhetessaan.

Ihmiset vaihtuvat....

Ihmiset vaihtuvat vanhusten hoitolassa,
Samoin
Päiväkodissa,
Niin myös  kaupan kassalla,
Mutta mihin he menevät?

Yksinäisyys...

Yksinäisyydessä kaikki vieraat
Istuvat ja seuraa pitävät,
Eivätkä ole vanhettuneet viimeisestä,
Vaikka siitä on aikakin pysähtynyt.
Yksinäisyys avaa ovia,
Joita ei seurassa avattu.

vierasmaalaiset...

vierasmaalaiset ihmiset ovat
kasvaneet kotonaan,
nyt he kurkistavat
naapuriin,
mutteivät osaa
tervehtiä

aamulla...

aamulla kannattaa jotain laittaa
kielensä
alle,
sillä muuten päivällä heikottaa.
aamulla on muutenkin
merkitystä,
ilman aamua ei päivä
avautuisi

hyvinhuonosti...

ihminen elää kerralla
hyvinhuonosti,
tilanteen niin salliessa
  ihminen syntyy yleensä toisesta
ihmisestä,
mutta voi hän kehittyä
muutenkin.

hallitusherra...

hallitusherra sanoo
liikennekaaresta, että
edullista tulloo,
mut mä en sitä päähäni  osaa sulloo,
sillä
kalliimaksi mulle tulloo.

ymmärtää...

vaikeinta on käsittää mitä
ei ymmärrä sillä ymmärrys aukeaa
oppimmalla.
    sitä pitää
sormilla kokeilla, siten sitä käsittää,
ehkei hetimiten,
muttta toistoilla on
moni asia auennut.

muurahainen..

muurahainen morjensti ketunpojalle,
joka tanssi polkkaa
jäniksen nuoremman tyttären kanssa.
muurahainen ei tanssi,
sillä hällä
silmätkädet täynnä työtä.

verot...

verot ovat yhteiskunnan yhteinen
kassa,
niillä yhteiskuntaa leivotaan,
niitä monin suin maistellaan,
makujaan arvostellaan,
joskus enemmänkin,
mutta ilman niitä
vähemmän ois.

ruisleipä...

ruisleivän tuoksu pirtissä leijuu,
uunista otetut leivät saavat
liinan hartioilleen.
ruis, tuo väkevä vilja on saanut
muotonsa.
ruislimppu on suomalaisuutta,
sillä on juuret iänikuiset ja sen juurista
kohoaa huomisenkin isänmaa,
tuo pohjantähden siniverinen.

ahertajan ahavoituneet...

haaveilit enemmän,
kun ahersit,
kiersit päättävät pöydät,
kuuntelit vain toisien käsien kautta,
elitkin heidän kauttaan,
mutta
olet valmis
tekevät kädet tuomitsemaan,
ne ahertajan ahavoituneet.

kansakouluihmiset...

kansakouluihmiset ovat pikkasen vanhaa väkee,
mut
peruskolulaiset laskee viellä pers mäkee,
laskevat tietokoneilla ja elävät mielikuvitusvehkeissä,
kun kansakouluihmiset sukkia parsivat, ja risikoita
täyttävät, sekä eivät ole enää
sukukypsiä,kuten nuo toisen luokan
haarapäät.

Perittävää...

Rikas ei köyhään helposti
Rakastu,
Sillä eihän sillä
Perittävääkään.

Valot...

Kaupunki on valoja,
Ne eivät heijastu maaseudulle,
Sinne monen syntymään,
Sillä sinne ei tule enää
Yökään.

Rummuttaa...

Katseesi sulkee sanani,
Rummuttaa sydäntäni,
Mutten uskalla kulkea luoksesi,
Sillä sieltä on pitkä matka takaisin.

Ruiskaunokkini....

Nuorena olin viaton,
Hymyilin sinne tänne,
Itkin peiton kulmaan,
Enkä
Nenääni pyyhkinyt..
Imin sisään ja räkäsin.
Nyt
On toisin,
Räkä lentää ja pitkällä kaarella,
En juuri itkua vollota ja hymyilenkin
Vain
Keskisuurelle rakkaudelleni,
Ruiskaunokaiselleni.

Väärä suunta...

On sotea ja maakuntaaa,
On liikennekaarta ja verohuolta,
Mut missä lie hymyhuulta,
Sillä kaikilla
Ihan väärä suunta.

Tuuletin....

Tuuli tyyntyy,
Niin minäkin,
Vaikka myrskyn lailla riehuin,
Itseäni tuuletin.

Puolipäiväisesti...

Elät puolipäiväisesti,
Lähivaloilla kuljet,
Vaikka edessäsi on pitkänmatkan taival.
Eläisit helpoimmin,
Kun,
Kuunvalolla etenisit,
Aurinkoisilla taipaleilla taivaltaisit,
Myrskysäillä
Pysähtyisit.

pieni ihminen...

pieni ihminen on semmoinen arkisen
päivän ahertaja,
jonka elämä täytyy
työstä,
jolla hän
elämäänsä rahoittaa.
     kaikki ihmiset eivät ole pieniä.

semmoinen äly...

semmoinen äly, joka ei
ympäristössään kuki,
on
älyttömyyttä,
sillä mitä viisaudella tekee,
jos
se ei  ympäristön hyvinvoinnissa hymyile

arjen eläjä...

suurilta päättäjiltä puuttuu
tavallisen ihmisen arki.
he eivät joudu toimeentulo tiskille,
he voivat kuluttaa
mielensä mukaan,
toisin on
arjen eläjällä

polvistunut...

ihminen, joka joutuu asioimaan
toimeentulotiskillä,
haluaa elää.
hän on ylpeytensä niellyt,
polvistunut paljolle.

orpo...

elämä rakentuu ihmisistä,
pienempienistä luonnon ihmeistä,
ketunpoikasen leikeistä ja
toiminnoista arjessa.
  jos olisi vain yksi ihminen,
hän olisi orpo,
vailla minkäänlaista
kasvatusta.

käyttöpääomaa...

heität syrjään ongelmat,
siivoat
itseäsi huolimattomasti,
sillä
ongelmat tulee putsata,
sillä niistä saat elämääsi
käyttöpääomaa.

syrjäkylä....

ihmisen ei pitäisi ahtaissa paikoissa
elää,
sillä
hän purkittuu,
viimein
kaikelle antautuu,
eikä
viheriäitä reunamaita koe

kirkassilmäiset...

rakkaus on unemien syttyviä tähtiä ja
polttavia mieliä,
kirkassilmäisiä katseita,
joita unelmat toistensa
sylissä suutelevat.

itkut vääntää...

vanhemmiten nuorrut,
sillä itsekkin olet vihdoin ymmärtänyt,
että lapsenmielisillä on hauskempaa joten
voit vapautuneesti jopa itkut vääntää ja
murheet selälleen kääntää.

Ostat...

Ostat itsesi hyvälle mielelle,
Kiroat hintoja,
Muttet kehtaa alennettuun
Hintaan elää

Ruiskaunokki...

Ihmisessä on paljon
Ruiskaunokin hohdokkuutta,
Sillä kumpikin yhtä kaunokaisen kainoja,
Suvituulten hyväilemiä.

Kurjuuden hohto...

Jokainen voi elää kunnollista
Elämää,
Mutta siihen ei pysty edes
Syntymätön,
Sillä,
Himo on kyltymätön ja
Haluilla on hohtonsa.

Karun kaunista..

Elämä on karun kaunista,
Tuulisen aurinkoista,
Tyyynessä sääsä myrskyn keskellä,
Tyhjissä kodeissa,
Rakkauden täyttämissä mielissä,
Sieltä rakkauden löytää,
Jos malttaa etsiä.

Kulkisin...

Vaikka kulkisin sinusta pois,
Olisit mielessäin,
Vaikka kaikesta menisin pois,
Sydämmeni täyttäisit ain.

Kamera...

Kamera vangitsee,
Muttei sano ilmettä enempää.

Torppari...

Ihminen on armottomin elävä,
Mutta tuhoisin luonnonluoma.
Ihminen on anastanut luomakunnalta
Ylisuuren maatilan,
Vaikka torppariksi heidät luotiin.

Paranee...

Ihminen paremmin parantuu, jos saa
Oikeanlaista hoitoa,
Hymyilevän hoitajan katseesta pintahaavat
Arpeutuvat,
Mielikin jaksaa kirurgin veistä syvemmälle.

Tuhmuuksia....

Miksi maailmassa onkaan niin paljon
Politiikkoja,
Jotka tekevät
Tavallisille ihmisille niin paljon
Tuhmuuksia?

Etääntynyt...

Ihminen on etääntynyt luonnosta
Niin kauaksi,
Ettei vastarantaa näy,
On vain tumman myrskyinen
Tulevaisuus,
Jolla ei mittaa lie.

Hissukseen...

Monet elävät elämäänsä huomiotta,
Niin hiljakseen elävät, ettei
Kateuskaan
Huomio.

Omavastuu...

Ihmisellä on elämässään
Omavastuu,
Alussa suurempi,
Mutta hyvin eläneellä
Pienempi

kyyhynen...

rakkaudeton kyyhkynen
matkaa tekee,
toisen lempeä kuljettaa,
rakkautta,
jonka osanen haluaisi
olla

kohtalon oikut...

ihmisen tulisi jolloinkin pysähtyä,
perata elämäänsä ja
katsoa mitä sisältääkkään.

ihminen tarvitsee harvoin itseään,
kulkee vain muitten mukana,
mutta joskus voi elämäänsä
kompastua

sairaudet ja kohtalonoikut,
niistä selviää,
jos on selvillä mitä onkaan

tirkistellä...

vanhemmiten näkee kauemmaksi,
lähilaseilla tirkistellen,
sillä enää ei tarvitse murusia nähdä,
ei pikkujuttuja tavailla,
riittää,
kun kauas katse siintää.

miksi kumarrunkaan...

miksi kumarrunkaan niin vähästä,
miksen syvemmästä,
miksen?
niistä on mieleni kipeänä ja
kylkeni vaikeroivat,  siksikö olen
hymyni kadottanut?

vetäytyy...

elämä on puoliin päiviin
heräämistä,
loput päivää ihminen kokoaa
itseään,
kunnes illalla virkoaa,
vaikka
aurinko mailleen vetäytyy

pyyhitään...

voi miten haluaisin paljon
olevan
vähempää,
mutten voi sitä säädellä,
sillä minut sillä
pyyhitään.

luotit ja petyit

luotit ja petyit,
itseäsi häpeät,
kävelet poispäin,
muttet
unohtaa voi

väkivallalla varastavat...

