sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kevät...

Järven pinta on hiljainen,
On jäässä,
Mutta kuulen,
Kuinka kaloilla on kevätmeininkiä,
Siksi pilkillä
Nytkyttelen,
Soppakaloja narrailen ja kasvoni
Yhtä hymyä auringon kanssa hymyävät.
Eletään
Maaliskuun puolenvälistä aikaa,
Luonto nostaa muutenkin kylkiään,
Pöllöt öisin häitään viettävät,
Varikset rantametsikössä tanhuavat,
Tälläisenä hetkenä minua ei harmita,
Toisina hetkinä sitäkin enemmän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...