keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ruiskaunokkini....

Nuorena olin viaton,
Hymyilin sinne tänne,
Itkin peiton kulmaan,
Enkä
Nenääni pyyhkinyt..
Imin sisään ja räkäsin.
Nyt
On toisin,
Räkä lentää ja pitkällä kaarella,
En juuri itkua vollota ja hymyilenkin
Vain
Keskisuurelle rakkaudelleni,
Ruiskaunokaiselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kaikki jää,,

kaikki jää vaikka en sua nää kaikki hetkien hyvyys rakkautesi syvyys täyttää hetket nää ja seuraavat, sillä sinä loit elämälleni mahdollisuu...