suurvaltojen suuret pienet johtajat,
      kiusaavat,
sotaisilla ilmeillä kotirauhaa häiritsevät.
suurvallat eivät vieläkään
ymmärrä,
etteivät he voi
elämää hallita,
vaikka väkivallalla puhuvat.

renki....

ihminen on iloinen renki,
vaikka isäntä talossaan,
pankin hoivaamassa tuvassaan.
ihmisestä on leivottu iloinen,
sillä itkevä renki ei jaksa hymyillen maksaa.

arkipäivät...

arkipäivien jälkeen tulee sunnuntait,
mutta onhan ne myöskin ennenkuin maanantait avautuvat.
arkipyhät sekoittavat
elon kulun,
mutta kaikilla meillä aika
silloinkn mukavasti kuluu

kevät kukat...

kevät kukat nukkuvat lumipeitten alusilla,
mut pian
 ne sieltä
päänsä puskevat ja
loistokkaina hymyilevät.

kaamos...

kaamos haalenee,
siksi ihminen kylkiään suoristaa,
porokin isommalla jalalla jänghällä laukkaa,
sil nyt on
vuoden aamu

sanat nukkuvat....

rakkaus on sanoja, joita ei
ain
virkota,
sillä ne säästetään
hetkeen,
jolloin kynttilät valaisevat ja
sanat nukkuvat

heijastu...

taivas ja maa,
ääretön avaruus,
me kellumme keskellä seinätöntä
huonetta,
jota hallitsee mahtava vuokraisäntä,
joka ei silmiimme heijastu...

äkkiä....

äkkirikastuneet menettävät
suhteellisuudentajun,
samoin käy äkkirakastuneillekkin,
mutta vähävaraisina vihityillä pääskysillä
suhteellisuuden lait pysyvät ain.

tuet...

afriikassa ei ole eläkeläisiä,
heitä on vain maissa jossa
maksetaan eläkettä.
afriikassa ei makseta ylityökorvauksia ja satovahinkojakaan,
eikä siellä tukia minkäänmoisia,
niitä on vain
tuetuissa maissa.

valovuodet....

taivaalle on pitkä matka,
valovuosissa niitä kuljetaan,
eikä sinne lentokoneetkaan kerkiä,
sillä
pilvien korkeudella loppuu
pito, silloin lipsuu, matkantekokin
hidastuu ja valovuodet pitenevät.

koti tie...

ihmisellä on monta mieltä,
hyvää tahi pahempaa,
mutta kaiken takana
lie
koti tie

vapauttaa...

on helpompaa olla joku muu,
kuin oma itsensä,
paljon helpomaa,
sillä,
toisen voi vapauttaa

kasetti loppu...

nuorena olin innokas,
mutta nyt
uneton,
sillä silloin näin komioita unia,
kulutin ne loppuun,kun
kasetti loppui.
    nyt haravoin pihaani,
yksi koivu työllistää ja tuulen tuomat,
valvon usein ja mietin
miten olinkaan innokas
tähän

rauhassa kuollut...

rauhassa saatu kuolema
hymyilee,
nauraa räkästä naurua, sillä se on
valetta,
että
rauhassa voi edes kuoleutua.

sinussa syntynyt...

voit vain kehossasi olla,
muttet itsestäs tuonnenpana,
sillä silloinhan olisit hän,
joka ei sinussa
syntynyt

kieli...

ihmisellä on vain yksi kieli,
se lutkuttaa suussa,
avittaa myös ruuan työntämistä
ruokaletkuun,
mutta osaa se puhellakkin,
jos haluaa

voiko elämää ostaa...?

voinko ostaa elämää
velalla, vai joudunko ensin sen säästämään?
vai voinko vain aamun avata,
sämpylät syödä ja
päivääni rientää?

helvettiin joutuvat...

helvettiin joutuvat levottomat hiljaiset,
joilla on
kieroutunut
elämä,
semmoinen elämä,
jossa asuu kateuden katkeruus

padasjoen ilme...

padasjoen ilme on huomiselle
mukavoitu,
pien ja vähäväkinen on
raittinsa,
mut a´vot,
miten on
luonnon soma,
siinä ei maailman lisäaineet
näppylöinä näy.
  on saaret päijänteen,
sielt suora yhteys vapahtajaan,
sinne päjänteen helmen armahtajaan

yli-ihminen...

yli-ihminen asuu ihmisessä,
jolla on katkeruuden kateus
silmissään

isien perinnöt...

jokainen ihminen on samanarvoinen,
mutta vain harvat siihen
yltävät,
sillä
heiltä puuttuvat
esi-isät

kunnanvaltuutettu....

kunnanvaltuutetun täytyy
pysyä
pystyssä,
hänen täytyy taitaen osata kuntansa
elämää,
sillä
hän on kuntansa edusmies.

valmis...

kuljin elääni taksepäin,
aukaisin suljettuja ovia,
kävni, missä en ennen malttanut.
   katson itseäni peilistä,
 en ole vielläkään
valmis

irtolainen...

ihmisen täytyy asua jossain,
ihan vaan senkin vuoksi,että
joku tulisi kylään.
irtolainen ei ole asunnoton,
hänellä vain ei ole vakinaista
postilaatikkoa.

aikuiset ihmiset...

ikuiset ihmiset eivät saa
lapsilisiä,
vaikka niitä tarvitsisivat,
heille kuuluisi housuvaipat
eikä teryleenihousut ja minihameet.
   aikuiset ihmiset ovat joutuneet pois
holhouksesta,
isän ja äidin
sylistä ja siksi ovat  kuin yksinäiset
silmät.

iloinen kettu...

iloinen kettu viheltää tienposkessa,
se on huoleton heppu ja harmiton kaveri,
ja siitä tykkää lähitienoo.
ketulla on kaverinaan metsän komein metso,
laulava lintu saloilta.
yhdessä ne tien penkalla
jammaavat.
kuutamo tahdittaa duettoa ja
luonnon muu väki tahtissa säveliin yhtyy.

luolamies....

ihminen oli eilen
luolamies, nainen kuului mieheen,
lapset surasivat jälkiä.
 aurinko nousi ja laski kuten nyttenkin.
luolamies ei kitunut pitkään,
eikä ajellut neliveto autolla,
siksi hänellä ei ollut
verenpainetta eikä
kolestrooleja,
näitä nykypäivän tauteja,
jotka kehittyvät toisten syömisestä.

harmeja...

jokainen haluaa elää
mutkattomasti,
muttei monikaan liian nopiasti,
siksi
harmeja matkaan mahtuu

lepakko...

lepakko ei ole homo,
se on
niljakas liitelijä,
muttei sun heilas,
silla
sillä on
kaikuluotain

karvakäden kainalo...

tilsaat puolukan,
katsot jonnekkin,
mutta et haikele,
etkä maistele,
sillä puolukat olivat rämeisiltä mäntykankailta
poimitut,
juuri samalta reissulta, kun
kyy puras ukkovarvastas,
ja siltä reissuta,
kun akkas pakeni
karvakäden kainaloon.

puhua...

menen pois, kun en mihinkään tullut,
mutta yhtä tyhjää täällä, kuin sijoillain,
en istua voi,
sillä tyhjyys ei hymyile, enkä
jaksa
tyhjälle puhua.

aattele...

elämä on aattelemista,
tai voihan sen sivuhomminakin elää,
mutta sitten ei jää
mitään jäljelle
ihminen ei voi yksinään muuta, kun
kävellä,
mutta seurassa jo juostakkin,
joukkueena ihmiset menevät läpi
harmaan kivenkin.

tunsin...

niin on,
vaikken nähnyt,
näin on,
kun koin,
käsieni kautta tunsin

huohahtamista...

elämä on yksinkertaista,
ihan meille
luotua,
miksi teemme siitä niin vaikeaa?
    elämä on hymyssäsuin elettävää,
itkulla ruiteltua,
myötä mäessä laskettelua ja tasaisilla
huohahtamista...
elämä ei ole toista kertaa
voimassa.

metsä...

metsässä on hyvinvointi,
elämä ja kelopuut,
kaikkialla muut turhakkeet,
elämästä kalvenneet.
  syleile ikipetäjää niin tunnet
rakkautta, jolla on luontoäiteen
sydänmieli.

rakkaus loistaa...

rakkaus loistaa
kuutamoisina hetkinä,
rakkaus koskettelee,
kun muut jääneet,
rakkaus olet sinä,
vaikka menit sinne mihin pääsen vain
ajallain.

juurespurkki...

syksy kukkii
juurespurkeissa,
hillotuissa survoksissa.
syksy on oranssista aikaa,
jota lumihankisilla ihailen, sillä
maukasta on puolukkasurvoset ja hillopurkkien
herkutukset,
näillä hakisilla lumivalkoisilla,
maukkauden hillotuilla.

oikea osoite...

jokainen aamu on ihme,
jokainen katse kauniimpi eilisestä,
elän ja sinäkin,
ja katso meitä missä olemme,
elämme
luontoäiteen huoneessa, jota elämä verhoaa,
työt ja illan huvit,
arjet ja pyhäpäivät,
olemme osuneet oikeaan osoitteeseen.

kaunis kukka....

kukka on ain kaunis,
sillä sehän keväästä syksyyn loistaa,
sitten poistuu,
palatakseen taas,
kun kaamos hylkää

heikkojen herra....

arvoton ei kenkään tie.
sillä luomakunnan suurin arvonsa suo.
sitä älköön pienet alamaiset viekö.
pienet alamaiset ovat
heikkojen herroja,
nuo
väpättävät herran ketkut,
joilla omantunnon paikalla
on pussillinen
syötyä elämää.

metsäpeura...

metsäpeura on notkea kulkija,
jos se ei sitä olisi,
olis joutunut hukan suuhun.
se ei alunperin ole täältäpäin kotoisin,
mutteiväthän kaikki ihmisetkään.
metsäpeuralla ei ole pulleaa vatsaa,
karhulla on,
mutta siellä elinvoimaa

tiskaan astiani,
tykkään peurasta.

aivastelee...

ihminen aivastelee,
kun hiukkanen nenää
pussailee,
hiukkanen,
tuo elämän paholainen,
jolla ei oo ees kulkulupaa,
mutta
kevyeti se sieraimiin asetuu

hiki...

hiki tulee, kun ulosottomies
ohimoa koputtaa ja pappi hikeä
pyyhkii,
ulosttomies on kalman kalpea,
hällä hiki virtaa,
sillä pappi ei häntä
siunannut,
vaan helvetin kiville levitteli.

ilta...

illalla hiljentyy mieli,
sillä päivänvalo ei enää rytmiä valaise,
on tähtien aikaa,
jolla on unelmien kuutamoittamaa mieltä
ja sillä on
sinulle aikaa.

viheltele...

ihminen on arvoitus,
luonnon oikku
viheliäinen,
joka maailman sisusti,
mut hatarasti päällysti,
sillä
elämä ei pitkään vilua viheltele,
varpaitaan kylmättele.

luontton tila....

luonnolla ei ole sukulaisia,
on vain
vudenaikoja, jolloin ihmiset
itseään etsivät ja linnut pesiin munivat.
luonnolla ei ole sukunimeäkään,
siksi sinne
roskat kipataan.

kuljet...

elämää ei voi elää kiertoteitä pitkin,
sillä ,
ain tiet itseensä johtaa.
kuljet polkuja tahi valtateitä,
ain
se itseesi tuo...

poispilattu

en ole kaikkea mitä tahtoisin,
onneksi,
sillä silloin olisin
poispilattu

identiteetti...

unelmilla ei ole jalanjälkiä,
niillä on
hyvänmielen koti,
jossa ne pesivät.
   unelmat eivät toteudu,
sillä silloinhan ne menettäisivät
identiteettinsä.

piru...

pirulla on lipevä hymy,
se tarjoaa mielellään ensimmäisen ryypyn,
mutta loppuillasta ottaa hiiloksille.
piru hyppii ihmisistä ihmisiin,
hyväkin hemmo voi joutua
sen valtakuntaan,
siksi on hyvä,
ettei tunne mitään,
ainakaan ennen hiillostusta.

olosuhde....

kiersin elämääni,
kiersin ja kuljin,
mutten itseäni tavannut ennenkuin
näin
sinut,
viattoman syntisäkin,
sinut,
rakkaani,
joka ymmärsit,
että sielu on
on olosuhde.

kunnon korko...

osamaksulla ostettu ihminen
ei lie
kestotuote.
semmoinen ihminen, joka on
velalla maksettu on
huippu sitkeä,
sillä hällä on kunnon korot.

ihminen on kasvi...

ihminen on monimutkainen kasvi,
kimurampi, kuin
maitohorsma tai kehäkukka.
ihminen on välillä kiukkuinen,
mutta osaa hörähtää nauruun
väärissä silmukoissa,
ihmistä ei voi vaasiin taittaa,
sillä
kuihtus siinä.

aamuaurinko...

ihminen, jolla on ajatuksia ja kirkas mieli,
hälle aamuaurinkokin hymyilee,
koska
sillä on hyvä
päivä aloittaa.

rumat enkelit....

rumat enkelit eivät
vehnästä syö,
sillä niillä on maitopitoinen allergia,
joka ei ulospäin näy.
rumat enkelit ovat kuvan kaniita,
semmoisia hempukoita, joita ei
kulmilla näy.

hallaiset suot...

suomessa on hallaiset suot,
täällä on jääräpäinen kansa ja
siksi
tänne on huonoa kotoutua semmoisen,
jolla on
huonot mielessä

pääministerin homma...

pääministerin homma on
kovaa hommaa,
sillä sihteerit ovat aina
opposition vähäpalkkaisimpia.
pääministerille ei pidä kumartaa yhtä syvään,
kun puhemiehelle,
sillä tällä on ain
käsi ojossa.

nälkäiset papit....

papit on huuruisilla säillä syntyneet,
herra on heitä kurmoittanut,
mutta silti heillä hymytuuli
vierähtää,
sillä
elämä on nälkäinen

ruiskaunokainen...

synnyit, vaikket hymyillyt,
menet ja tuskin silloinkaan.
elit, etkä sitäkään tyylillä tuuletellut,
sillä olet maan hiljainen,
ruiskaunokainen

padasjoentie...

padasjoentie on kultturin pinnoittama tie,
siitä on kulkenut
lapin kävijät ja
pois tulijat.
nyystöläntie on nyt syrjään kuopattu,
sillä
suuret tiet lappiin vie.
padasjoentie on nyt ruvelle kuopattu,
montun jälkeen monttua, sillä uudemaan elykeskuksen herrat
suuria teitä lappiin kulkevat...

ruiskaunokki...

ruiskaunokki on vienon hieno kukka,
joka kedon niityllä
itseään tanssittaa,
sill on ain hyvä miel,
sillä
kesä on turhan lyhyt
murheen kukkaan

tapiola...

tapiola on metron pääkaupunki,
länsimetron,
jolla on hinkuyskä,
eikä raiteensa viellä
turkkuseen yllä,
vaikka sinne monen matka vie

elämänmeri...

elämänmeren myrskytuulet ja
tyynnemmät säät ohjaavat ihmistä
 viimeiseen satamaan, sinne missä
 hyvästit jätetään,
sieltä ei nousuvesi takaisin tuo,
vaan
valonsa
kumartavat lähtijää

linja 241...

ajelin ennemuinoin linjaa
241,
se yhä paikallaan,
mutta talot peruskorjattua,
ihmiset toisiin vaihtuneet,
eikä
siellä enää
minuakaan

mustalaatikko...

alukset eivät tarvitse valtateitä,
ne tarvitsevat mustia laatikoita,
sillä valtameri on syvä,
kuten lentokoneetkin,
niitä ei muuten voi löytää,
ilman tuota mustaa laatikkoa,
joilla on
aina tarinansa

pää...

ihmisellä on iso pää,
mutta pienet aivot,
toisin on muurahaisella,
sillä tuskin päätäkään ja aivotkin
selkäytimessään
pää on yhtä turha, kun liikavarvaskin,
sillä ne puristavat menoa

askeleet...

ihminen ottaa monia askeleita,
joskus juoksuunkin kipittää,
mutta yhtä askelta
ei lainkaan
askeleet vievät eteenpäin,
mutta takapakkiakin on otettava,
mut yhtään turhaa askelta
ei lainkaan

maatuska...

idästä kurkistaa aurinko,
mutta vastatuuleen ei katse riennä,
sillä siellä on venäjänmaa,
tuo tuo helvetin tuska,
rakkauden kaihoisa maatuska

satanen....

satanen on suuri raha,
sillä saa kassillisen ruokaa,
takin päällensä,
mutta sitä ei huolita
bussimatkaan,
stadin steissillä

uneksija...

ilta hiljentää,
osattomat nukuttaa,
mutta kuu katsoo toivojaan,
unettomaan uneksijaan

kultasein...

voinko elämääni hallita, sillä en ole sitä säädellyt,
sinä
neitoperhonen,
viattomista vakavin,
sinä hymytön
kultasein,
kerro minulle se vaikka
ohimennen

illat...

illat istuin seurassasi,
sinun, jolla kaikki elämät auki,
sinun kanssasi
iltoja istuin.
nyt olet pois,
minäkin muualla,
mutta yhäkin sinun
kanssasi.

osoitteet...

voisin elää toisinkin,
mutta
mihin menisin,
minä jolla on paljon kokemusta,
mutta vain unehdettuja osoitteita

näit...

kävit koulut ja päivähoidot,
valmistuit elämään,
mutta mitä siellä näit?
näit vain
sitä mihin jäit

katselen...

katselen, mutten minkään sisälle näe,
olen ulkopuolella,
olen ohikulkija,
jolla on
aliurakoitsijan lupa kulkea

unten mailla...

elämä haihtuu, ellei joskus siihen kompastu,
ylös riennä ja huomiseen
katso.
elämä on aamusta iltaan,
yöt sitten
unten mailla.

hymyile lapsille...

hymyile lapsille,
sillä he sinua katsovat,
jos
kiroat, he luotas pois
haluavat,
lapsuus on ollut jokaisen aikuisen aikaa,
silloin kasvettiin tähän mittaan

rumat sanat...

rumilla sanoilla on höyryävä katse,
joten kierrän
katseet.
sanoilla ei tarvitse olla kuulijaa,
sillä ne tulevat tunteen tuomina,
höyryävinä
katseina

hankiset...

kevät saa kukat kukkimaan,
päivät pitenemään,
suut vehnäselle venymään,
siksi
mulla on hyvä mieli
hankisilla hohtavilla,
talvisilla kantavilla.

ihmisarvo...

jukka sanoi minua
hitaalla käyväksi,
käyn käyn,
mutta minkäs teet,
mulle tarjottu tää elo vaan
en kuitenkaan jukkaa väistele,
sillä ihmisarvo mullakin

kuntavaalit....

kuntavaalit ovat ovella,
nyt on aika
säpit avata,
sillä valtuustossa oloja
säädellään,
uusia kootaan ja
vanhoja parsitaan.

näärännäppy....

ihminen on pois pilattu,
sillä
hällä on näärännäppy silmäluomessa ja
sillä on
iloinen hymy

kekkosen lupa...

iloinen armas leskeä tanssittaa,
on pyhäpäivän aamu ja kuutamo
pysähtyi tähtien varjoon,
koska aurinko kiertää yhden kierroksen
ennen seuraavaa aamun  armasta.
   ratsastan kissan selässä pitkin poikin,
muut menevät busseilla, mutta olen biologinen ja kissalla on
kulkulupa,
jonka antoi kekkonen, ennenkuin
luopui päällikön hommista.
   muut katsovat meitä tuimasti,
mutta taitavat olla vain
nälissään.

ylityökorvaukset...

painat pääsi tyyynylle,
olet uninen,
mutta
päivä jätti mietittävää,
siksi et unta saa, vaan  jatkat päivääsi,
vaikket ylityökorvauksia nautikkaan.

jäljet...

lumella on monet jäljet,
minun viimeisimmät.
metsän kulkijat menneet,
toiset tulleet,
kaikilla on asiansa, minun jälkeni vain
ohikulkijan,
korvani kuulevat hiljaisuutta ja silmäni näkevät
riemunkaunista,
semmoista,
jota ei ihminen somistele,
vain turhat jälkeni jäävät

yläosaton....

ihminen on yläosaton,
ei semmoinen tytön heitukka aurinkorannoilla, vaan
semmoinen
osaton,
jolta
irtolainen vippaa kympin

pikkuvarvas..

ihmisellä on pikkuvarvas,
joka ei paljon puhele, vaan sopeutuu
kengän sopukkaan
mut auta armias,
kun se pöydän jalkaan kumartuu,
silloin tunnot
ukkovarvaskin tuntee

hauta...

