tarusjärven varjoisat metsäpolut on
luonnon luomilla tallatut,
siellä elämän vapaimmat yhäkin
käy
retkeläiset laavulla huohahtavat,
savu kiertää spiraaliaan,
on hiljaista,
vain tuulen tuomat kuiskaukset
metälammen reunamailla asustaa
metsän herra,
hän seuruetta tarkkailee,
mietteissään tuumailee ja hymyilee
ilta painuu mailleen,
laavulaiset painuvat pehkuihinsa ja
metsän herra toivottaa makoisia unia ja
hieman toruu ilveksen poikasta, kun tämä riehaatui
kärrinpyöriään pyöräyttelemään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti