nyystöläntie...

katseeni ei osu tikan poikaan, joka leikkiä kelohongan kyljessä takoo, vaan jalkojeni aluspintaan,
josta saan repiä jalkojani tavan takaa
NYYSTÖLÄNTIEn kuoppaisista kolosista.
  kävelen paljon,sillä en uskalla tuolla tiellä enää pyöräillä,
vanne vääntyy ja oon turvallain,
mutta
uudenmaan elykeskuksen herrat sihteerit vain lounastaa
sileän kadun toisessa päässä olevassa
etnisessä ravintolassa,
jossa tarjoilen.