hauta on lämmin punkka,
selälleen se kutsuu,
illan tähtöset kivasti viheltävät,
sillä on luomakunnan
kuutamoinen yö,
jolloin jumalatkin
herraa palvoo.
herrat jumalat, mikä onkaan herran tahto,
kun
paimenet kihtisilmässä vaeltaa,
missä on pyhät sanat ristinuskon,
kun ateisti pyhiä puhuu

mainos.....

käyt et missään,
olet seiniesi vanki,
olet eläköitynyt yksinäinen,
 tai mitään vailla,
silti  ovestasi tulee
mainoksia.
ne kutsuvat sinun tulevan heille,
kantaisit taakkasi ja lähtisit

puolet....

kun olet jotain puoliksi,
mitä oikeastaan olet?
oletko näyteikkuna vai
oma kuvasi,
oletko vai käveletkö vain?

tyynet vedet...

olen elänyt virroissa,
koskissa kuohuvissa,
tunteikkaisissa tuulissa,
mutta eniten olen elänyt
tyynissä vesissä,
siellä olen itseäni ihaillen
karsastellut

monta elämää...

voit elää monta elämää,
mut vain yhden kerrallan.
voit menneitä muistella ja uutta elämää
alustaa,
sillä nythän sinä olet
voimissas
  ennen olin petäjäpuu,
huomenna joku muu,
mut
tänään
esu vaan.

tuurin hommaa...

onnea tarvitaan,
mutta sen kanssa
reissaaminen on huteraa.
matkassa tarvitaan kartta ja rahapussi,
jota ei varkaat kähvellä,
     onnen vieköön,
sillä se on
tuurin hommaa

padasjoen puoli...

kun haluat tulla itseesi,
tule
padasjoen puolelle,
tule
ja kuuntele, kuinka luonto sinua
puhuttaa,
kuuntele, kuinka se sinua kuuntelee

kiina...

kiinassa on monia ihmisiä, niin monia,
ettei kaikkia
lasketa,
sillä muurinsa pitkä,
niin pitkä,
ettei siitä kävellen
pääse,
vaan tarvitaan taivaanmeren aukion verran
muistoja

rakkauden...

rakkaudella on vihan päästämät
kasvot,
sen sanat ovat punnittuja,
niin punnittuja,
ettei muuta painoa jäänyt,
kuin
rakkauden verran.

valkoinen....

maa on lumivalkoinen,
se on vaaleampa,
kun valkoinen väri
jätän jälkeni,
vaikka kuljen hetken,
palaan ja jään,
vain sen valkoisen hetken verran

pulla...

jukka ei syö pullaa,,
mutta minä syön,
sillä pullalla on hyvä maku,
vehnäsen tuoksu ja isoäidin herkkä hymy.
pulla on letitetty,
sillä ei ole polkkatukkaa, eikä poinhäntää ja
tärkeintä on ettei se ole yhtä kalju,
kuin
minä,
sen mutustelija.

kunnon kommunistit ja hurtat...

kunnon kommunisti ja hurtta
porvri
läppäsivät kättä,
sillä siinä veljekset
maan mainiot.
     yhteiskunta muodostuu heistämeistä,
toiset väljähtäneet,
toiset ihan
tosissaan

nyystölän kylä...

nyystölän kylä on sen tähden alla,
jota katsot,
vaikka olisit muualla.
tämä pieni kylä,
ihan ihmisen oloinen,
on miun
kotoni.

täällä oli ihmisiä ennenaikojaankin,
sotureita ja lahtareita,
veripellon uhreja,
nuijasodan veteraaneja,
mut nyt
ihan vaan

kaisa...

luonnonmukaiset ihmiset tuntuvat
läheisiltä,
mutta vihreän liikkeen kaisaa
pelkään,
sillä hullu se ei oo,
mutta voipi tulla

kissa...

kissalla ei ole perillisiä,
se on salvettu,
mutta sillä on yhä mielessä
mehukkaat prinsessat.
kissan äiti oli villikissa,
isäkin,
siksiköhän se haikeudella eilisiä sivuja
sivelöö

sekaeläjä...

ihminen ei olisi mitään ilman isää ja äitiä,
ilman
kotioloja,
ihminen on
sekaeläjä,
jota ruokkivat elämän suut,
mutta vettä tarjoavat muut luut

Esun Runot ja Mietelmät: heinikko...

Esun Runot ja Mietelmät: heinikko...: alukset laskevat järviveteen, kotojärven heinikkoon, sillä valtameret eivät tyyntä suoneet     olen tumma poika meksikosta, puoliksi vä...

heinikko...

alukset laskevat järviveteen,
kotojärven heinikkoon,
sillä
valtameret eivät tyyntä suoneet
    olen tumma poika meksikosta,
puoliksi värittynyt
suomalainen ja kai siksi aika moni
ohitseni kävelee,
vaikka mulla vene heinikossa.

viru...

köyhä ihminen kaipaa
leipää,
rikkaampi huolenpitoa,
mutta
missä lie auttava käsi?

yhteiskunta asuttuu ihmisillä,
jos päättäjät ovat
puu silmiä,
ei petäjä pitemmäksi viru

ruokot...

eronnut rouva hymyilee
uudelle urokselleen,
mutta tuskin hän entisestä luovutti,
sillä ruokot häntä
elättävät

äidin syli...

ihmisellä on väsyneet kasvot,
ellei ilossa kylvettele,
haalesissa vesissä uiskentele,
ihminen on joka sään olija,
mutta
hän kaipaa  kuitenkin äidin syliä...

