karpalosuolla ei meitä montaa
ole,
olen vain minä ja koirasein,
kurkipari ja ketun poikanen
suo tuoksuu pitkälle elämälle,
ikuisuudenkin taakse se vie,
äänet ovat pehmeitä,
sammalpeitto ei pidä meteliä,
jää vain jälki,
joka hetken kuluttua häipyy,
sillä suolla on salaisuudet,
eikä niitä voi jäljittää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti