keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ruiskaunokkini....

Nuorena olin viaton,
Hymyilin sinne tänne,
Itkin peiton kulmaan,
Enkä
Nenääni pyyhkinyt..
Imin sisään ja räkäsin.
Nyt
On toisin,
Räkä lentää ja pitkällä kaarella,
En juuri itkua vollota ja hymyilenkin
Vain
Keskisuurelle rakkaudelleni,
Ruiskaunokaiselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...