freonit...

kireä pakkanen laittaa
kulkjan itseensä,
sillä
näillä ilmoilla vain vilu värjöttelee

insinöörit tuulettelevat koneittensa lumoissa,
mutta luontoäitee omissaan,
eikä niissä oo
freoneja.

kurki...

kurjet lentävät ees taas,
mutteivät huvin vuoksi,
sillä
niillä on jutunsa

kesäsyksyinä ne mielellään suolla
juttelevat, karpaloita mutustelevat,
talvipakkasila etelän lämmössä,
suota muistelevat...

alkaja...

nainen, olet
elämän synnyttäjä,
olet elämän
alkaja

poispyyhitty...

poispyyhitty
elämä,
jota et edes aloittanut,
pois pyyhittiin,
rakastaako jumala vain vapaapäivinään,
nukkuuko hän,
kun sinä
häntä palvot

tipla....

kävelet poispäin,
vaikka juuri hymyiltiin,
sinä suurin huoneeni täyttäjä,
rakkauteni
kuluttaja

kissani ei itke, mutta hymyilee,
viikset hällä väpättää,
sillä hän on
tipla,
kissojen isoäiti

unelmat...

unelmat arjesta nousevat,
hikipäivästä pyyhkiytyvät.
   unelmat auttavat jaksamaan,
vaikkeivat
elämää suoristaisikaan,
unelma on oljenkorsi,
joka kantaa
myrskysäissäkin

rahapelit...

harvoin rahapeleissä onnistaa,
tuskin koskaan,
vai silloinko voitin?

voitin voittamatta,
sillä mitä minä sylillisellä rahaa,
mitä minä paljolla,
kun vähänkin kanssa
vaikeaa

koditon...

koditon ihminen ei päivää näe,
ei yöllä
sinua ikävöi,
sillä sinähän hänet ulos ajoit,
jotta saisit siivota
jälkesi

HUONOSSA SEURASSA...

elämässä on kylmää, jos kaikki ei ole hyvin,
ei riitä, että jokin on,
täytyy olla lämpimästi puettu,
sillä ihminen tärisee kylmässä,
hyytävässä yksiäisyydessä ja
HUONOSSA SEURASSA.

apulainen...

olin ennen apulainen,
ihan köyhän näköinen,
mut
nyt
elämän nälkäinen,
sillä huomasin, että vain siten
pääsen huomiseen

Arvot...

Kaikella on arvonsa,
Mutta ihmisellä heikoin,
Sillä hän vanhana hyödytön,
Nuorena hunkswotti.
Mut toisin on museoautolla,
Se kallis nuorena,
Vanhana tuplaa arvonsa ja ain vain
Paranoo.

Pontikka...

Pontikasta kunnon hutikka,
Rapulansa ei armasta kaipaa,
Sil
Ilomielinen on aamunsa sarastus, niin
Laadukasta on tuo korpikuusen liemi,
Joka saloilla korpimetsien tiputtui.

Raamattu...

Raamattu on vanha kirja,
Tekijät olivat ensimmäisiä kirjanoppineita,
Sotilaita ja tähdistä ennustajia,
Oli myös,
Paimenpoika ja heilansa,
Muttei julma herodes,
Joka vain unelmoi,
Jotta joskus näkisi
Taivaskanavia.

Pullahtaa....

Aikaa aloitetaan laskemaan
Alusta,
Mutta siinä on hieman klappia,
Siemenet kukkaaan lienevät
Aatamin aikuisia,
Ihmiselläkin on alkuaikaa ennenkuin
Pullahtaa ulkoilmaan.

Tuhmuukset...

Ihminen tekee tuhmuuksia, vaikka
On kasavanut täyteen täyteen mittaansa,
Mut sehän kertoo, ettei kerinnyt
Kasvuiässä niitä tekemään.

Markkinatalous....

Markkinatalous toimii komiast,
Jos sen sosiaalisin puoli on
Mallillans,
Sil ei kerjäläisestä ole
Tulon tuottajaks,
Vaan vauraus luo hyvinvointia
Useampaan taskuun.
Yks rikas on pahin valta,
Monempi varakas monen
Salarakas.

tasapaksuu..

puolet elämästä on ei mitään,
osanen itkua ja leveätä hymyä,
mutta muuten
ihan tasapaksuu.

toisin on itikalla,
se syntyy tapetin välistä,
inisee kesän
ja parhaassa tapauksessa
linnun suuhun tupsahtaa.
    talvestahan se ei tykää
ollenkaan ja ohuempi nahkaiset
linnutkin on
afriikassa rotusortoo harjoittamassa

Tauti...

Rakkaus ei syty silosilla teillä,
Se syttyy
Palavissa silmissä,
Joissa arjenpyhät perkeleitä syö.
Rakkaus on ainoa tauti josta ei
Toivo koskaan toipuvan.

Padasjoentie....

Helsinki sykkii,
Mitä sykkii,
Mut turku on palanut kaupunki ja
Tampereella asuu
Ihmiset.
Mut
Kaikkein komein mesta on
Padasjoen Nyystölän kylä,
Jossa on torppani.
Toivoisin vain, että padasjoentie saisi uuden päällysteen,
Sillä eilenkin jalkani uppos koloseen,
Enkä enää tossuani
Löytänyt.